Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Silver

11.07.2019 17:26
Roger Brad Miller

Mysteerin jätkä sai itse etsiä Bradin kännykän ja hän tulikin silmäilemään olohuonetta. Katseeni siirtyi vitriinistä toiseen kun hän puhui toimeen tulemisesta. Mitä? Me toimeen? Ei ikinä! Jostain tuli negatiivinen laine, joka hulmahti mieleni maisemien ylitse. Siniset silmäni kipinöivät.
"Älä luule, me ei ikinä tulla toimeen", vastasin jokaista sanaa vähän painottaen.
"En minä eikä Brad. Hän ehkä yrittää siksi, että toivoo jonkinlaista rauhaa persoonien kesken, jotta ei joutuisi paskamyrskyyn. Siihen hän kyllä joutui jo, koska ei persoonia kiinnosta hittoakaan ne muut. Sen nyt huomasi mysteeristäkin. Ja sinä välität vielä vähemmän. Et usko minua, mutta minä otin heidät paremmin vastaan kuin luuletkaan. Minunkin piti yrittää toimeentuloa, mutta vittu", jatkoin saman tien sanojani.
Ja Bradin puhelimen piilottelun suhteen olin unohtanut yhden seikan: siihen saattoi soittaa. Siten mysteerin jätkä tekikin ja vaati kännykkää uudelleen.
"Jos haluan vielä kuulla veljestäni? Uhkailetko? Ja minähän sanoin, että voit pyytää häntä tulemaan luokseni kun hän joskus taas palaa kehoonsa", vastasin.
"Mutta tule toki ottamaan", lisäsin ja nostin hetkeksi suupieltä hymyntapaiseksi. Mutta jos turvamies vain uskaltaisikin koskea minuun...

Nimi: Malluuw

11.07.2019 16:50
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

Minusta persoonista ei ollut haittaa, Roger ei varmaan vain osannut käsitellä heitä yksilöinä, jokainen heistä oli erilainen.
Saatuani vastauksen kännykän olin paikkaan, palasinkin olohuoneeseen etsimään kännykkää.
"Ehkä opimme joskus tulemaan toimeen ja voidaan käydä kupillisella." Tuumasin, kun toinen vaikutti oudon tyyniltä, mitään muuta en tahtoisi, mutta ehkä kupin äärellä voisimme tulla toimeenkin, Bradia tosin siitäkään huolimatta en toiselle luovuttaisi.
Kaivoin kännykkäni esiin ja soitin Bradin kännykkään, joka soit Rogerin taskussa(?).
Vilkaisin toisen suuntaan.
"Kännykkä." Ilmoitin ja katsoin Rogeria.
"Jos vielä haluat kuulla veljestäsi. Voin kyllä hankkia hänelle uudenkin, mutta hänellä ei ole numeroasi siinä." Jatkoin ja katsoin miestä, hänen olisi siis pakko antaa kännykkä jos hän tahtoisi olla yhteydessä Bradiin, minulle kyllä kävisi myös se että hankkisimme hänelle uuden luurin.

Nimi: Silver

11.07.2019 14:37
Roger Brad Miller

Keittiössä turvamies otti vihon käsiinsä ja tutkaili sitä katseellaan, tosin ei avannut sitä. Hänen korviinsa oli ilmeisesti osunut maininta Bradin menettämisestä. Tai melkein menettämisestä. Ja tyyppi kysyi mitä sillä tarkoitin. Pah, kai sen pystyi arvaamaan. Katsoin häntä takaisin.
"Persoonat, hitto vie", ärähdin vastaukseksi. Siitä toinen saisi ymmärtää asian. Käännyin ympäri ja astelin olohuoneeseen, asettuen nojaamaan seinää vasten eteisen lähettyville. Turvamies kääntymisestäni huolimatta tiedusteli Bradin kännykän olinpaikkaa(?).
"Etsi itse", tokaisin hänelle. Katseeni oleili jossain vitriinin suunnalla. Minä en kännykästä mainitsisi sanan puolikkaallakaan. Vaikka olihan miehen viimeinen lause totta. Liiankin. Halusin kyllä tietää. Kyse olikin periaatteesta. Tai jotakin.
"Sen kun vain sanot Bradille että tulee luokseni sitten kun hän joskus palaa", sanoin. Olin vähän kiikun kaakun, olinko ärsyyntynyt vai tyyni. Toisaalta tämä ristiriita ehkä lisäsi enemmän painoa ensiksi mainitun vaakakuppiin. Tai en tiedä. Juuri siksihän ristiriita oli. Jos turvamiehen täällä ollessa en raivostuisi, hänen lähdettyään palaisin lasinpalan luo ja huvittelisin itseni kanssa. Aivoissani oli alkanut kehittyä pieni ideanpoikanen siitä, että lähtisinkin ihan lähipäivinä kaksintaisteluun. Jos vain suojaisin haavan hyvin, se ei varmaan suuttuisi pikku ottelusta. Saipa nähdä, mihin päätyisin.

Nimi: Malluuw

11.07.2019 14:12
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

Sain kulkea keittiöön huoletta ja katsoinkin lasinpalaa pöydällä hetken, ennen kun nostin vihkon käteeni ja tutkin sitä hetken, en avannut, mutta ulkoisesti varmistin sen oikeaksi.
"Mitä tarkoitat että melkein menetit?" Kysyin nostaen katseeni Rogeriin ja pistin vihkon reppuun, niin juuri kännykkä vielä.
"Missä Bradin kännykkä?" Kysyin katsoen Rogeria.
"Haluat varmasti tietää et Brad on kunnossa." Jatkoin ilmoittaen miksi puhelinta kaipailin.

Nimi: Silver

11.07.2019 13:56
Roger Brad Miller

Turvamies ilmoitti että ei hän ollut ketään raiskannut, mutta tästä asiasta nyt olikin jo keskusteltu.
"Et vai. Brad ei sitten ilmeisesti ole kukaan", tokaisin takaisin.
Toinen ei ollut kuulemma halunnut häiritä, mutta mitä hittoa hän sitten toimitti talossani. Jos hän oli kuvitellut voivansa liikkua asunnossa huomaamattani, niin turha toivo. Eteiseen en olisi nähnyt, mutta keittiöön ja vessaan pääsi vain olohuoneen puolelta, joten hiirikään ei pääsisi liikkumaan täällä huomaamattani. Muita huoneita minulla ei sitten ollutkaan.
"Ehkä olisin avannut, ehkä en. Mutta se ei silti oikeuta sinua hiippailemaan talooni", murahdin. Olisiko turvamies itse avannut minulle ovensa saatikka päästänyt sisään?
"Brad ei tarvitse sinun turvaasi", vastasin. Kun nyt vain pääsisin itse keskustelemaan pikkuveljen kanssa, mutta täytyi vielä odottaa. Toivottavasti ei kuitenkaan kauaa.
"Älä kuvittele että pikkuveli ei tulisi tänne takaisin. Ehkä veit hänet hetkellisesti, mutta minä olen muutenkin jo melkein menettänyt hänet", jatkoin sanojani. Tunteet olivat pelissä mukana, vaikka eivät muutoin kuin sanoissa näkyneet, ja siksi viimeinen lause tuli ulos, vaikka olisin voinut jättää sanomattakin. Mieluustikin, hittolainen! Jos olisin hevonen, huiskisin nyt häntääni ärtyneesti.
Mysteerin jätkä pisti aseeni merkille ja hymähdin hivenen.
"Kauniita, eikö vain", totesin neutraalisti. Sirppiä toinen olikin jo saanut maistaa, mutta antaisin kyllä muistakin jos toinen sitä haki. Astelin hitaasti turvamiehen perään hänen mennessä keittiöön ja vihko sai nyt olla pöydällä lasinpalan kanssa. Jäin keittiön ovelle seuraamaan toisen tekemisiä. Puhelimesta hän ei ollut vielä maininnut sanallakaan, joten ehkäpä hän oli unohtanut koko asian. No, samahan se minulle oli.

Nimi: Helena

11.07.2019 13:31
Jeffrey Coleman | sairaala

“Hyvä, ei enempää mustelmia sullekaan…” Jev naurahti aamukäheästi. Siinä menisi jonkin aikaa, että käheys lähtisi pois. Hyvin levännyt vanhempi poika kuitenkin oli, mitä nyt vähän aamuväsyneisyyttä oli huomattavissa.
Jev seurasi huvittuneena, kun Jamie haroi joka suuntaan sojottavia hiuksiaan siistimmiksi. Hänellä itsellään olisi aika varmasti sama tilanne ja toimenpide suoritettavana vielä.
“Käsi ei ainakaan nyt särje, mutta parempi varmaan ottaa vielä kipulääkkeet vastaan, kunhan joku ne ensin tuo”, Jev vastasi totuudenmukaisesti. Käsi ei ollut särkenyt lainkaan yön aikana. “Sain ihan hyvin nukuttua, mitä nyt muutaman kerran heräili. Menee varmaan ainakin muutama yö vielä ennen kuin totun nukkumaan tän kanssa.”

Bella Russell | Belgravia

Bella pyöräytti huvittuneena silmiään, kun Tony kiusoitteli naista viuhahtamisesta. Naisella ei ollut epävarmoja tunteita tai ajatuksia omasta kehostaan, mutta hän ei silti halunnut esitellä itseään vaatetta julkisesti toisille erityisemmin.
“Kadulla viuhahtamiset jääköön yliopiston villeihin vuosiin”, Bella totesi, mutta ei paljastanut sen enempää. Tosin, hänellähän oli vieläkin opinnot kesken. Kampuksella hän ei kuitenkaan ollut vieraillut pitkiin aikoihin puhumattakaan osallistumisesta yliopiston aktiviteetteihin ja tapahtumiin.
Kummankin istuessa mukavasti sohvalla toisiaan kohti, Tony nappasi ensimmäisen kysyjän vuoron itselleen eikä Belllalla ollut mitään sitä vastaan. Miehen kohonneet suupielet saivat kuitenkin Bellan naurahtamaan hiljaa. Alituinen virnuilija, mutta hyvällä tavalla. Calvinin virnuiliin naisella meni välillä jopa hermo, mutta Tonyn enemmän huvitti häntä.
“Totuus”, Bella valitsi helpomman vaihtoehdon. Itselleen hän myönsi puhtaasti syyksi sen, että oli juuri saanut hyvän asennon sohvalla eikä halunnut heti nousta ylös. Laiskuutta taustalla ei kuitenkaan ollut.

Reed Sinclair | Monarch

Sen kummemmin käsi harteilla kuin korvanjuureen kumartuminen eivät saaneet Reediä vetäytymään kauemmas Calvinista. Nuorukaisen kuiskuttelemia sanoja kohtaan ei myöskään syntynyt minkäänlaista epäilystä. Virne olisi saattanut johtaa jonkun toisen harhaan, mutta Reed oli varsin perillä siitä, että mies tarkoitti niitä.
Epäselväksi ei myöskään jäänyt, että Calvin eiluovuttaisi helpolla. Nuorukainen tuntui olevan mielissään siitä, että Reed päästi tämän lähelleen pistämättä vastaan tai ajamatta pois.
Matkien toista, Reed kumartui lähemmäs toisen korvaa kohti.
“Siitä ei ole epäilystäkään, mutta lopputulos riippuu siitä, miten pelaat korttis illan aikana”, Reed kuiskutteli vetäytyen sen jälkeen takaisin. Leveän virneen sijaan viekas hymy koristi huulilla.

Elise Lloyd | St. James | K-18

Kummankin nautinnon iloksi Emil ei onneksi tulkinnut Ellan reaktioita väärin vaan jatkoi. Tyttö olisi kyllä ilmaissut suoraan, jos jokin olisi oikeasti sattunut tai tuntunut inhottavalta muuten. Niin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä ja kaksikko pystyi keskeytyksettä jatkamaan touhujaan.
Ella kiusasi huulillaan Emilin kaulaa jonkin aikaa, mutta suudelmien joukkoon eksyi myös muutamia voihkauksia. Suudelmat taukosivat kuitenkin, kun toistamiseen poika muutti hetkellisesti rytmiä. Käsien ote pojan ympärillä tiukkeni taas, kuitenkin tällä kertaa Ella painoi myös kasvonsa pojan kaulaa vasten (?).

Kaksikosta kumpikin lähestyi heidän rakastelunsa huippukohtaa tai päätöspistettä, miksi ikinä sitä nyt haluaisikaan kutsua. Emilin tilanne ei jäänyt Ellaltakaan huomaamatta, ja tuskin hänen omansa oli myöskään kovin epäselvä toiselle tytön jännityttyä pojan sylissä (?). Ja varmasti myös huokauksista ja voihkaisuista oli kuulunut, ettei orgasmi ollut kovin kaukana oven takana.
Lyhyen katsekontaktin Ella ehti jakamaan Emilin kanssa ennen kuin tyttö sulki uudestaan silmänsä kiitos orgasmin. Tyttö jännittyi vielä lisää pojan sylissä ja toinen saattoi jopa tuntea supistukset elimensä ympärillä (?). Vähintään Ellan äännähdyksistä kuuli, että huippu oli saavutettu.

Aubrey Hamilton | Belgravia

Kiivettyään ikkunasta sisään London kyseli julman kuninkaan eli Aubreyn isän kuulosta. Luultavasti jo tytön kasvoilta näki, ettei mitään huolen syytä ollut. Isä oli aina ollut erittäin sikeä uninen tapaus.
"Voidaan puhua hiljasella äänensävyllä ilman huolta, isä ei herää helpolla vaikka seinien äänieristys ei oo maailman paras", Aubrey kertoi sulkien samalla ikkunan pojan ollessa jo huoneen puolella. Englannin talvinen kylmä ilma sai luvan pysyä ulkopuolella.
Aubrey oli purrut kevyesti alahuultaan naurun estämiseksi, kun London oli tukahduttanut kädellään naurunpyrskähdyksensä.
"Sellaiseksi isä muuttuu, jos sen sittenkin saa herätettyä kesken unien. Mitään kovin äänekästä kolina show'ta meidän ei kannata pistää pystyyn", Aubrey naurahti, kun London kysyi hirmuisen lohikäärmeen henkilöllisyydestä. Lohikäärmeestä muistuikin mieleen yksi pieni eläin, josta tyttö ei ollut muistanut vielä kertoa…
"Ai niin, toivottavasti sulla ei oo pahaa käärmekammoa", Aubrey niin varmisti kuin varoitti, vaikka varoitus tuli jo hieman myöhässä. Toinen suupieli nyki hieman ylöspäin, kun tyttö katsoi Londonia ja odotti tämän reaktiota. Toinen oli mahdollisesti huomannut jo terraarion.

Nimi: Malluuw

11.07.2019 13:23
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

"Minä en ketään raiskannut." Ilmoitin ja vilkaistuani olohuoneeseen totesin että asunto oli kuin pommin jäljiltä, papereita oli pitkin lattioita enkä edes halunnut tietää miksi.
"En halunnut häiritä ja olisitko päästänyt sisään jos olisin koputtanut?" Kysyin katsahtaen Rogeria päin.
"Pidän Bradin ja muut turvassa, joten sun ei tarvii huolehtia että olisin satuttamassa sitä sen enempää kuin sinä." Ilmoitin ja vilkaisin ympärilleni napaten asevitriinin luota repun.
Katseeni pakostakin kävi asevitriinin aseet läpi ja hymähdin.
"Komea kokoelma, tunnet hyvän maun." Totesin toiselle, jos yksi asia oli selvää, niin se että ainakin jaoimme kumpikin saman maun aseiden suhteen.
Lähdin suuntaamaan keittiön puoleen seuraavaksi(?).

Nimi: Silver

11.07.2019 12:18
Roger Brad Miller

Rauhallista yksinäisyyttäni tuli häiritsemään niinkin tervetullut tyyppi kuin mysteerin jätkä. Hänet nyt halusinkin nähdä. Ja kaiken kukkuraksi hän vain käveli ovesta sisään, se kun oli ilmeisesti jäänyt epähuomiossa lukitsematta.
Joka tapauksessa, huomautin toisen vierailevan aika usein -tämä oli jo varmaan kolmas kerta. Sen perään toivotinkin hänet tervetulleeksi, toki en vakavissani. Olin utelias tietämään, mitä tyyppi toimitti täällä. Hän oli jo saanut Bradin. Mitäs seuraavaksi? Ai, Bradin repun. Tai Brad muka halusi. Miksi hän ei ollut itse sitä tullut hakemaan? Noh, olisi ihan kiva, että Bradilla olisi puhelin sitten kun hän joskus tulisi takaisin. Mutta äsh. Paitsi puhelin oli kyllä housujeni taskussa, että mies saisi etsiskellä sitä. Ehkä.
Joka tapauksessa turvamiehen jatkot saivat kuitenkin enemmän huomiotani sillä hetkellä. Silmiini syttyi pieni äkäinen palo ja tuijotin toista edelleen silmiin.
"Ai minä siirryn tieltä? Että en saa ongelmia? Mitä hittoa sä selität?" kysyin. Äänensävyni jyrkkeni aavistuksen. Jatkoin saman tien sanojani:
"Vittu tulet tänne kuin kotiisi. Oliko niin saatanan vaikeeta koputtaa? Kiitä onneasi että päätin tarkistaa kuka olet enkä pistäny sirppiä ilman halki. Ja että Brad muka haluaa reppunsa? Kusi haisee mailin päähän. Pikkuveli olisi itse tullut hakemaan sen. Mutta mitä muuta raiskaajalta sopikaan odottaa kuin valheen?"
En juuri liikahtanut paikoiltani, katseeni vain seurasi herkeämättä turvamiehen jokaista askelta. Olohuoneessa näytti vähän siltä kuin olisin levittänyt jonkun kansion pitkin poikin, mutta niin kutsutut suunnitelmani vain siellä valloittivat tilaa. Reppu oli Silverin muistin mukaan jossain asevitriinin lähettyvillä, joka puolestaan sijaitsi eteisestä katsottuna vähän viistosti oikeaan. Vihko taisi olla repussa tai sitten keittiön pöydällä.

Nimi: Malluuw

11.07.2019 00:04
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

Katsoin ilmettäni väräyttämättä Rogeria, tuota kaipasinkin juuri tähän tilanteeseen sekoittamaan soppaa.
"Brad haluaa sen repun, mä en halua mitään muuta sulta." Ilmoitin ja katsoin toista silmiin.
"Sinun siirtyisin tieltä ellet halua ongelmia." Jatkoin toiselle.
Katseellani vilkaisin asuntoa silmäillen ja lähdin Rogerista välittämättä kohti olohuonetta(?).


// K18 //

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Virnistin ja nuolaisin Zacharyn sormia apuna.
"Hmm..olet herkullisempi." Sanoin lempeämpi virne sulaen kasvoilleni.
"Saat luvan näykätä, kerran." Ilmoitin suudellen kielarilla Zacharyä kiihkeästi, sen jälkeen toinen saisi olla nätisti kiltti poika.

Nimi: E.M.

10.07.2019 10:15
Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Sofia pudisti päätään ehdotukselleni ja totesi, ettei se mitään muuttaisi. Valitettavasti hän oli suurimmalti osalta varmasti oikeassa, sillä olinhan aiheesta sanojeni mukaisesti Zoelle jo aiemminkin puhunut. Joka tapauksessa tytön suu kaartui pieneen hymyyn, ja sen jälkeen Sofia päätyi pahoittelemaan sanavalintojaan. Pieni hymy tarttui omillekin huulilleni, ja kyllä minun saattoi sanoa olevan ylpeä tyttärestäni. Varsinkin kun tiesin, ettei asian sanominen ollut toiselle helppoa.
"Parempi, että sanot minulle niin kuin hänelle", vastasin päästäen käteni tipahtamaan Sofian olalta. Asian olin puolestani valmis jättämään siihen ilman Zoelle puhumisia kerran toinen ei niin halunnut minun tekevän. Varmasti jossain vaiheessa aihe nousisi kuitenkin tarpeelliseksi. Ja eipä siinä Sofian kanssa asian vatvaaminen olisi muuttanut asiaa. Vaikuttihan tyttö jo aivan liiaksi lyödyltä periksi antamisensa vuoksi.
Toisaalta juurikin sen takia hän tuli asettaneeksi minut vaikeaan tilanteeseen vaihtaessaan puheenaihetta, mikä sai ilmeeni mietteliääksi koko ehdotuksen kuunneltuani. Sofia nimittäin kyseli huomisesta päivästäni ja kertoi haluavansa viettää taas vaihteeksi päivän vain kanssani kahdessaan. Siinä ei toki ollut mitään ongelmaa, itsekin nautin niistä hetkistä. Vaikean tilanteesta teki se, että esimerkkinä 'ihan hullusta' tekemisestä Sofia mainitsi töissäni käymisen.
Koska niin.. Pidin mieluusti perhe- ja työasiat selkeästi erillään. Sillä myös tapaa minun ei tarvinnut myöskään kertoa Zoelle syytä jokaiseen menemiseeni ja naisten seurassa olo onnistui ilman suurempia valehteluja, mutta se ei ollut toki syy moiseen. Kyse oli enemmänkin turvallisuussyistä, tiesinhän minä jengissä kasvaneena miten se vaikutti ihmiseen. En kuitenkaan syyttänyt vanhempiani todellakaan mistään, mielestäni lapsuuteni oli ollut hyvä. En vain nähnyt saman toimivan omilla lapsillani. Ehkä asiaan vaikutti se, että esikoiseni oli tyttäreni ja poikani taas liian nuori ymmärtääkseen asian päälle. Lyhyestä virsi kaunis, jotain minun oli kuitenkin vastattava.
"Mitä teille oikein kerrotaan koulussa, kun töissä käyminen on 'jotain ihan hullua'?" sanahdin pientä huvittuneisuutta mietteliääseen sävyyni laskien. Sanoistani huolimatta tiesin, että varmasti töissäni käyminen tuntui varmasti siltä tytön mielestä. Eihän hän ollut kertaakaan siellä käynyt ja meno nyt saattoi olla mitä oli välillä. Se silti tuntui mielestäni paremmalta ratkaisulta kuin suora kieltäminen, minkä takia jatkoinkin sanojani. Muuten kun toisen ehdotus oli täysin käypä.
"Mutta tehdään niin, että tyhjennän huomisen kalenterini ja sinä puolestasi keksit jotain tekemistä meille. Jos et ole aamuun mennessä keksinyt mitään, teemme jotain mitä minä tahdon. Miten on?" ehdotin puolestani johdattaen Sofian samalla olohuoneen puolelle(?). Samalla mietteliäisyys tuli kaikonneeksi ilmeestäni ja sen tilalle astui lempeähkö hymy. Koirat päätyivät siirtymään keittiön luota perässämme, Elia tietenkin reippaampana kärkenä.

Nimi: E.M.

09.07.2019 22:32
Brad Miller (Charlie) - Kensington, Rogerin kämpän edusta

Katseeni palasi paremmin Chrisin puoleen, kun hän sanahti, ettei jokin oikeasti rentouttaisi eikä hän ollut ainakaan huomannut mitään. Siinä vaiheessa kun en tuntunut olevan yhtään kärryillä mistä hän puhui. En ennen kuin mies sitten jatkoi todeten, ettei minun olisi pakko polttaa. Samalla hän tuli sipaisseeksi hellästi poskeani ja perään suukotti minua otsallekin, missä välissä käytin silmäni lyhyesti ummessa. Siihen väliin tunnuin tarvitsevani sitä. Siksi vastaanväittönikin jäivät välistä.
Kun niin, ei minun ollut pakko polttaa, mutta poltin silti. Piti se ajatuksia hieman kasassa, kait. Ja oli se coolia. Enemmän kuitenkin tällä hetkellä ensimmäistä, ja katsahdin vain lyhyesti Chrisin perään hänen lähtiessä Rogerin kämppää kohden. Minä kun pelkäsin Rogerin paukkaavan saman tien paikalle, ja siksi minun oli pakko kääntää katseeni muualle ja askeltaa pari askelta edestakaisin hermostuneena. Samalla vetäisin tupakasta uudemmat savut.


//K18 köhköh//

Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Selkeästi kielari laskettiin tosi kilttinä olemisiksi, sillä perääntymisen sijaan mies tuli vastanneeksi kielariin. Toki juurikin sitä olin tahtonut ja nautin saadessani Vincentin henkäilyt raskaiksi. Tietäen toisen olevan kohta valmis nopeutin hieman sormieni liikkeitä, mitä kautta sain toisen tulemaan raskaasti henkäisten. Sen perään Vincent vetäytyi suudelmasta, mutta tulipa herra näykänneeksi minus alahuulesta virnistäen. Ja perään hän jopa puolusteli tekojaan, vaikka se siis turhaa olikin. Näkihän sen kasvoilleni nousseesta virneestä.
"Pidän siitä, kun olet ilkeä poliisisetä", sanahdin, minkä perään lipaisin toisen hoitelusta vapautuneen käteni sormia puhtaiksi. Katseeni pidin suoraan Vincentin silmissä, ja kuinka olisinkaan toivonut, että olisimme voineet jatkaa siitä. Arvelin kuitenkin tallihommien jo odottavan.

Nimi: Silver

09.07.2019 22:18
Roger Brad Miller

Jäin istumaan keittiön pöydän ääreen leikittyäni lasinpalalla. Olin ajatellut jäädä siihen suurin piirtein koko päiväksi. Lääkärin käyttämä nukutuspiikki oli jättänyt olon aavistuksen huonoksi. Vähän myöhemmin vaivuin jonkinlaiseen unitilaan, riipuin unen ja todellisuuden rajamailla. Kuulin hyvin hiljaiseen sävyyn lausuttua puhetta. Ääni kaikui kuin luolassa. Kuulin varmaan naapureiden ääniä unen läpi.
Reilu viitisentoista minuuttia myöhemmin sävähdin kokonaan hereille ja hieroin ohimoani. Jostain kauempana olevasta asunnosta todellakin kuului jotain ääniä.
Olohuoneeseen suunnatessani vilkaisin käsiäni, kämmenet ja kyynärvarret olivat kauttaaltaan lyhyiden ja vähän pidempien punertavien naarmujen koristamat, kuin joku olisi yrittänyt ommella minua. Lasinpalahan jätti kaunista jälkeä.
Olin päättänyt keksiä itselleni tekemistä paikoillaan istumisen sijaan. Kaivoin A4 -paperia ja pari kynää esille ja aloin luonnostella erilaisia iskujen kaavoja. Papereille piirtyi viivoista, nuolista ja palloista muodostuvia suunnitelmia, jotka ulkopuolisen silmissä näyttivät todennäköisesti lähinnä abstraktilta taiteelta tai joltain töherrykseltä. Tekeminen oli jopa ihan ookoo mukavaa ja pian papereita oli vähän siellä ja täällä. Vaikka mikään kaava paperilla ei valmistanutkaan tositilanteeseen, niin siitä huolimatta pohdin erilaisia asetuksia taistelun kululle, Piston iskuja ja niiltä suojaavia liikkeitä. Jossain vaiheessa vein ajatukset hetkeksi toisaalle ja tutkin toista, itseä jotakuinkin kiinnostavaa aihetta: räjähtävät ampumatarvikkeet. Tutkimukseni jälkeen kirjoitin yhteen paperiin nitroglyseriini ja tetryyli.
Olin juuri laskenut sen paperin tv -pöydän päällä olevien papereiden päälle kun yhtäkkiä kuulin -tai vaistosin- jonkun olevan lähellä. Lähdin varautuneena eteiseen päin ja pysähdyin huomatessani mysteerin jätkän tulleen juuri sisälle(?). Siis mysteerin jätkä. Tuli vain talooni. Mitä helvetin persettä nyt? Tuijotin tätä silmiin.
"Visiteeraat täällä aika tiuhaan ottaen huomioon sen että emme ole väleissä", totesin. Huuleni liikahtivat hivenen, vetäessäni miltei huomaamattoman, kapean hymyn huulilleni.
"Peremmälle, sanoi Saatana sielulle, kun kerran olet jo siinä. Haluat vissiin toisenkin syytteen kotirauhan rikkomisesta", sanoin liikahtamatta paikoiltani.
No, jos mies olikin kävellyt sisään kuin kotiinsa, ulospääsy olisi sitten kokonaan toinen tarina. Jos minua ei huvittaisikaan päästää toista lähtemään helpolla. Turvamiehen tarvitsi antaa vain pienenpieni syy jos sitäkään ja raivostuisin. Tällä hetkellä olin pinnalta seesteinen, mutta ruutitynnyri sisälläni vain odotti kipinää.

Nimi: Tiuhti

09.07.2019 21:27
Sofia Armati | East End, koti

Rakkautta, isä vastasi. Sofia puristi huulensa yhteen ja pakotti itseään olla sanomatta, että oliko se muka rakkautta, jos Micah juoksi vieraissa naisissa ja valehteli vaimolleen vähän väliä. Hän ei halunnut kuitenkaan mitään riitaa aikaiseksi, joten hän pysyi vaiti.
Kun Micah sitten käveli hänen eteensä ja asetteli kätensä isällisesti hänen olkapäälleen ja kysyi, keskustelisiko asiasta Zoen kanssa, Sofia pudisti päätään.
"Ei se mitään muuttais", hän sanoi. Suu kaartui pieneen hymyyn. "Anteeks. Oli ehkä vähän tökeröä sanoo Zoeta noita-akaks. Onhan se kuitenkin mun... Äitipuoli." Loppu tuli kuin jonkinlaisena antautumisena ja Sofia huokaisi.
Mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui ja silmät katsoivat tuikkien isää.
"Sano ettei sulla oo huomenna mitään älyttömiä kiireitä? Musta olis kivaa viettää taas päivä kahestaan ja tehä jotain ihan hullua", Sofia hymyili varovaisesti. "Esimerkiks käydä sun töissä. Tai jotain."
Hän oli jo jonkin aikaa halunnut päästä käymään isänsä työpaikalla, eli toisin sanoen tämän johtaman jengin päämajalla, mutta ei ollut viitsinyt aiemmin kysyä sitä. Ja vastauksen hän taisi tälläkin kertaa osata aavistaa, mutta päätti kuitenkin yrittää.

Nimi: Malluuw

09.07.2019 21:13
Christopher Holmes - Kengiston, Roger asunnon edusta -> Rogerin asunto

Hymähdin pienesti kun sain suukon ja Charlie suostui suunnitelmaani, asia oli siis sillä selvä, minä menisin yksin.
"Ei se oikeesti rentouta, en oo huomannu ite mitää. Ei sun oo pakko polttaa" Ilmoitin sipaisten puolestani hellästi Charlien poskea, ennen kun suukotin toista otsalle, en osannut hempeillä toisen kanssa, välillä se tuli luonnostaan, mutten pitänyt mistään siirappiromanssista.
Lähdin Rogerin asunnolle ja hitaalleen raotin ovea, en tahtoisi törmätä siihen körilääseen, hakisin vain repun ja lähtisin.
Suuntasin hitaasti ja rauhallisesti olohuoneeseen etsien katseellani Bradin reppua.

// K18 //

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Vastasin kielariin ja henkäilin niiden välistä raskaasti, Zachary todellakin tiesi mitä halusin ja olinkin aivan viime metreillä laukeamiseni kanssa.
Henkäisin raskaasti ja lopulta pääsinkin purkamaan pidättelemäni nesteet toisen kädelle.
Erkaantuessani suudelmasta näykkäsin hellästi Zacharyn alahuulta ja virnistin.
"Minulla on lupa vuorostani olla ilkeä poliisi setä." Ilmoitin puolustellen miksi olin näykkäissyt Zacharyn huulta ja toiselta kieltänyt sen.

Nimi: E.M.

09.07.2019 11:39
Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Vastaukseni myötä sain osakseni hyvinkin epäluuloisen katseen, mutta sen enempää Sofia ei kuitenkaan aiheesta jatkanut. Siten aihe siirtyi kysymykseni myötä sulavasti seuraavaan, ja Pietron luokseen pyydettyään ja koiraa rapsutellessaan Sofia kertoi, ettei Zoe ollut sanonut kauanko hänellä kaupassa menisi. Perään lausutut mutinat saivat minut pienesti kohottamaan toista kulmaani käteni ristiessäni.
Kyllä minä kuitenkin tiesin, ettei tyttäreni ja vaimoni suhde ollut sellainen kuin olisin toivonut. Osin siksi ja saamani vastauksen perusteella jätinkin välistä kyselyt siitä, kuinka kauan nainen oli ylipäätään jo ollut poissa. Olinhan itsekin ollut poissa reippaasti useamman tunnin. Välistä jäänyt kysely ei kuitenkaan estänyt Sofiaa koiran rapsuttamiset lopetettuaan nostavan juurikin kyseistä kissaa pöydälle. Ei valitettavasti.
Ja mitä muuta olisin siinä voinut tehdä kuin huokaista pienesti toisen tivailuja kuunnellessani. Vastaavaa puhetta en toki olisi ottanut todellakaan kaikilta vastaan, Sofia oli eri asia. Olisin halunnut, että hän pitäisi edes hieman enemmän äitipuolestaan, mutten voinut toista siihen pakottaakaan. Siinä mielessä tyttö oli kuin minä, jääräpäinen kuin mikä halutessaan. Toki elämässä se oli varsin hyvä piirre omasta mielestäni, mutta tällaisissa asioissa.. Noh, ei niinkään.
"Kaipa se sitten on vain rakkautta", päädyin siten vastaamaan neutraalisti ja vaimoni haukkumisia kommentoimatta. Mielipiteemme kun erosivat toisistaan, mutta tiesin, ettei asiasta mainitseminen muuttaisi Sofian mieltä, ja ymmärsin hänen kantansakin. Zoe ei ollut hänen äitinsä, eikä Zoe voisi ikinä täyttää Marinan saappaita. Ei edes minun osaltani, ja arvelin, että Sofia tiesi senkin.
"Ja Zoella on vain kestänyt tottua tilanteeseen, eikä hän kyllä uskaltaisi heittää sinua uuniin. Mutta voin puhua hänelle taas, käykö?" jatkoin tyttäreni luokse askeltaen. Samalla vapautin käteni ristitystä asennostaan, mitä kautta varmisteluideni yhteydessä saatoin laskea toisen käteni Sofian olalle kunnon katsekontaktin hakiessani.
Halusin toisen tietävän, että kuuntelin kyllä häntä ja koettaisin saada tilanteen sujuvammaksi kaikkien osalta. Siksi koetinkin vain siinä silottaa tilannetta, mikä erosi täysin reaktioistani, joita vastaava tilanne olisi tuonut esiin jengin puolella. Ehkä olin kotioloissa välillä turhankin pehmo, mutta näitä ihmisiä minä rakastin. Toki Zoen kanssa olin joskus joutunut olemaan jyrkempi, mutta ne olivat aikuisten juttuja. Sofialle tai Gabrielille en koskaan haluaisi edes kuvitella äyskiväni tai korottavan ääntäni.


Matthew Downham - Chelsea, koti

Pikkuhiljaa Andy taisi alkaa tajuta asian oikeanlaidan. Toki hän naurahti ja pudisteli päätään huvittuneena, mutta kyllä velipoika totesi sitten, että saisin jättää hänellekin jotain, mikä sai minut huvittuneena naurahtamaan.
"Voin mä sulle jonkun yhden semihyvännäkösen jättää", vitsailin oman naurahdukseni perään. Sanomattakin oli selvää, että rumat jättäisin toiselle automaattisesti. Vera kun oli ainakin ollut kaikkea muuta kuin ruma.
"Tosi hyvännäkösen", oli siten aloitusvastaukseni, kun Andy tiedusteli minkälaisen saaliin olin onnistunut nappaamaan. "Brunette tukka ja siniset silmät, eikä näytä miltään meikatulta bimbolta", jatkoin tytön ulkonäköä kuvaillen, mistä saattoi päätellä omanlaisen pinnallisuuteni. Toki se paras oli vielä tulossa.
"Ja se on melkeen yhtä huumorintajunen kuin mä", lisäsin kauniiksi lopuksi perään ja vielä varsin ylpeältä näyttäen. Olihan minulla Veran kanssa ollut varsin hauskaa, sitä ei käynyt kieltäminen. Tosin toki minulla oli useimpien ihmisten kanssa hauskaa, mutta tällä kertaa myös seurani oli naureskellut hyvällä innolla.


Diandra "Di" Tomington - Mayfair, koti

Jes. Abilla todellakin oli aikaa viestitellä, sillä kovinkaan kauaa ei kestänyt ennen kuin ensimmäinen viesti kilahti takaisin kännykkääni. Toki viesti oli lyhyt - vain nauruhymiö -, mutta se ei minua haitannut. Kunhan huvittuneenan hymyilin yksikseni sängyssä asialle, minkä jälkeen sain uudemmankin viestin tytöltä. Tällä kertaa hän tiedusteli olisiko minulle tälle päivälle suunnitelmia, mikä sai pienen hymyn säilymään kasvoillani.
'Ei oo ;)', kirjoitin vastaukseksi lisäten perään vinkkaavan hymiön, sillä oletin Abin olevan itsekin vapaa tänään ja kiinnostunut hauskasta seurasta. Ei kait hän muuten olisi asiaa kysynyt, ja viestin lähetettyäni kirjoitin jo seuraavaa.
'Jos saan, voin tulla mieluusti katsomaan kisulia', näpyttelin nopeasti kirjoittaen ensin uudemmankin viestin perään vinkkaavan hymiön, jonka tulin kuitenkin kumittaneeksi ennen viestin lähetystä. Se olisi toiminut paremmin, jos olisin keksinyt nimetä Abin kisuliksi tai vastaavaksi.


Brad Miller (Charlie) - Kensington, Rogerin kämpän edusta

Kertomisieni perään Chris lupasi, että hakisi reppuni, minkä jälkeen voisimme tutkia olisivatko tavarani siinä, mikäli Roger ei olisi suostunut antamaan tavaroita vain suoraan. Se ja pieni kosketus, jonka sain olkapäälle taputtamisien myötä, saivat minua hieman rohkaistumaan ja nyökkäsin toiselle. Epävarmuutta kykenin hieman paremmin vielä sysäämään sivuun, kun mies jatkoi sanojaan luvaten, että hän kyllä hoitaisi asian. Minä puolestani voisin pysyä kadulla turvassa.
"Okei", pääsin siten vastaamaan toisen varmisteluihin ja onnistuin jopa kohottamaan pienen hymyn suupieliini. Sen perään - hetken mielijohteesta - suukotin Chrisiä nopeasti poskelle ennen kuin päädyin vetämään uudemmat savut tupakasta pienesti perään yskähtäen.


//K18 köhköh//

Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincentin tyytyväiset henkäisyt saivat virneen kasvoilleni, ja toisen vastaus tuli vain ylläpitäneeksi virnettäni ennen kuin huuleni saivat uudelleen alkavasta suudelmasta muuta tekemistä. 'Tosi kiltti' sanavalinta kuulosti vain sen verran mukavalta, osaisin minä olla todella kiltti. Toki näykkimisen ja puremisen kieltäminen eivät ehkä olleet mieleeni, mutta jos tosi kilttinä piti olla..
Siten jatkoinkin toisen sanojen mukaisesti Vincentin miehyyden kärjen hyväilyä, ja miehen siirtäessä kätensä rintakehääni - ja erityisesti nänniäni - hyväilemään minun oli siirrettävä peukaloni aivan terskan kärkeen, jota lähdin hieromaan hieman jopa kovemmin ottein. Samalla muut sormeni kiedoin kovan miehyyden ympärille ja hieroin vartta edestakaisin suuntaavin liikkein peukalon kärjellä pitäessäni. Kyllä se varmasti nimittäin laskettiin tosi kilttinä olemiseksi, ja hampaiden käytön ollessa suudelman jatkuessa kielletty keksin kuitenkin muuttaa suudelman kielariksi(?). Tahdoinhan minä toista enemmän kuin mitä siinä saatoin saada.

Nimi: Tiuhti

09.07.2019 07:55
Sofia Armati | East End, koti

Sofia seurasi katseellaan kun Micah tarjoili koirille makkarapaloja ja odotti, mitä saisi vastaukseksi.
Viimein Micah kertoi olleensa kokouksessa, ja Sofia katsoi häntä hyvin epäluuloisesti. Hän kyllä tiesi isänsä salaisista puuhista, mutta jätti sillä kertaa mainitsematta ettei häneen uponnut ilkeälle äitipuolelle tarkoitetut selitykset.
Sofia kyykistyi alemmas ja kutsui Pietroa luokseen, ja kun koira oli anovalla katseellaan tarkistanut ettei saisi isännältään enempää herkkuja se tassutteli tytön luo. Sofia rapsutteli koiraa korvien takaa ja otus näytti tyytyvän siihen, kun muutakaan ei ollut enää tarjolla.
"Ei sanonut", Sofia vastasi. Perään hän lisäsi lähinnä itsekseen mutisten: "Eikä kyllä kiinnostakaan."
Hän nousi ylös ja katsoi isäänsä kulmat kurtussa.
"Mä en vieläkään ymmärrä, mitä sä oikein näät siinä. Sehän on ihan noita! Eikä mikään kauniskaan", hän tivasi. "Ja sillä on selkeästi jotain mua vastaan. Ihme kun ei oo vielä uuniin heittänyt."

Nimi: Malluuw

09.07.2019 02:05
Christopher Holmes - Kengiston, Roger asunto

"Mä haen sun repun, voidaan tutkia sit mitä repussa on, ellei Roger suostu antaan sun tavaroita heti mulle." Kerroin ja taputin olkapäälle Charlieta.
"Mä hoidan asian, älä huoli siit, voit olla tääl, turvassa." Ilmoitin.
"Okei?" Varmistin.
//sry lyhyt :'DD //

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

// K18 ///

Henkäisin tyytyväisenä kun Zachary keskittyi miehyyteni kärjen hyväilyyn.
"Tosi kiltti..ei näykitä tai purra...mutta kädelläsi saat jatkaa." Ilmoitin hymyillen ja kumarruin taas suutelemaan Zacharyä.
Annoin oikean käteni eksyä hyväilemään nuorikon rintakehää, mutta peukaloni annoin paeta hyväilemään salamyhkäisesti Zacharyn nänniä.

Jackson 'Jackal' Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

Katsoin Vulturea ja menin toisen luokse, nuolaisin pojan kaulaa ja virnistin.
"Mutta eikö meillä olis vielä hetki aikaa?" Kysyin virnistäen.
"Voidaan lainata sohvaa." Sanoin ja virnuillen vilkaisin sohvan puoleen, siinä olisi tilaa meille kyllä ja keittiössä olisi hyviä veitsiä leikkejämme varten.
"Onks meil oikeesti nii kiire?" Kysyin päätäni kallistaen ja nuolaisin huultani katsoen Vulturea silmät kiiluen.

Daren Welch - Hackney, Darenin koti

Minua ei haitannut että elokuva oli mennyt ohi, oli hyvä että olimme saaneet keskittyä toisiimme ja tutustua, sekä tietenkin kaiken lisäksi olimme nykyään suhteessa.
Katsoin Jerryä silmiin ja annoin katseemme kohdata toisensa, ennen kun ehdin avata suutani, niin Jerry suuteli minua.
Vastasin suudelmaan ja tunsin Jerryn siirtävän kätensä poskelleni joka hellästi lämpeni toisen kosketuksesta.
Siirsin kummankin käden Jerryn poskille ja sivelin niitä hellästi peukaloillani.

Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka

// K18 //

Tunsin Jacobin tiukentavan otettaan hiuksissani ja toisen liikauttaessa lannettaan tiesin että toinen alkoi olla malttamaton ja vaati lisää.
"Ootpa sä malttamaton, tuhmaa~" Virnistin, en laittanut ollenkaan pahakseni että toinen osoitti dominoivansa yhä tilannetta.
Aloin ottaa paremmin suihin Jacobilta ja samalla hyväilin kädelläni toisen miehyyttä.

Nicholas Leslie - Westminster, Nicholaksen ja Elijahin asunto

Hymähdin kun Elijah puikkelehti pukeutumaan, hän voisi tosiaan vielä vilustua joka oli hyvä huomio Roryltä.
"Ihan normaali, siis ei sähkökitara." Selitin.
"Jos sillä soittaisin täällä, niin varmasti saisin häädön pelkän huonon taitoni vuoksi." Nauroin.
"En tiedä, toivottavasti ei." Sanoin miettien Roryn kysymystä naapureistamme.
"Mennään huoneeseeni." Ilmoitin ja hymyillen kuljin edeltä huoneen ovelleni, jonka avasin Rorylle, hän saisi mennä ensin.
Laskin Korpin alas ja annoin kissanpennun tassuttaa huoneeseeni.

Nimi: E.M.

08.07.2019 22:45
Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Olohuoneen kautta kulkiessani sekä olohuone että keittiö paljastuivat tyhjiksi, mikäli ei laskettu minun edelleni liukahtavaa Eliaa, joka siirtyi jääkaapin viereen tuijottamaan kaappia odottavana. Pietro sen sijaan palasi olohuoneeseen makoilemaan, sieltä olettaen koira oli ylös alunperin noussutkin.
"Laitan pääni pantiksi, että Zoe ei ole siellä", sanahdin pienesti huvittuneena ja rekisteröityäni portaikosta kuuluvat askeleet suuntasin itsekin keittiöön ennen kuin ohjasin Elian pois jääkaapin vierestä. Itse olin tykästynyt tosa-kaksikkoon pahastikin, mutta samaa ei voinut sanoa Zoesta, joka kuitenkin sieti koiria. Jääkaapin vieressä kerjäävää hurttaa hän ei olisi kuitenkaan sietänyt. Kääntäessäni huomioni yläkerrasta tulijaan tekoni osoittautui kuitenkin turhaksi. Sainhan katseeseeni vaimoni sijaan tyttäreni, joka keittiön ovensuulle jääden kertoi Zoen menneen kauppaan.
"Aa", vastasin, sillä Sofian kertoma osin yllätti. Toki Zoe sai mennä miten tahtoi, ei siitä ollut kyse, mutta en ollut olettanut, että kaupalle hänen olisi tarvinnut lähteä. Ainahan kyse saattoi olla jostain sellaisesta, minkä puutteesta minä en tiennyt. Toisaalta jos hän ei ollut kotona.. Niin, ja sen tähden avasin jääkaapin ja otin sieltä esille raakamakkarapaketin.
Elia huomasi auttamatta tekemiseni, ja samoin teki kauempana makoileva Pietro, joka hiissasi itsensä rauhassa jaloilleen ja siitä kohti keittiötä. Kaksi raakamakkaraa paketista ottaen käännyinkin luokseni tulleiden koirien puoleen, ja makkarat koirille antaessani katseeni kääntyi Sofian puoleen. Sitä kysymystä osasin osin odottaa.
Olinhan minä nimittäin huomannut vastaukseni perään tulleen uteliaan katseen, ja sekunnin murto-osassa kävin lävitse vaihtoehtoni. Jos kysyjä olisi ollut Zoe, mietintä olisi jäänyt välistä. Sofia oli kuitenkin onnistunut tajuamaan ylimääräisen naisseurani jo aiemmin, enkä suoranaisesti pitänyt tyttärelle valehtelusta. Siitä huolimatta päädyin menemään samalla vastauslinjalla kuin millä olisin mennyt vaimoni seurassa.
"Kokouksesta", vastasin siten lyhyesti, minkä perään suuntasin lavuaarille pesemään käteni. Toki Sofia tiesi mitä tein työkseni, mutta ei se tarkoittanut, että työasioita olisin hänelle jaellut. Siten lyhyt vastaus oli uskottava, ja kädet pestyäni ja kuivattuani laitoin raakamakkarapaketin takaisin jääkaappiin. Molemmat koirat istahtivat silti aloilleen toivoen uudempia herkkuja. Minä sen sijaan palautin huomioni Sofiaan.
"Sanoiko hän kauanko hänellä menee?" tiedustelin, ja osin kyse oli aiheenvaihdosta ja osin ei. Enemmänkin palasin aiempaan aiheeseen.

Nimi: Tiuhti

08.07.2019 21:12
Sofia Armati | East End, koti

"Tiedätkö, ipana, missä isäs on?" Zoe kysyi ärtyneen oloisena sohvalta. Sofia kohautti harteitaan vaivautumatta vastaamaan.
"Kuuletko sinä? Lopeta se puhelimen tuijottaminen ja vastaa äidillesi."
Sofia laski puhelimensa syliinsä ja katsoi Zoeta. "Ensinnäkin, äitipuoli", hän korjasi mulkoillen. "Ja en tiedä."
Zoe nousi ylös ja pudotti kirjan, jota oli lukenut, sohvapöydälle ja askelsi eteiseen. Lattialla pedissä nukkuneet koirat nostivat päitään ja ihmettelivät mitä noita-akka riehui.
"Minne sä meet?" Sofia kysyi. Ihan kuin häntä muka olisi kiinnostanut.
"Kauppaan. Vahdi veljeäsi", Zoe vastasi ja kiskoi takkia ylleen. Sitten hän sen enempää sanomatta lähti ulko-ovesta.
Sofia huokaisi ja vilkaisi koirakaksikkoa, joista Pietro kääntyi katsomaan häntä takaisin.
"Te haluutte varmaan ihan yhtä paljon noidasta eroon ku mäkin." Sitten Sofia nousi ja lähti yläkertaan omaan huoneeseensa. Matkallaan hän painoi korvansa pikkuveljen huoneen ovea vasten ja kuuli, kuinka Gabriel mitä luultavimmin leikki legoillaan siellä. Sofia hymyili tyytyväisenä, saisipahan olla ainakin jonkin aikaa rauhassa.

Sofia makoili sängyllään kuulokkeet päässä ja silmät ummessa, kun hän kuuli musiikin läpi toisen koirista haukkuvan. Musiikki sammutettiin ja Sofia nosti toista kuuloketta kuunnellakseen kuka kotiin oli tullut.
Ääni osoittautui isälle kuuluvaksi ja Sofia laski puhelimensa päiväpeitolle. Hän nousi ylös ja lähti alakertaa kohti, sitoen samalla hiuksiaan sotkunutturalle.
Isänsä Sofia löysi keittiön puolelta, ja hän jäi seisoskelemaan ovensuulle.
"Zoe ei oo kotona, jos sitä haet. Se meni kauppaan", hän ilmoitti. Utelias katse viipyi isässä jonkin aikaa, ennen kuin tyttö jatkoi: "Mistä sä tuut?"

Nimi: Silver

08.07.2019 20:05
Rory Wilkins - Westminster

Elijahia taisi hieman hävettää se, että putkahdimme paikalle hänen ollessa puolialaston. En kuitenkaan huomioinut koko juttua ensimmäisen hivenen yllättyneen kommentin jälkeen vaan aloin jutustella esitellen itseni sekä koirani, jotka päästin sitten tutkimaan asuntoa, ja ilmoitin, että tulisin opiskelemaan kitaransoittoa. Nolan vielä varmisti asian olevan ookoo Elijahille ja kyllähän se oli.
"Suosittelen, vilustut vielä", lausahdin hymyten hänen ilmoittaessa menevänsä pukeutumaan. Vaikka ihan kuin vilustuminen olisi ainoa syy miksi toinen mahdollisesti halusi pukea jotakin ylleen... Kuitenkin, katsahdin sitten Nolaniin päin.
"Okei, mestari, oppipoika on valmiina seuraamaan esimerkkiäsi", sanoin virnistäen hieman.
"Onko se muuten sähkökitara, vai?" utelin, tosin soittimen rodulla nyt ei ollut mitään väliä. Uteliaisuutta vain kysyin kun asiasta ei kai ollut ollut aiemmin mainintaa.
"Toivottavaati teillä ei ole äkäisiä naapureita", sanoin.
"Mutta jos joku tulee kitisemään ni pistän koirat avaamaan oven", jatkoin ja naurahdin kun kesken silityksien Dinni nousi minua vasten ja yritti nuolla kaulaani.
"Kaadun vielä, alas", komensin ja koirahan totteli. Se tassutteli lajitoverinsa luo ja kävi maate sen viereen, kuin ottaen kirsuunsa komentelustani.
"Saadaan bändi pystyyn kun pyydän koirat haukkumaan kitaransoiton säestyksellä", sanoin hymyten.

©2019 LONDON - suntuubi.com