Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  58  59  60  61  62  63  64  > [ Kirjoita ]

Nimi: pixeli

27.10.2017 21:53
Emil Stanley Dawson

Kaikki kieli siitä, ettei Tony tainnut ollenkaan pitää siitä mitä tein. No isoveli oli asianajaja, joten ei ihme jos hän ei katsonut suopealla silmällä rikollisuutta. Olisin toki voinut valehdella ja sanoa jotain ihan muuta, mutta se olisi kyllä vain pitkittänyt aikaani täällä, joten ehkä oli parasta että puhuin vain totta ja suoraan niin siten ainakin taisin säästää Tonyn hermoja. Seuraavan kysymyksen isoveli laukoi kulmat kurtussa. Huokaisin jälleen ehkä hitusen pahoitteleva ilme kasvoillani ja enkä antanut Tonyn enää saada katsettani kiinni. Katseeni siirtyi nopeassa tahdissa kattoon ja lattiaan, kunnes sain sen sanottua, vaikkakin en olisi halunnut.
"no…siiis…oikeestaan…joo…" takeltelin omanikin kulmani kurtussa. Joo?! Tästä lähtien vihasin sitä sanaa. Se vain oli valitettava tosi asia, että pystyin kykenin tappamaan muita aina eläimistä vanhuksiin, vaikkakaan en nyt sentäs ihan ihan tunteettomasti, mutta en myöskään kyyneleiden kera.
"ja siis niinku ennenku kysyt voin tappaa melkeinpä kenet tahansa…no sä…tai siis…en mä nyt sua pystyis sillee ihan tunteettomasti tappamaan…" hymähdin hiljaa ja tuijotin urheilukassiani, jokseenkin kiusaantuneena koko kysymyksestä.

Nimi: Carine@phone

27.10.2017 21:51
Cole Ayton

Hymähdin huvittuneesti Jaken reaktiolle ja tunsin, kuinka hänen ärtymisensä sai minut provosoimaan häntä lisää. Päätin kuitenkin hillitä itseni, sillä jätkä ei vaikuttanut kovin huumorimiehiltä eikä varmaankaan pitäisi minun letkautuksistani. Jätkä selkeästi aikoi päättää tuoppinsa loppuun enkä tältä siis eväisi niitä pois. Bisnes on bisnestä ja ikävä kyllä tarjoilimme pahimmillekin alkoholisteille juomaa. En tosin sinänsä tuntenut moraalista pistosta rinnassani, sillä sain palkkaa hommastani eikä tehtäväni ole saarnata kenellekään juomisista.

Puheenaiheen vaihtuessa myös asenteeni vaihtuu tyypilliseen small talk -mielentilaan.
"Oon mä jo aika lailla penskasta asti", tokaisin hiukan omahyväisesti. Ovi kävi hiukan jäljessä sanoistani, jolloin vilkaisin sinne suuntaan huomatakseni parin poliisin tulevan sisälle. Täällä niitä pyöri aika paljon, mutta aika lailla toisenlaisissa puuhissa kuin lainvartijan työt edellyttivät.

Nimi: Akit4

27.10.2017 21:46
Abigail Bellingham

Kuuntelin Maisieta kiinnostuneena ja rapsuttelin Atlasta edelleen, vaikka katseeni pysyikin toisessa naisessa. Hämmennyin hieman Maisien keskeyttäessä sanansa ja pelkäsin sanoneeni jotain väärää tai vieneeni keskustelun muuten ei-toivottuun suuntaan kysymällä jotain, josta tyttö ei halunnut puhua. Vihreät silmäni huomasivat Maisie kiusaantuneen hymyn ja tunsin hieman huonoa omaatuntoa uteluistani. Siksi hymyni häivähti hetkeksi pois kasvoiltani.
"Olen Manchesterista ja asunut täällä noin kaksi vuotta", kerroin ja puheen siirtyessä taas koiraan käskin itseäni loihtimaan hymyni takaisin punertaville huulilleni, jotta saataisiin ilmeisesti Maisielle hieman ikävä aihe pois alta.
"Kissa vain. Se on ollut minulla jo neljä vuotta", vastasin pitäen äänensävyni aurinkoisena hymyni lisäksi.

Nimi: planeetta

27.10.2017 21:32
Maisie Ferrier

Abigail kyykistyi rapsuttamaan Atlasta, joka painoi päätään naisen kättä vasten. Tyttö vilkaisi ylös uteliaana ja hymyilin hänelle lämpimästi. Hän kysyi asuinpaikastani ja mieleni palasi hetkeksi Skotlannin vehreille kukkoloille ja korkeille kukkuloille.
”No asun Paddingtonilla, mutta kissat ovat Skotlannissa. Tulen sieltä, pidän välivuotta opiskeluista, koska...” lopetin puhumisen tajuttuani menneeni liian pitkälle. Hymyilin kiusaantuneena hetken, mutta kiirehdin korjaamaan tilanteen. ”Entä sinä? Oletko syntyjäsi lontoolainen?”
Hymyilin Abigailin sanoessa, että hän piti Atlaksesta, joka alkoi osoittaa ihastumistaan tyttöön nuolemalla suurella kielellään hänen siroa kättään. ”Onko sinulla lemmikkejä?”

Nimi: Wily

27.10.2017 21:15
Anthony Dawson

Sen mitä Emil minulle kertoi olin oikeastaan ehtinyt kuvitella päässäni. Kyllähän minä tiesin mitä sellaisissa jengissä puuhailtiin, mutta halusin kuulla sen vielä hänen suustaan. Tiedä vaikka olisi yrittänyt kaunistella tai valehdella asioista. Nyökkäsin hyväksyvästi, vaikken siis missään nimessä hyväksynyt mitään mitä hän teki, mutta tarkoituksenani olikin vain tiedostaa toiselle eleellä että olin ymmärtänyt kuulemani.
”Tota mä vähän epäilinkin”, sanoin hiljaa. Sitten siirsin mietteliäät silmäni nuorempaan ja kurtistin kulmiani. ”Ja sä siis... kykenet tappamaan muita?”
Jestas, tajusin kuulostavani ihan psykiatrilta. Mutta kai sellainen paasaaminen ja huolehtiminen vain kuului isoveljen tehtäviin?

Nimi: pixeli

27.10.2017 20:48
Emil Stanley Dawson

Olin selittänyt pitkät pätkät siitä kuinka olin jengiin päätynyt ja myös siit, että sieltä ei ihan noin vain lähdettykkään ja aloitettu uutta elämää. Totta puhuen en edes itse aikoisi ikinä erota jengistäni. Miksi edes pitäisi? Eihän koko jengitouhu ollut pelkkää aseiden heiluttelua ja ihmisten murhaamista. Itse olin saanut ystäviä ja pidin jengiläisiä perheenäni. Enkä ollut siinä mukana vain, koska piti murhata ja ryöstää, se toi myös jännitystä elämään. Jengin avulla sain elantoni, joten oli pelkästään hyvä asia että olin siinä mukana.
Tony oli näyttänyt kuuntelevan kaikkeia hyvinkin kiinnostuneena, joka ei sinänsä ollut mikään ihme.
Huomattuani kellon olin jo pikkuhiljaa sitä mieltä että tämä vierailu saisi pian loppua. En halunnut ärsyttää pomoa yhtäänenepää kuin olis tarpeellista. Isoveli kuitenkin näytti olevan toista mieltä kysyessään kysymyksen johon en hirveän mielelläni ikinä vastannut. Se sai minut aina miettimään, että kuinka pystyinkään olemaan niin kylmä ja raaka kun ammuin joltakulta hengen pois noin vain. Päätin kumminkin vastata kysymykseen ja vielä muutamiin mikäli isoveli edes esittäisi enenpää. Toivoin pääseväni sen suurempia ongelmia pois Tonyn luota. Niinpä tahtomattakin suustani karkasi hiljainen huokaus ennen kun avasin suuni.
"sä et välttämöttä ees haluu kuulla tätä…tai oletan ehkä vähän niin-" sanoin kuin varoittaakseni Tonya siitä mitä oli tulossa. Ehkei hän edes kauhistuisi tai reagoisi tulevaan vastaukseeni mitenkään ihmeellisesti.
"niiden tavaroiden varastelun lisäksi toimin myös välikätenä, salakuljettaja tai vastaanottajana ainakin huumeille ja aseille. Mä toimin myös toisinaan semmosena hoikuttimena tai kiristäjänä. Sit tietenki ryöstöt, vakoilu ja harhautus on myös mun hommii, sekä aika harvoin soluttautuminen…ja sit murhat. Niitäkin mä teen sillee aika paljon…" viimeisen lauseen melkeinpä mutisin. En melkein koskaan puhunut tai syventynyt hommiini juurikaan. Tein vain mitä käskettiin ja sain massii.
"mulla on vähän monipuolisesti tehtävää, mut noi oli semmosia aika yleisiä…" lisäsin vielä ja laskin katseeni hetkeksi maahan ennen kuin nostin sen taas Tonyn kasvoihin. Purin huultani taas vähän hermostuneena.

Nimi: Wily

27.10.2017 20:01
Anthony Dawson

Emil otti tarjoamani lasin käteensä ja naurahti.
”Eipä kai”, totesin, ja jäin kiinnostuneena kuuntelemaan kun hän alkoi selittää alkutaipalettaan jengin kanssa. Aluksi hän näytti pohtivan oikeaa ilmaisumuotoa, ennen kuin kertoi suoraan mitä oli tapahtunut. Emil kertoi myös, että jengistä eroaminen tietäisi pikaisen kuoleman, jotta sisäpiiritiedot eivät pääsisi levittäytymään väärille ihmisille. Saatoin olettaa, että varmaan nekin tultaisiin tappamaan, jotka tietäisivät jengin asioita kuitenkaan kuulumatta siihen itse.
Emilin lopetettua puhumisen hän antoi katseensa käydä huonetta läpi. Huomasin hänen kiinnittäneen katseensa hetkeksi seinäkelloon, jolloin vilkaisin sitä itsekin. Oli myöhä, enkä tiennyt kuinka kiire pikkuveljellä oli heidän salaiseen kohteeseensa ryöstösaaliin kanssa. Ja minä olin tavallaan osallinen tämän rikokseen, rikoksentekijän suojelijana. Mutta en halunnut päästää häntä lähtemään, en ihan vielä.
”Mitä sä sitten teet?” kysyin, varastaakseni lisää aikaa. ”Siis muuta kuin varastelet tavaroita.”

Nimi: Akit4

27.10.2017 15:54
Jacob Lancey

Tuijottelin ajatukset tökkien ja päässäni humisten tuoppia edessäni, kunnes käänsin silmäni laiskasti Colea kohden saamatta katsettani kunnolla tarkennettua tuon mainitessa jotain juomiseeni liittyen.
"Huolehdi sä vaan ittestäs", tuhahdin.
"Mä kyllä komppaan Colea. Etköhän sä ole juonu jo ihan tarpeeksi", Marcus totesi ollen seuraava katseeni kohde. Hän taisi olla melko onnellinen, että olin humalassa lähinnä melko passiivinen ja omissa ajatuksissani viihtyvä sen sijaan, että meuhkaisin täysin turhista. Ei se silti tarkoittanut, etteikö äkkipikainen luonteeni voisi ottaa hetkenä minä hyvänsä jalansijaa, ja siitä johtuen Marcuksen äänensävy olikin pysynyt lähinnä kehoittavana käskemisen sijaan. Hän nimittäin tiesi, etten tykännyt joutua muiden käskyttämäksi ja kaipa hän yritti pitää minut vielä suhteellisen lauhkeana ärsyttämisen sijasta.
"En mä ole vielä valmis", sanoin ääni sammaltaen ja otin hörpyn tuopista, jonka Marcus oli hetki sitten jättänyt vartioimatta sillä lopputuloksella, että jätkän juoma oli nyt päätynyt minulle.

Marcus pudisteli päätään jääräpäisyydelleni ja kääntyi lopulta takaisin Colen puoleen.
"Kauanko sä olet soittanut?" hän uteli ja jäin itsekin odottamaan vastausta, vaikka ulkoapäin saattoikin näyttää täysin päinvastaiselta, kun en jaksanut kääntää eteenpäin lasittunutta katsettani Colea kohden. Kun tuo oli nyt liittynyt seuraamme pidemmäksikin aikaa, haluaisin onkia hieman tietoja tuosta, vaikkakin Marcus hoiti kyselemisen.

Nimi: Carine@phone

27.10.2017 14:50
Cole Ayton

Laskin kitaran alas sen telineeseen jokseenkin hieman tyytymättömänä sen laatuun. Maallikon korviin tuskin kitara kuulosti sinänsä mitenkään poikkeukselliselta, mutta vähänkään musiikkiin perehtynyt saisi vuoden painajaiset. Tosin, ilmeisesti Marcus ainakin piti, kun pienoiset aplodit häneltä sain. Hymyntyngän kera laskeuduin takaisin pöydän ääreen naurahtaen Marcuksen viimeisimmälle huikkaukselle.

Katselin Jakea tarkkaavaisemmin.
"Sulle ei ainakaa enää alkoholia", totesin tietäväisenä ja katselin melkein tyhjää tuoppia(?), joka taisi olla miehen toinen. Jacob ei todellakaan missään örvellystiloissa seilanut(?) ja kaksi tuoppia oli kuitenkin aika iso määrä, joten tietenkin se aina jonkun verran nousee päähän. Minä surkean viinapään omistamana olisin varmaan lattioilla ryömimässä tuosta määrästä.

Nimi: Akit4

27.10.2017 12:33
Abigail Bellingham

Katsoin itseäni lähestyvää koiraa, jota kyykistyin rapsuttelemaan, kunhan se oli ensin saanut haistella minua hetken. Nostin katseeni kuitenkin Maisieen ja tunsin pienen uteliaisuuden pistävän esiin, kun tuo mainitsi kotonaan olleen kissojakin. Täällä kaupungissa tuskin pystyi hirveästi pitämään eläimiä varsinkin, kun omisti jo näin suuren koirankin.
"Missä sitten asuit?" kysyin ja vilkaisin taas Atlasta, kun nainen mainitsi sen pitävän minusta. Hymyilin leveästi koiralle, jota rapsuttelin korvan takaa.
"Minäkin pidän siitä", naurahdin, enkä laittanut pahakseni saadessani märän lipaisun käteeni koiralta. Pidin eläimistä ja olin tottunut moiseen, eihän työpaikassani eläinkaupassa muuten olisi kovinkaan järkeä.


Jacob Lancey

Tuijotin Colen reaktiota Marcuksen ehdotukseen arvaillen jo mielessäni, aikoisiko tuo laulaa vai ei. Ainakin hän vaikutti omaan silmääni hieman vaivautuneelta, joten ehkä Marcuksen typerä idea saataisiin vain sivuutettua ilman sen enempiä mutkia. Vilkaisin Marcusta, joka katseli odottavasti Colea ja hymyili leveästi saadessaan itselleen mieluisan vastauksen.
"Sopii se niinki", Marcus totesi ja jäi seurailemaan lavalle siirtyvää miestä samalla, kun itse nojasin pääni pöytää vasten olevaan käteeni ja pyörittelin tuoppia kädessäni. Valon kuitenkin syttyessä lavalle katseeni siirtyi laiskasti sinne ja ilmeeni mitäänsanomattomana jäin tuijottamaan lavalle tyhjästi. Olin vain unohtunut ajatuksiini, tai sitten päässäni ei ollut enää lainkaan ajatustoimintaa, kiitos alkoholin. Marcus sen sijaan näytti oikeasti keskittyvän kuuntelemaan naputtaessaan sormiaan pöytää vasten musiikin tahtiin.

Hän vilkaisi minuun ja kurottautui napsauttamaan sormiaan kasvojeni edessä havahduttaen minut pääni sisästä.
"Älä sammu, mä en aio raahata sua pois täältä", hän sihahti minulle.
"En mä mitään sammu", väitin vastaan, jolle Marcus pyöräytti silmiään palautuessaan takaisin kunnolla istumaan. Sen jälkeen kuuntelimme hiljaa Colen esiintymistä siihen asti, että hän sai soitettua viimeisenkin soinnun. Marcus antoi pikaiset aplodit miehelle ja kääntyi takaisin puoleeni.
"No?" hän kysyi ja kurtistin kulmiani.
"Häh?" töksäytin, kun alkoholin hidastamat aivoni eivät jaksaneet käydä läpi, mitä Marcus oli lyhyellä kysymyksellään tarkoittanut.
"Mitä pidit?" hän tarkensi ja tajusin tuon puhuvan Colen soitosta. Kohautin olkiani.
"Kai se ihan hyvä oli", mutisin ja kulautin tuoppini tyhjäksi. Marcus virnisti ja näin tuon kasvoilta, kuinka kovasti hän olisi halunnut sanoa 'Mitäs mä sanoin' tai jotain sen tyylistä, mutta varmaan hän halusi olla ärsyttämättä minua enempää, joten pysyi hiljaa. Sen sijaan Marcus kääntyi Colen puoleen.
"Toikin jopa tykkäs", hän huikkasi minua osoittaen ja mutisin itsekseni napatessani Marcuksen puolillaan olevan tuopin tuon puolelta pöytää itselleni.

Nimi: planeetta

27.10.2017 07:16
Maisie Ferrier

Toinen oli oikeassa luultavasti: kaikki muut näkemäni koirat olivat ehkä puolet Atlaksen koosta ja oikeastaan pystyin ymmärtämään pienten koirien omistajien pelon kun Atlas ravasi paikalle. Varsinkin jos he eivät tienneet irlanninsusikoirien rauhallisesta ja ystävällisest perusluonteesta.
Tytön esittäytyessä Abigailiksi, Atlas kyllästyi istumaan ja nousi jaloilleen, nuuskimaan uutta tuttavuuttani. En komentanut sitä pois, Abigail ei ollut osoittanut mitään vihamielisyyttä koiraa kohtaan.
Naurahdin tytön sanoille lämpimästi.
”Luultavasti. Se tulee kyllä niidenkin kanssa toimeen, meillä oli kotona kissojakin.” kerroin hymyillen. Olin iloinen, että olin tutustunut uuteen ihmiseen, varsinkin kun hän tuntui ymmärtävän Atlasta. Koira heilutti pitkää häntäänsä iloisena ja katseli Abigailia silmiin.
”Se pitää susta” sanoin. ”Tosin se pitää kaikista, mutta kuitenkin” lisäsin vielä hyväntuulisesti, vilkaisten ympäröivöän puistoon.

Nimi: Carine
Kotisivut: http://https://youtu.be/GsLMoxa6xZ0/

27.10.2017 02:22
Cole Ayton

Kättelin Marcukseksi esittäytynyttä jätkää ja yritin ojentaa kättäni toiselle, joka kuitenkin tuhahti kaverilleen nimensä eikä ottanut hyväntahdonelettäni ollenkaan huomioon. Kohautin olkapäitäni saaden entistäkin huonommat vibat kyseisestä jätkästä ja nojautuen tuolin selkänojaa vasten katsoin Marcusta virnistellen. Oma mielipiteeni oli, että Jake nimenä ehkä puki kyseistä jätkää paremmin, mutta selkeästi kyseinen kaveri ei pitänyt sen julkistamisesta. Mustalta silmältä säästyen päätin jättää nimen käytön rauhaan, ainakin näin alussa.

Hämmennys valahti kasvoilleni Marcusin kysyessä ääninäytettä minulta ja aivan välittömästi aloin näyttää vaivaantumisen merkkejä ulospäin, mikä sinänsä ärsytti minua. Olin esiintynyt parhaimmillaan parin sadan ihmisen edessä ja siitä määrästä sadasosan edessä ääninäytteen antaminen tuntui ylitsepääsevältä. Lavalla kuitenkin minulla oli välineinä mikki sekä osasin sen kanssa taiteilla, jotta ääneni kuulostaisi mahdollisimman hyvältä.
"No, siis en viitti vetää kylmiltää kunno screamia, etten pasko omaa ääntä", naurahdin hiuksiani sukien ja hetken mielijohteesta vilkaisin baarin nurkassa olevaa pientä esiintymislavaa, jossa oli akustinen kitara. Huonolaatuinen rämä, mutta ajoi asiansa, kunhan sitä viritti eikä pitänyt liian lähellä mikkiä. "Voin mä jotain näyttää akustisella tasolla", totesin.

Nousin ylös tuolilta ja vislasin Tessalle osoittaen samalla pientä lavaa. Naisen kuullessa vislaukseni hän painoi tiskin alla olevaa nappia, jonka avulla mikki sai virtaa ja lavan ylle laskeutui himmeä valo huomion tavoittamiseksi. Istuuduin penkille mahdollisimman mukavaan asentoon samalla miettien kappaletta, joka sopisi akustisesti soitettavaksi ja olisi sopivan rauhallinen. Mieleeni tuli yksi, joka tosin oli hieman haikeahko tunnelmaltaan, mutta päätin kuitenkin sen soittaa.

Nimi: pixeli

26.10.2017 22:22
Emil Stanley Dawson

Samalla kun olin kertonut syytä miksi isä ja minä olimme lähteneet olin katsellut, kun Tony oli siemaissut lasistaan. Se oli saanut minut yhä varmemmaksi siitä, että juoma taisi olla ihan pelkkää viskiä eikä mitään muuta. Mietin myös mitä isoveli mahtoi ajatella kaikesta, kun hänen otsansa oli rypyssä. Täytyi vain toivoa, että Tony uskoi kaiken, minkä hän näytti tekevänkin, koska en oikeastaan voinut mitenkään vakuuttaa isoveljeäni siitä että puhuin pelkkää totta.
Sitten puolestaan oli Tonyn vuoro vastata kysymykseeni. Nyökyttelin päätäni ja vedin hetkellissti toisen suupielistäni hymyyn. Isoveljellä näytti menevän hyvin asianajajana, mutta en voinut sanoa että itselläni menisi huonommin. Olimme ehkä tasoissa tai jotain. Seurasin katseellani kuinka Tony laski oman lasinsa pöydälle ja ojensi sen sijaan toista minulle naurahtaen ettei se myrkkyä ollut.
"haha, ei voi koskaan olla liian varovainen" naurahdin ja otin lasin omaan käteeni. Isoveli nojautui nojaa vasten ja kysyi kysymyksen, joka sai minut sulkemaan silmäni sekunnin ajaksi. Kallistelin päätäni puolelta toiselle aivan kuin punnitsisin kumman vastaisin. Siemaisin juomaani ja aloitin.
"no siis, asia meni tälleen, että ku mä olin täyttäny viistoista faija liitätti mut siihe jengiin ja siis aluks mä en niinkään tykänny siit mut parin noin muutaman kuukauen päästä…siin mukana oleminen oli….kivaa tai niinku mä halusin olla sen jäsen…" selitin ja siemaisin juomaani uudelleen ja sitten laskin sen taas pöydälle.
"ja jos aattelit kysyy seuraavaks et miksen vaa eroo CobraGangista niin, ekaks no mä en haluu ja se on mun työ ja näin, mutta enemmän siihen vaikurtaa se että eroajat yleensä listitään aika nopeesti, jotta tietoja ei leviäis kenellekkään ulkopuoliselle ja mä en oo kovin halukas kumminkaan tulla listittäväks" selitin ja minusta tuntui että olin puhumut jo aivan liikaa. Niinpä annoin katseeni kiertää huoneen seinissä ja yritin bongata kellon. Oma puhelimeni oli jossakin kassin pohjalla, joten onneksi pian huomasin etsimäni. Kello oli jo sen verran, että liikkeen pomo oli jo saattanut saapua liikeeseensä ja oli ehkä jo soittanut poliisitkin paikalle. Henkäisin taas syvään. Oma pomoni olisi kumminkin tyytyväinen nähdessään ryöstöstä uutisen ja se että olimme oikeastaan onnistuneet ehkä pitäisi johtajan paremmalla tuulella, kun itse pääsisin täältä pois.

Nimi: Akit4

26.10.2017 21:44
Jacob Lancey

Vilkaisin Coleksi esittäytynyttä miestä ja katsoin, kuinka Marcus tarttui epäröimättä ojennettuun käteen.
"Marcus Gray", hän esitteli itsensä takaisin ja irroittaessaan otteensa baarimikon kädestä hän katsoi minuun odottavasti. Halusi varmaan minunkin kertovan nimeni. Meillä molemmilla taisi olla tunne, kuin tuo olisi kaitsemassa minua kuin omapäistä lasta, joka ei suostunut olemaan kohtelias uusille tuttaville. Enkä oikein pitänyt siitä.
"Jacob", tuhahdin, mutta katseeni pysyi edelleen Marcuksessa hyvin epätyytyväisen sävyn kera. Marcus ei välittänyt siitä, vaan väisti katseeni kääntämällä sen Coleen.
"Se tottelee Jakea paremmin", hän virnisti, jolloin liikahdin tuolillani irvistäen. En oikein osannut kuvitella kuulevani lempinimeäni tuntemattomien suusta, joten tuon olisi voinut jättää mainitsematta.
"Jos nyt vaan pysyttäs siinä Jacobissa", mutisin kuullen Marcuksen hymähtävän. Hän osasi toisinaan käydä hermoilleni, niin kuin alkoi nytkin pikkuhiljaa käymään, joten ajattelin vain hukuttaa ajatukseni alkoholiin. Päässäni alkoikin jo tuntua pikkuisen.

"Annahan Jakelle laulunäyte, nii saatas se vakuutettuu, että teidän keikalle kannattaa tulla", Marcus keksi ja laskin tuopin huuliltani. En minä tänne tullessani ollut ajatellut, että joutuisin kuuntelemaan koko illan Marcuksen fangirlausta. Koska sitä hän mielestäni teki.
"Joo, ei kiitti tarvi", sanoin, mutta Marcus ei ainakaan tuntunut ottavan sanojani kuuleviin korviinsa, tiedä sitten Colesta.

Nimi: Carine

26.10.2017 21:17
Cole Ayton

Seurasin jätkien jutustelua lievästi huvittuneena kommentoimatta kuitenkaan väliin. Introvertimmalla kaverilla ei näyttänyt olevan sanavaltaa ja näillä näkymin olisi tulossa, vaikkakin vastahakoisesti. Mielentilalla ei tosin ollut väliä, ei ainakaan minulla. Ehkä en saisi huutoja muilta jäseniltä, kun olin saanut jopa kaksi mukaan katsomaan. Ei edes, aioin päivän mittaa kysellä ympäri Lontoota. Huomista päivää siis.
"Juu", vahvistin ja ojensin kättäni miestä kohti, "Cole Ayton", esittelin itseni.

Vilkaisin taakseni, ja Tessa yhä piti seuraa vanhukselle samalla tarjoillen juomia muulle asiakaskunnalle.

Nimi: Wily

26.10.2017 20:54
Anthony Dawson

Odotin että Emilkin istahti alas, jolloin tämä vastasi kysymykseeni. Siemaisin viskiä lasistani häntä kuunnellessani, kulmat hieman rypyssä. Kaikki kuulosti niin järkeenkäypältä, etten epäillyt ollenkaan oliko hänen kertomansa totta. Äiti oli poliisi ja isä... oli mitä oli. Hetken aikaa Emil katseli huonetta ja viskilasiaan, hieman epäröivä ilme kasvoillaan, jonka jälkeen hän kysyi mitä minä tein työkseni ja miten asiat sujuivat kun hän ja isä olivat lähteneet pois.
"Mä olen asianajaja", sanoin asettaen toisen käteni sohvan selkänojalle. "Ja meillä meni ihan hyvin. Mä valmistuin kouluista ja sain alotettua oman uran."
Emil laski kassinsa jalkoihin ja nosti katseensa minuun. Kumarruin laskemaan lasini takaisin pöydälle ja otin puolestani toisen käteeni. Ojensin sitä Emilille.
"Ei oo myrkytetty, jos sitä mietit", naurahdin. Odotin tarttuisiko Emil lasiin, jonka jälkeen nojauduin taas nojaa vasten.
"Lähitkö sä ihan vapaaehtosesti mukaan jengiin?"

Nimi: Akit4

26.10.2017 20:27
Jacob Lancey

Hymähdin tuntemattoman tokaistessa minulle, että pitäisi vain kokeilla, olisiko heidän musiikkinsa minulle sopivaa. Marcus vilkaisi minuun ja tiesin tuon katseen myötäävän baarimikon sanoja; minun olisi hänenkin mielestään kokeiltava.
"Saa nähä", mutisin. Miehen kertoessa ajan annoin sen mennä ohitse korvieni saman tien. Marcus sen sijaan selkeästi painoi keikan ajan ja paikan mieleensä, mutta minä en vaivautunut. Mikäli minut sinne nyt raahattaisiinkin mukaan, riittäisihän se yksikin pää, joka muistaisi, minne mennä ja milloin.
"Pidetään mielessä", Marcus virnisti miehelle, "Yritän saada ton yrmynki raahattua sinne ajoissa".
"Eikö sun sit kannattais ottaa mukaas joku muu, etten vahingossakaan pääsis pilaamaan tunnelmaa?" kommentoin siihen väliin nyrpeänä saaden Marcuksen hymähtämään.
"Kyllä mä sut vielä suostuttelen tulemaan, ethän sä koskaan aiemminkaan oo loppupeleissä kieltäytyny illanvietosta", hän vannoi ja katsoi takaisin baarimikkoon, "Huomenna siellä siis"

En jaksanut enää väittää vastaan, vaan kulautin taas tuopistani. Tulin siinä vaiheessa tajunneeksi juomiseni vauhdin, mutta en kuitenkaan tullut hidastaneeksi. Kun nyt kerrankin voisin juoda koko illan jonkun muun piikkiin, aikoisin juoda tosissani. Aamuinen häiriön aiheuttaminen voisikin tulla lopulta melko kalliiksi Marcukselle, eikä moinen seikka edes haitannut omaatuntoani, sillä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olin herännyt tuon treenien takia.

Nimi: Carine

26.10.2017 19:37
Cole Ayton

Kaksikosta selkeästi toinen oli introvertimpi eikä hänestä saanut mitään irti. En aikonut edes yrittää saada toista kakistettua sanaa suusta, mikäli hän ei tahtonut. Sentään minun ei tarvinnut harrastaa yksinpuhelua.
"No nii", totesin voitonriemuinen pilke silmäkulmassani ja käännyin hiljaisemman jätkän puoleen, "Sehä seleviää kokemalla", tokaisin yrittäen kumota toisen vastahakoisuuden. Vilkaisin tiskille päin, jossa Tessa nojaili jutellen jonkun höperön kanssa.

"Huomenna 23 aikaan. Jotai pientä taskurahaa saa vipata", sanahdin muotoillen sanani tarkoituksellisesti kehoitukseksi, vaikka lähinnä raha olisi enemmän kuin suotavaa. Olin elänyt kylmän veden varassa jo viikon ja tarvitsin muutaman kympin lisää laskuille.

Nimi: Akit4

26.10.2017 16:43
Abigail Bellingham

Hymähdin, hymy kuitenkin yhä pysyen kasvoillani, naisen todetessa minun olevan ensimmäisiä, jotka ajattelivat koirasta jotain hyvää. Kuuntelin päätäni kevyesti nyököttäen naisen puhuessa ja vaikkei itselläni isoa koiraa ollutkaan, pystyin kuvittelemaan, miten ihmiset täällä päin suhtautuivat moiseen.
"Ehkä se vain johtuu siitä, ettei täällä ole totuttu isoihin koiriin", hymähdin ja levensin taas huulteni hymyä paljastaen hieman valkoista hammasrivistöäni naisen esittäytyessä Maisieksi. Tartuin tytön käteen lempeällä oteella siirrettyäni lehtiöni toiseen käteeni.
"Abigail. Anastasiaksikin kutsuttu", esittelin itseni ja vilkaisin sitten Atlasiksi osoittautunutta koiraa, joka nuuski minua hieman varautuneesti.
"Se taitaa haistaa kissani", totesin ja kuin sattumalta huomasin samalla hetkellä nyppäistä valkoisen kissankarvan paidaltani.

Nimi: planeetta

26.10.2017 16:31
Maisie Ferrier

Toinen vastasi tervehdykseeni ja henkäisin helpotuksesta. Sävy oli niin rento, ettei tässä luultavasti ollut kyse valittamisesta.
Tyttö vilkaisi Atlasta sivusilmästään. Koira katseli tarkkaavaisesti häntä.
Hymyni leveni tytön kehuessa Atlasta. Olin ylpeä koirastani ja en ollut törmännyt Lontoossa vielä kovinkaan moneen, jotka ajattelivat samalla tavalla isosta, silti vähän rottamaisesta elukasta.
”Oot ekoja jotka tuntuu ajattelevan niin.” vastasin vilkaisten koiraani rakastavasti. ”Näkisitpä miten koirapuistossa tuijotetaan kun muut on siellä pienten kaupunkikoiriensa kanssa. Välillä vähän tuntuu, että ne vie ne heti pois ku näkee Atlaksen. Kaikki ei vaan tajua, että Atlas ja isot koirat yleensäkin on viis kertaa paremmin koulutettuja ku pienet räksyttäjät” rupesin taas selittelemään omiani ja pitämään monologia. Pidin pienen tauon.
”Mä oon Maisie. Ja taisin jo mainita, mut tässä on Atlas.” esittelin itseni ja herkesin rapsuttamasta irlanninsusikoiraa ojentaen käteni toiselle tervehdykseksi.

©2019 LONDON - suntuubi.com