Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  85  86  87  88  89  90  91  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Wily

05.11.2017 21:42
Calvin Riddle

Bellan vastaus siitä, että ruuhkaa tuskin tulisi olemaan, sai minut kohottamaan hieman kulmiani.
”Kai sä tiedät että tänään on perjantai?” kysyin kevyesti naurahtaen. Ei olisi eka kerta jos nainen oli päivistä sekaisin; tällä oli niin paljon paperihommia ja ties mitä kaikkea, että vähemmästäkin saattoi erehtyä. Eli minullakin siis olisi esitys tiedossa, hienoa!
Sitten nainen kertoi osoittamani miehen nimen, jota jouduin hetken pyörittelemään mielessäni ennen kuin luultavasti opin lausumaan sen oikein. Pinkkihiuksinen oli kääntynyt katsomaan meitä ja kumarsi Bellalle, oletin sen kuuluvan tämän tapoihin, ja jatkoi sitten tarjoilua.
”Okei eli”, suuntasin katseeni Bellaan, ”alotan esityksen about yhden aikaan niin alakerrassa on sitten varmaan useempi ihminenkin.”
Samassa erotin sivusilmällä kuinka kaksi kaunista nuorta naista (Maisie & Abigail), upeasti pukeutuneina, asteli sisälle toisilleen jutellen ja suunnaten sitten yökerhon puolelle. Tiedostin jääneeni tuijottamaan kaksikkoa niinkin pitkäksi aikaa, kunnes he katosivat näköpiiristä, ja käännyin vielä Bellan puoleen.
”Taidanki mennä jo alas”, sanoin ja käännyin nopeasti kannoillani kiiruhtaen alakertaan johtavia portaita kohti.

Yökerho oli paljon räikeämmin, mutta myös himmeämmin valaistu yläkerran baariin verrattuna. Musiikki soi taustalla ja pieni määrä ihmisiä notkui tiskin luona jakkaroilla. Etsin katseellani näkemääni naiskaksikkoa, huomaten heidät sitten parin metrin päästä tiskistä, ilmeistä päätellen vielä vähän arpoen mihin mennä. Kävelin tiskin luo, mahdollisimman lähelle kaksikkoa ja nojauduin tasoa vasten.
”Haluaiskos neidit jotain?” suuntasin kysymykseni heille, toinen suupieli kutsuvasti virneessä.

Anthony Dawson

Emil oli selvästi mielissään ehdotuksestani, että tämä voisi lähteä. Hän hymyili pikaisesti ja nousi sitten ylös sohvalta alkaen kiskoa takkia ylleen. Hän alkoi taas vähän uhkailla, käski minua olemaan paljastamatta kenellekään mitään tapaamisestamme, johon nyökkäsin sanomatta mitään. Sitten hän otti aseensa esiin ja laukoi suustaan toisen uhkauksen.
”Joo, hyvä tietää”, hymähdin. ”Mutta mun tarkotus ei ollut seurata sua, vaikka mieli kuinka tekis.”
Seurasin kun Emil siirtyi eteisen puolelle peilin eteen ja tarkasteli otsaansa. Olin kyllä erottanut jotain tämän ohimolla, mutta nyt vasta huomasin sen olleen arpi. En kuitenkaan kommentoinut sitä mitenkään, koska asiahan ei minulle kuulunut.
”Muista sä myös, että multa on turha tulla anelemaan apua kun ja jos joudut pulaan poliisien kanssa”, sanoin samalla ottaessani takkia henkarista. ”Mä en voi työskennellä laittomasti rikollisen kanssa.”
Vedin takin päälleni ja haroin vähän sotkuisia hiuksiani.

Jamie Hayes

”Hanki ihmeessä”, vastasin Jevin kertomaan. Asetin ruokakupin lattialle ja Daisy upotti naamansa ahnaasti kuppiin melkein kokonaan. ”Varsinkin yksinasuvalle niistä on seuraa.”
Kohottauduin seisomaan ja pyyhkäisin kasvoilleni valahtaneet hiukset sivulle. Katsoin Jeviä tutkivasti ja pää vähän kallessa.
”Miksi sä tulit tänne?” kysyin kiinnostuneena. ”Tai siis, mehän ollaan tunnettu vasta noin puoli tuntia ja mähän voin olla vaikka sarjamurhaaja.”
Nojauduin keittiötasoa vasten ja vein käteni rennosti puuskaan. ”Tai voithan säkin olla sarjamurhaaja joka vaan odottaa että ihmiset kutsuu koteihinsa.”

Nimi: Helena

05.11.2017 21:23
Jeffrey Coleman

Jev naurahti kevyesti, kun Jamie sanoi hänen olevan jotenkin erikoinen, kun pojan koira näytti pitävän hänestä. Kyllä hän oli huomannut, että eläimet tuntuivat pitävän hänestä, mutta vastausta siihen hän ei ollut keksinyt koskaan.
Nuorimies seurasi Jamieta tämän keittiöön, kun toinen oli menossa antamaan koiralleen ruokaa. Jev kääri tummansinisen collegepaitansa hihansa kyynärpäihin seuratessaan toista ja vastatessaan toisen kysymyksiin.
"Muutaman kilometrin päässä itseasiassa, en kovin kaukana", Jev naurahti tajutessaan itsekin asian. "Ja ei ole, tällä hetkellä ei ole varaa tai aikaakaan, vaikka haluaisin. Mulla ei ole muutenkaan koskaan ollu lemmikkiä, koska vanhemmat ei pitäny ajatuksesta ottaa taloon lemmikki. Veikkaan kyllä, että tuun vielä hankkimaan lemmikin jossain kohtaa."

Nimi: Akit4

05.11.2017 15:50
Jacob Lancey

Hymähdin, kun Colellakaan ei sattunut olemaan sytkäriä mukanaan, mutta onneksi joku nainen siitä vierestä tarjoutui pelastamaan tilanteeni. Vilkaisin kyseiseen naikkoseen, joka sytytti huulieni välissä oleilevan tupakkani.
"Tattis", totesin tuolle kiitokseksi. Vedin saman tien myrkkysavua syvään henkeeni ja tunsin kehoni rentoutuvan entisestään. Katseeni tuijotti yksittäisiä, satunnaisia ohikulkijoita päästäessäni savun hitaalleen ulos keuhkoistani leijailemaan viileään ilmaan.
Päässäni liikkunut kummemmin mitään, vaan ainoastaan humisi hieman. Hieraisin kevyesti silmiäni väsymyksen nostaessa taas päätään, jonka jälkeen vilkaisin Colea. Hengitin uudestaan tupakastani ja puhalsin savut ulos ennen pienen hetken kestäneen hiljaisuuden rikkomista.

"Eiks sulla ole muuten hommia sisällä?" totesin aivojeni jotenkin tajuttua, että Colen työaikahan ei todennäköisesti ollut vielä päättynyt, mutta silti hän oli tullut ulos odottelemaan taksia kanssani. Virnistin hieman omahyväisesti.
"Oonks mä tosiaan näin mukavaa seuraa?" mutisin jättämättä mielestäni pois sen vaihtoehdon, että Cole oli tullut mukaan vain, jotta en olisi humalapäissäni saanut itseäni ongelmiin ennen kyydin tuloa.


Abigail Bellingham

Hymyilin aavistuksen helpottuneena, kun Maisie vakuutteli, ettei odottamiseni haitannut häntä. Nyökkäsin, kun hän kysyi, mentäisiinkö jo, ja lähdin sitten naisen perässä oville ja papereiden näyttämisen jälkeen niistä sisään. Narikalla käymisen jälkeen ja alas yökerhon puolelle suunnatessamme alkoi vatsassani pikkuhiljaa tuntua perhosia. Siitä olikin aikaa, kun olin viimeksi käynyt missään baarissa tai yökerhossa, mutta pidin silti hymyn huulillani ja vakuuttelin itselleni, että Maisien kanssa tästä illasta tulisi kuitenkin hauskaa.
Vilkaisin pikaisesti ympärillemme päästyämme portaat alas, mutta siirsin vihreät sielunpeilini takaisin Maisieen kuullessani hänen kysymyksensä.
"Haluatko hakea jo jotain?" ehdotin tiskin nähtyäni. Tarkoituksenani ei ollut juoda itseäni humalaan asti, mutta ajattelin tarvitsevani jotain saadakseni itseni kunnolla mukaan fiilikseen ja illan käyntiin. Tänne tuleminenkin tasapainoili kuitenkin jo hieman mukavuusalueeni laitamilla, enkä halunnut pilata iltaamme jäykistelemällä ihmismassan takia.

Nimi: pixeli

03.11.2017 18:23
Emil Stanley Dawson

Peitteleyistäni huolimatta Tony huomasi minun olevan väsynyt ja sanoikin että minun olisikin aika lähteä. Virkistyin heti ja ilmeeni kirkastui hieman.
"No oonhan mä vähän...mut lähteminen kuulostaa hyvältä" hymähdin huvittuneesti . Isoveli vilkaisi kelloa ja hymyili sitten sanoen voivansa tulla samaa matkaa. Annoin pikaisen hymyn koristaa kasvojani ja nousin sohvalta. Puin takin ylleni ja katsahdin Tonyyn.
"Käyhän se...mutta sun pitää muistaa ja luvata ettei mikään näistä kuulemistasi jutuista, ei yhtään mikään tästä vierailusta tuu missään sun elämäs vaiheessa, oo kyttien tiedossa -sillä mäkin oon varmaan kunnaiden arvoinen saalis!" Sanoin vaarallisella äänellä ja otin toisen aseistani takkini taskusta aivankuin muistuttaakseni Tonya niiden olemassaolosta. Katseeni kiersi vielä talossa, sen huonekaluissa ja muissa tavaroissa ennekuin palasi isoveljeen.
"Ja sun pitää muistaa se, että sä et voi tulla mun jengin päämajalle asti. Sillä jos sä tiedät sen sijainnin niin mä tuun henkilökohtaisesti pilkkomaan sut pala palalta osiin" kovistelin Tonyä kylmä, raaka katse silmissäni ja pyörytin asettani , jonka jälkeen laitoin sen takkini taskuun ja vedin hupun päähäni. Astelin peilin eteen ja käänsin päätäni nähdäkseni ohimoni. Olin hieman peitellyt siinä olevaa arpea ennen lähtöäni, mutta nyt se näkyi aika selvästi. Käännyin katsoamaan isoveljeäni.

Nimi: pixeli

03.11.2017 18:02
Emil Stanley Dawson

Peitteleyistäni huolimatta Tony huomasi minun olevan väsynyt ja sanoikin että minun olisikin aika lähteä. Virkistyin heti ja ilmeeni kirkastui hieman.
"No oonhan mä vähän...mut lähteminen kuulostaa hyvältä" hymähdin huvittuneesti . Isoveli vilkaisi kelloa ja hymyili sitten sanoen voivansa tulla samaa matkaa. Annoin pikaisen hymyn koristaa kasvojani ja nousin sohvalta. Puin takin ylleni ja katsahdin Tonyyn.
"Käyhän se...mutta sun pitää muistaa ja luvata ettei mikään näistä kuulemistasi jutuista, ei yhtään mikään tästä vierailusta tuu missään sun elämäs vaiheessa, oo kyttien tiedossa -sillä mäkin oon varmaan kunnaiden arvoinen saalis!" Sanoin vaarallisella äänellä ja otin toisen aseistani takkini taskusta aivankuin muistuttaakseni Tonya niiden olemassaolosta. Katseeni kiersi vielä talossa, sen huonekaluissa ja muissa tavaroissa ennekuin palasi isoveljeen.
"Ja sun pitää muistaa se, että sä et voi tulla mun jengin päämajalle asti. Sillä jos sä tiedät sen sijainnin niin mä tuun henkilökohtaisesti pilkkomaan sut pala palalta osiin" kovistelin Tonyä kylmä, raaka katse silmissäni ja pyörytin asettani , jonka jälkeen laitoin sen takkini taskuun ja vedin hupun päähäni. Astelin peilin eteen ja käänsin päätäni nähdäkseni ohimoni. Olin hieman peitellyt siinä olevaa arpea ennen lähtöäni, mutta nyt se näkyi aika selvästi. Käännyin katsoamaan isoveljeäni.

Nimi: Wily

03.11.2017 10:28
Anthony Dawson

Kuulin kuinka nikamat rusahtelivat Emilin kaulassa kun tämä nojautui kunnolla sohvan selkänojaan ja kohotti kasvonsa kohti kattoa. Hän kertoi ettei ollut niin pulassa kuin voisi olla, ja että minunkaan oikeaa nimeäni ei tiedetty. Eli asiat olivat siltä kannalta ihan ok'sti.
"Sua väsyttää", totesin hetken päästä kun huomasin kuinka Emil yritti peitellä haukotustaan. "Ehkä sun pitäis lähteä."
Vilkaisin kelloa - se oli yli kaksitoista. Aika oli vierähtänyt ihan hetkessä. Käännyin katsomaan pikkuveljeä ja hymyilin hieman.
"Voisin tulla samaa matkaa."

Nimi: planeetta

02.11.2017 17:38
Maisie Ferrier

Selailin ajatuksissani Instagramia ja snäppäilin skottikavereideni kanssa odotellessani Abigailia. Sain melkein pelkästään tsemppaavia snäppejä, "hyvä kun olet palannut menoon mukaan!". Se ärsytti minua jotenkin. Ihan kuin en olisi palannut, jos minulla vain olisi ollut joku jonka kanssa mennä baariin.
Kello oli vähän yli yksitoista, kun huomasin Abigailin. Hymyilin tytölle lämpimästi.
"Ei se haittaa yhtään, ei mua haittaa." vastasin hänen pahoitteluihinsa. Lukitsin kännykän ja sujautin sen taskuuni. "Mennääks?" ehdotin hyväntuulisesti ja lähdin oville, joilla ei ollut onneksi jonoa. Näytin paperit ja astuin sisään varmasti. Tästä tulisi hyvä ilta.
Heitimme takkimme narikkaan, jonka jälkeen menimme portaat alas yökerhon puolelle(?). Pahin ruuhka ei ollut vielä tullut, monet tulisivat vasta myöhemmin, mutta musiikki raikasi jo ja vilkaisin Abigailia hymyillen. "Minne haluut mennä?"

Nimi: Carine@phone

02.11.2017 12:05
Cole Ayton

Menimme ulos ja aloin katua päätöstä saman tien tuntiessani kylmyyden tunkeutuvan tummanharmaan kauluspaitani läpi. Vilkaistessani Jakea tämä ei ollut moksiskaan(?), mikä varmaan johtuu jätkän hienoisesta humalatilasta, lämpimämmästä varustelusta(?) ja yksinkertaisesti hän oli köllimpi kuin minä. Laskinkin kädet rinnalleni puuskaan onnistuen peittämään kylmyyteni joten kuten. Taksiakaan ei ollut näkynyt, mutta ei sillä enää kauaa pitäisi mennä.

Katsahdin Jaken askin sisältöä tämän ojentaessa sitä minulle. Poltin ennen, mutta nyt minulla oli nollatoleranssi sen suhteen, mikäli tahdoin pitää ääneni kunnossa. Lisäksi sen lopettaminen oli jotain aivan hirveää. Niinpä pudistin päätäni sanojeni saatoksi.
"En mää", kieltäydyin ja koitin farkkujeni taskuja tullen siihen tulokseen, että sytkäri oli unohtunut takin taskuun. Se oli jäänyt sinne niiltä ajoilta, kun vielä poltin. "Nyt ei kyl sattunu mukaa", tokaisin naurahtaen hieman viitsimättä mainita toiselle, jotta omistaisin sellaisen.
"Tuosta saat", joku vaaleahiuksinen nainen meidän läheltämme tarjosi Jakelle tulta(?) ilmeisesti kuultuaan meidän keskustelumme.

Nimi: Akit4

01.11.2017 16:51
Jacob Lancey

"Mennään, mennään", nyökkäsin väsynyttä päätäni ja aloin taas haparoida itseäni penkiltä jaloilleni. Mietin ankarasti, oliko minulla kaikki mukanani, mitä minulla tänne tullessanikin oli ollut, mutta tuskinpa onnistuisin ainakaan mitään kovin tärkeää ja oleellista jättämään jälkeeni, vaikka humalassa olinkin. Ainakin kännykkä, lompakko ja päämajamme avain olivat taskussaini edelleen.

Hamuilin jälleen hieman tukea Colesta ulos mennessämme(?), sillä maailma alkoi jälleen heittelemään kuperkeikkaa. Ilma oli viileä, mutta itse en oikein tullut asiaa laittaneeksi merkille. Oikeastaan kaikki se juomani alkoholi lämmitteli kehoani mukavasti edelleen. Kaivelin taskujani löydettyäni hetki sitten sieltä myös tupakka-askini. Katsoin hieman kysyvästi Colea ja ojensin askia tuolle tarjoten yhden.
"Poltatsä?" hymähdin ja kaivelin edelleen taskujani. En löytänyt sytkäriäni, mutta oli todennäköistä, että sen olin unohtanut Marcukselle. Tai sitten jätkä oli ottanut sen mukaansa minulta tarkoituksella.
"Ei sulla sattuis olee tulta?" mutisin luovuttaen sytkärin etsinnän kanssa ja työnsin askin takaisin taskuuni (kunhan Cole on ottanu tupakan/vastannu ekaan kysymykseen kieltävästi).

Nimi: Carine@phone

31.10.2017 11:45
Cole Ayton

Jake puolustautui ja minä vain kohautin kulmiani. Tietenkään hän ei kaatunut, sillä olin tullut saattamaan hänet vessoille. Muuten jätkä olisi varmaan lervannut pitkin pöytiä enkä sitä tahtoisi olla siivoamassa. Oman käden kautta sain lisäksi hieman tippiä muutaman punnan edestä ja alennuskuponkeja ruokapaikkoihin. Ne silmäilisin tarkemmin kotona. Ihmisillä kun oli usein tapana säilyttää vanhentuneita kuponkeja lompakoissaan.

Seurasin katseellani toisen tarkistaessaan lompakkonsa olemassolon ja huojennuin, kun vältyin keksimästä tekosyytä mahdollisten kolikoiden katoamiseen. Vaikka toki jätkä oli vielä sen verran hiprakassa(?), että tuskin synapsinsa tajuaisivat yhdistää kolikoiden ristiretkien minuun. Tämän päättelin siitä, kun Jake valitsi ehkä jopa turhankin imartelevia sanoja minuun kohdistaen. Yllättävän moni jätkä saadessaan hieman alkoholia suoniinsa alkoi lähennellä samaa sukupuoltaan enkä tässä nähnyt mitään väärää, mutta heidän harmikseen pidin tytöistä enkä ainakaan tällä hetkellä osannut kuvitella seurustelevani jätkän kanssa. Toki eihän sitä tiennyt, minkälaisia piirteitä piilottelin itsessäni, kun harvemmin join itseni niin humalaan.

Joka tapauksessa, asia ei saanut minua vaivaantuneeksi vaan pikemminkin hymyilytti. Mikäli saisin Jaken ihastumaan itseeni, voisin käyttää asiaa hyväkseni, kun en täysin torjuvia signaaleja itsestäni antanut.
"Mennäänpä pihalle, ettei sun kyytis lähe ilma kuskattavaa", tokaisin, jokseenkin hieman harmillisesti, kun toinen joutui lähteä.

Nimi: Akit4

30.10.2017 21:43
Jacob Lancey

"No hei, en edes kaatunu", puolustauduin, kun Cole totesi vessaan menemisestäni. Olin alkanut jo rentoutumaan, eikä minua siten enää ottanut niin paljoa päähänkään, jolloin en ottanut Colen sanoista itseeni. Nyökkäsin kokeillen taskujani tarkistaen, olihan minulla lompakkoni Colen mainitessa taksin maksamisesta, sillä kokemuksesta tiesin, ettei lompakon hukkuminen baarireissulla ollut mahdotonta. Siellä se kuitenkin oli edelleen, jolloin nostin kyynärpääni pöydälle ja laskin leukani kämmentäni vasten.

Virneeni leveni pikkuisen toiseenkin suunpieleeni saadessani Colelta vastauksen ääneen ajatteluuni. Katselin sumealla katseellani tuon kasvoille noussutta virnettä, vaikka pääasiassa pidin katseeni toisen silmissä niinkuin oli yleensä tapana.
"Nimenomaa", mutisin epämääräisesti taaskaan enempää ajattelematta Colen viimeisiin sanoihin.


Abigail Bellingham

Olin harkinnut laittavani baariin ylleni farkut, mutta koska olin jo niin tottunut hameisiin, päädyin lopulta yhteen niistä. Ottaisin lisäksi jotkin korkokengistäni, vaikka ne eivät arvatenkaan tulisi olemaan kengät sieltä mukavimmasta päästä illan edetessä. Paidaksi päädyin valitsemaan off shoulder crop topin. Asuni ei sinänsä eronnut kovinkaan arkiasustani, sillä rakastin pukeutua tyttömäisesti.
Pikaiset rapsuttelut Princessille annettuani kävin pikaisesti keittiössä syömässä jotain, jonka jälkeen oli hiustenlaiton vuoro, sillä en halunnut jättää niitä niin sotkuisen näköisiksi, kuin ne olivat puistossa ollessani päätyneet. Selvittelyn ja kevyen kiharruksen jälkeen totesin itseni valmiiksi.

Kellon lähentyessä pikkuhiljaa yhtätoista heitin takin päälleni ja lähdin kävelemään kohti Monarchia. Tiesin heti hameeni ollen huono valinta ainakin näin viileän ulkoilman kannalta, mutta en silti tullut kääntyneeksi vaihtaakseni vaatteitani. Sitäpaitsi saattaisin myöhästyä sovitusta ajankohdasta, enkä halunnut odotuttaa Maisieta.
Pian näin sovitun baarin ja Maisien sen edustalla seisomassa. Tervehdin häntä ja kohotin huuleni hymyyn, joihin päätyi hieman pahoittelevaa sävyä.
"Anteeksi, jos jouduit odottamaan kauankin", pahoittelin.

Nimi: planeetta

29.10.2017 18:54
Maisie Ferrier

Asunvalinta oli työläs projekti, mutta löysin lopulta jotakin, jonka kelpuutin. Mustat korkeavyötäröiset farkut ja vaaleansinisen, v-aukkoisen sametticroptopin. Tuijotin peilikuvaani pitkään. Asu ei ollut edes paljastavin mitä kuvitella saattoi, mutta sai minut epäröimään silti. Olin pukeutunut tällä tavalla viimeksi, en edes tiedä kuinka kauan sitten. Atlas katseli minua peilin kautta. Se taisi tietää, että olin jättämässä sen yksikseen kotosalle. Hymyilin koiralle peilistä.
”Älä huoli, lupaan olla huomenna sun kanssa. Ainakin sen minkä töiltä ehdin.” juttelin koiralle anteeksipyytävällä sävyllä.
Söin edellisen päivän jämiä jääkaapistani, ennen kuin hyvästelin koiran, vedin jalkaani valkoiset tennarit, päälleni harmaan ohuen villakangas takkini ja lähdin suuntamaan kohti Monarchia. Jännitys sisälläni kasvoi eikä hymy lähtenyt kasvoiltani millään.
Matka Monarchille sujui reippaassa tahdissa, nopeammin kuin oletin. Pääsin perille jo kymmentä vaille yksitoista. Jäin odottelemaan Abigailia pääsisäänkäynnin lähistölle. En viitsinyt lähettää hänelle vielä viestiä, voisin hyvin odotella vielä.

Nimi: Kai

29.10.2017 18:42
Minjae Park

Kuulin sivusta, kun neiti Russell puhui jollekin miehelle, joka tuntui olevan jollakin tapaa kiinnostunut minusta. Katsoin arasti kaksikon suuntaan, ja kumarsin, kun erotin joukosta oman nimeni naisen katsoessa suuntaani. Päättelin miehen olevan kolleegani, sillä hän katosi takahuoneeseen ja saapui pian paikalle Monarchin työpaita päällä. En uskaltanut vielä alkaa juttelemaan, mutta mietin että voisin tutustua häneen vaikka vuoroni päätyttyä.

Ilta alkoi varsin rauhallisesti, rupatellen herra Walterin kanssa, kun asiakkaita ei ollut palveltavissa. Kyllä niitä tuli ja meni, suurin osa tuttuja kasvoja, jotkut kävivät vain muutamat ryypyt nappaamassa, toiset pitkällä kaljalla. Osa heistä istui yleensä aamuyöhön asti, rupatellen keskenään tai seuraten takanurkan televisiossa esiintyvää uusintaa eilisestä jalkapallopelistä.
“Hei, eiks oo mitään fressimpää kanavaa?!” kuului pari kertaa, mutta Clifford osasi aina huikata nasevasti takaisin. “Ainakin me maksetaan satelliittitelevisiosta,” kuului yksi hänen comebackeista, jolle naurahdin hihaani. Ei miehen tarkoituksena ollut koskaan olla ilkeä, hänhän oli yksi paikan omistajista, mutta hän osasi varsin hyvin hoidella häiriöasiakkaat. Eikä matsin uusinnasta huutanut mies ollut uusi tuttavuus, vaan naapurin Paul, jolla näki ainakin kerran kuussa mustan silmän. Voi toista, mietiskelin aina, mutta hän ei ollut koskaan iloista huonommalla tuulella. En siis voinut muuta kuin nostaa hattua hänen persoonalliselle, mutta toimivalle elämäntyylilleen.

Nimi: Carine

29.10.2017 18:41
Cole Ayton

Kohautin kulmiani hiukan ja katseeni oli jokseenkin epäuskoinen kuullessani Jaken toteamuksen. En voinut pidätellä naurahdusta, mutta jätkän rentoutuneesta olemuksesta päätellen olin turvassa turpajuhlilta ja täten saattaisin vähän piikitellä toisen kustannukselle.
"Oisit varmaa selvinny yhtä hyvi ku täältä vessoille", letkautinkin virnistellen maireasti. Täytyi myöntää, että hapannaamasta kuoriutuikin ihan kelpo jätkä ja minua jopa harmitti, kun toisen lähtö oli aivan minuuteilla. Seuraavalla kerralla näkeminen saattaisi olla hyvin pikaista, mutta tokihan minut sai aina kiinni luuritse. Numero tosin oli Marcuksella. "Sitä paitsi laskun sä kyl maksat itte", jatkoin laskien virneeni leveähköön hymyyn. Niin jalomieliseksi en sentään ryhtynyt, että omaan piikkiini taksimatkat makselisin eikä minulla tosiaankaan sellaisia rahoja ollut, joita voisin jaella ympäriinsä.

Pistin merkille miehen tuijotuksen, mutta tokihan kaikki katsoivat kanssakeskustelijaansa silmiin, mitä itsekin tein eikä tämä tilanne ollut poikkeus. Kohautin kulmiani, tuo tokaisu tuli kieltämättä hiukan puskista.
"Ei tietenkää, ku mä oon siellä", omahyväinen minäni alkoi tehdä tietään ja virne palasi keikkumaan kasvoilleni.

Nimi: Akit4

29.10.2017 17:34
Jacob Lancey

Jumittelin ajatuksissani, kunnes Cole tuli takaisin luokseni. Nostin katseeni tuohon nähden hänen huvittuneen hymynsä, jolloin en voinut estää jälleen toteamasta itsekseni, ettei hän tosiaan ollut hullumman näköinen.
Hymähdin kuullessani, milloin taksi tulisi.
"Olisin mä täältä kyllä selvinny muutenki hengissä pois", sanoin lähinnä ihan vain tavasta vakuutella kyvykkyyttäni pätjätä yksinkin. Silti osa minusta oli jopa hieman helpottunut kyydin saamisesta, sillä nyt ei tarvitsisi rasittaa väsynyttä kehoani ja pääsisin muutenkin nopeammin perille ja nukkumaan.
Istuin taas hetken ajan hiljaa Colea tajuamattani edelleen tuijottaen ja hymähdin itsekseni toispuolinen virne karatessa väsyneille kasvoilleni, joita hieraisin kädelläni.
"Ehkei se huominen keikka niin paha tuukkaan olee", sanoin, taas vain ajatellen asioita ääneen tajuamattani.

Nimi: Carine

29.10.2017 17:12
Cole Ayton

"Juu laskulle", totesin puhelimeen taksikuskille nojatessani seinää vasten ja käyttäen aataminaikaista työpuhelinta, joka seilasi vielä siellä vuonna 2012. Välillä minuakin hämmästytti teknologian nopea kulku, mutta se taisi enemmän näkyä yksityishenkilöiden arjessa kuin firmoilla tai vaikkapa Kievissä. Omistajakin tapasi sanoa, että jos jokin toimi sujuvasti, niin minkä takia sitä piti vaihtaa. Itse olin todellakin eri mieltä hänen kanssaan, mutta ei ollut minun murheeni päivittää työpaikan asioita ajan tasalle.

Laskin luurin alas ja palasin takaisin Jaken luokse, joka alkoi näyttää jo hieman paremmalta kuin hetki sitten pönttöä halaillessa. Hymyilin huvittuneesti, mutta tiputin sen nopeasti saadakseni asiani paremmin ilmi. "Sun kyyti on tääl jotai vartin sisällä", totesin yrittäen tavoittaa jätkän katsetta.

Nimi: Akit4

29.10.2017 16:52
Jacob Lancey

Cole päätti, että soittaisi minulle taksin ja ennen kuin ehdin väittää vastaan, hän alkoi jo tehdä lähtöä vessasta odottaen ilmeisesti minua mukaansa.
"No miten vaa", huokaisin ja lähdin raahautumaan ovelle ja siitä baarin puolelle vilkuillen sinne tulleita ihmisiä läpi. Marcusta ei todellakaan enää näkynyt.
Colen alkaessa soittamaan taksia paikalle(?) päädyin istumaan aloilleni odottamaan. Vaikka pääkoppani toimikin hieman hitaasti, mietiskelin itsekseni, olisiko viisasta jäädä taksista jonkin matkan päästä päämajaltamme, vaikka käveleminen saattaisikin olla hieman vaivalloista. Hyvällä tuurillani jossain päämajamme lähettyvillä saattaisi kuitenkin norkoilla joitain jengiläisiämme tähänkin aikaan aamuyöstä.


Abigail Bellingham

Nyökkäsin Maisielle ja heilautin kättäni ennen kuin hän kääntyi lähteäkseen. Sen jälkeen lähdin itsekin kävelemään puistosta kotiin päin. Olin jopa melko innoissani illasta.
Lähes vartin päästä sain työnnettyä avaimeni kotioveni reikään ja työnsin sen auki. Ehdin ainoastaan sulkea oven perässäni, kun kuulin jo tutun naukaisun asunnostani.
"Hei, tyttö", huikkasin kissalleni riisuessani takkini ja kenkäni pieneen eteiseen ja astelin peremmälle. Valkoinen kissa makoili sängylläni ja tuijotti minua lähes tuiman näköisenä, mutta itse vain hymyilin tuolle.
"Haluatko ruokaa?" kysyin Princessalta, joka naukui jälleen. Laskin laukkuni ja lehtiöni sängylleni rapsuttaen kissaa pikaisesti ennen kuin käännyin keittiön puoleen. Aloin laittamaan kissalle ruokaa sen kuppiin Princessin odotellessa vierelläni. Laskin ruuan paikoilleen, jolloin valkoinen kissa alkoi syödä sitä tyytyväisenä.
Tiesin kissan leppyvän poissaolostani ruokaa saatuaan, joten siirryin sitten vaatekaapilleni katsoen sen sisältöä mietteliäänä. Mitä minun pitäisi laittaa ylleni illalla? Etsin muutaman asuvaihtoehdon, joita katselin mietteliäänä.
"Mitä pidät? Mikä näistä olisi paras?" kysyin ruokansa syöneeltä kissaltani, joka oli tullut takaisin sängylleni. Se vain käänsi katseensa ikkunaan sen edessä lentäviä lintuja tarkkaillen ja naurahdin. Eipä siitä hirveästi apua ollut.

Nimi: planeetta

29.10.2017 08:19
Maisie Ferrier

Abigailin sanat hänen kissastaan saivat minut hymyileen ymmärtäväisesti. Otin vastaan hänen numeronsa ja tallensin ne kännykän yhteystietoihin.
”Jes, laitan sulle viestiä vielä nii saat mun numeron myös! Nähään siellä.” hyvästeltyäni Abigailin, käännyin ja lähdin kävelemään reipasta tahtia kotia kohti. Atlas jolkotti tottuneesti vierelläni. Kävelymatka kesti vähän reilu kymmenen minuuttia ja ajatuksissani pyöri oikeastaan koko matkan ajan mitä laittaisin päälle. En ollut käynyt niin pitkään aikaan baarissa ja minulla oli aivan varmasti siitä nyt vähän liian ruusuinen kuva, mutta halusin irtautua arjesta hetkeksi jonkun muun kuin koirani kanssa.
Kotiavaimeni avasin lukon ja päästin Atlaksen sisälle. Koira odotti kärsivällisesti, että irroitin sen kaulapannasta hihnan, mutta harppoi heti sen jälkeen nappaamaan makuupaikaltaan lempilelunsa, minun ikivanhan karhuherra Paddington-nalleni (ah, miten ironista), joka nyt oli jo aika huonossa hapessa Atlaksen leikkien jäljiltä.
Minä kaivoin kaapista koiralleni ruuan ja laitoin sen valmiiksi. Atlas unohti nallensa hetkeksi, tuli syömään ja saatoin aloittaa vaatekaapin perusteellisen läpikäymisen. Sen jäljiltä ainakin yksi vaatekappale oli aina Atlaksen suussa ja kaikki muut lattialla epämääräisessä kasassa. Vaatekriisi oli vakava asia.

Nimi: pixeli

29.10.2017 07:28
Emil Stanley Dawson

Miksi? Miksi juuri näin. Tony olisi vain ollut olla pelmahtamatta paikalle lainkaan niin olisin itsekkin jo päämajalla, varmaan kotonakin, onnistunut ryöstö takana. Isoveli olisi edes voinut ilmaantua silloin kun en itse olisi ollut ryöstöporukassa. Mutta nyt kun taas syvennyin asiaa paremmin olikin vain hyvä, että olin ollut mukana ryöstössä, sillä mitä ilmeisimmin Tony olisi jo ammuttu heti kun hän olisi ilmaantunut -eivätkä hänen taskulamppunsa olisi auttaneet yhtään siinä tilanteessa.
Häntääntyneeseen katseeseeni Tony oli vastannut hieman pingottuneen oloisella hymyllä. Nojauduin täysin sohvaan ja kohotin kasvoni kattoon, niin että kaulanikamissa tuntui moinen venyttely. Hengitin rauhallisesti ja koitin rauhoittaa itseni, jotta saisin keksittyä edes jonkun suunnitelman, joka voisi edes ehkä toimiakkin. Isoveljen kysymys keskeytti suunnitteluni.
"Mietitääs…pomo saattaa nyt tietää, että mä ja sä, eli mun pomolle tuntematon henkilö tunnetaan, mutta pomo ei tiedä mitä me ollaan tehty ja mitä kaikkea mä oon sulle kertonu ja muuta…joten periaatteessa mä en niinkään oo pahassa pulassa" äänensävyni oli hyvinkin miettivä ja kireä.
"paitsi, että pomo saattaa tietää nyt sun nimen…ei tosin koko nimeä, vaan Tonyn…mutta silti…ei perse mitä säätöö" mutisin ärtyneenä.
"mun pitää vaa kestää pomon painostukset ja muut, jos mä siis en puhu totta..eli silleen en siis oo hirveessä pulassa, mutta ei pomost voi ikinä tietää" totesin ja suljin hetkeksi silmäni. Minua väsytti jo hieman, mutta yritin senkin peitellä tukahdittamalla haukotuksen ja räpäyttämällä silmäni auki.

Nimi: Carine@phone

29.10.2017 00:53
Cole Ayton

Jätin vastaamatta Jaken mutinaan, sillä melko pian hänelle vastattiin ilmeisesti uudesta numerosta, jolloin jäin kuuntelemaan keskustelua sivukorvalla. Tessa alkoi näyttää selkeästi hiukan kärsimättömältä, mitä avoimesta ovesta näin ja porukkaa alkoi hiljalleen valua lisää, mikä tarkoittaisi sitä, että minun ja Jaken kohtaaminen tältä erää olisi pian ohi. Odottaisin kuitenkin sen vertaa, että hän saisi varmistettua yöpaikkansa eikä jäisi minnekään ojan pohjalle. Ei nimittäin antaisi minusta Marcukselle kovin kivaa kuvaa, jos jättäisin hänen kaverinsa tielle tietämättömille.

Nyrpistin hieman nenääni myötätunnon osoitukseksi Jakea kohtaan. Sisimmässäni kuitenkin olin sitä mieltä, että jätkä varmaan itsekin tiesi, kuinka hauskaa seuraa osasi parhaimmillaan olla.

Vaikka väsyneisyys alkoi painaa pikku hiljaa, ei silti hoksottimissani kestänyt kauaa tajuta yhdistää hallia ja päämajaa keskenään. Nyökkäsin Jakelle tämän saadessa selville tulevan yösijansa.
"Mäpä soitan sulle taksin laskulla, nii pääset sinne", totesin päättäneellä äänensävyllä enkä aikoisi ottaa vastaan ja avasin vessojen oven viittoen hänet ulos sieltä(?).

©2019 LONDON - suntuubi.com