Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: E.M.

15.04.2019 22:12
Brad Miller (Charlie) - Regent's Park, Chrisin asunto

Kundin mielestä meidän todellakin piti keksiä jotain, kun kerroin, ettei minua väsyttänyt yhtään. Siltikään Chris ei suostunut ideoimaan, vaan tahtoi, että minä kerroin ideani, vaikka olinkin sanonut niitä jo typeriksi. Enkä ollut edes sanonut, että minulla olisi ideoita vielä valmiina.
"Et halua kumminkaan. Mähän sanoin, että ne on typeriä", vastasin tuhahtaen, minkä yhteydessä tönäisin leikkisistä toista olkapään seudusta hänen laskettuaan kätensä kylkelleen lepäilemään. Chris oli nimittäin rintakehänsä raapimisilla saanut taas katseeni käymään paljaalle iholla ja siten hymyni pysyi huulillani.
Toinen ei kuitenkaan silti kertonut ideoitaan(?), minkä takia jouduin kait oikeasti kertomaan oman mieleni keksintöjä ja tilanteen takia pyöräytin silmiäni. En vain olisi millään viitsinyt, vaikka tokihan yksi idea pakostikin kävi mielessäni. En nimittäin ollut ikinä pussannut ketään, ja kun kerran oletin tykkääväni toisesta, oli idea toisen pussaamiseen looginen. Mutta se oli siis kuitenkin typerä, vaikka katseeni kävikin taas kundin iholla ja nyt huulissakin. Ties mihin se johtaisi, varmaan siihen, että Chris nauraisi minut ulos kämpästään. Kärsivällisyys ja toisen mielipiteen muuttumisen odottaminen eivät kuitenkaan olleet parhaimpia vahvuuksiani.
"No, okei, mut jos naurat, mä vielä lyön sua", myönnyinkin siten katseeni toisen silmiin kohottaen, mutta samalla uhkailin jo toista, siltä varalta, että hän alkaisia nauraa huomattuaan ideani itsekin tyhmäksi. Itsehän oli nimittäin pakottanut ideoita sanomaan.
"Mutta siis kun mä en.. Tai kerran me..", yritin aloittaa, mutta sanat kuulostivat liian typeriltä, mikä aiheutti aina uudemman yrityksen. Kahden yrityksen jälkeen käännähdin kuitenkin selälleni ja nostin käteni ohimoilleni silmäni sulkien.
"Äh, yks idea ois, että voisin koettaa pussata sua", pakotin itseni sitten vain suoraan sanahtamaan, minkä perään raotin silmiäni vilkaistakseni toisen reaktiota.

Nimi: Malluuw

15.04.2019 21:31
Nicholas Leslie - Westminster

"Yhden vain?" Kysyin naurahtaen kun Rory ilmoitti minun olevan vain yhden arvon korkeammalla kuin rotille ruoaksi joutuvat poliisit.
"Totta, olen pahoillani majesteettinne." Pahoittelin virnistäen kun toinen ilmoitti olevansa siniverinen.
Korppi miukaisi vastauksensa Rorylle kun tätä kutsuttiin daamiksi.
"Älä kuitenkaan kuole, se olisi harmi, olisin surullinen ja kuolisin kanssasi." Hymähdin.
"Sinun pitää hankkia jokin valjakon tapainen, Dinni ja Vingi voivat kuljettaa sinut sitten sillä kotiin." Nauroin.
"Jänö?" Kysyin nauraen vielä lisää, silmäni kostuivat pakostakin ja kuivasin niitä, tuntui että olisimme tunteneet aina ja kauemminkin Roryn kanssa jutuistamme päätellen.

Nimi: Silver

15.04.2019 21:15
Rory Wilkins - Westminster

"Joo, olet yhden arvoasteen poliisien yläpuolella", sanoin sarkastiseen sävyyn ja naurahdin sitten.
"No, ei vaan, kuulut ylimystöön", jatkoin. Päätin siinä samalla ylentää itseni kuninkaaksi -olinhan jo prinssi.
"Öö joo, olen siniverinen", vastasin Nolanille ja pyöräytin silmiä leikkien tuohtunutta, kun toinen kysyi oliko arvon ylennys edes reilua.
Korppi -prinsessalle myönsin sentään jotain etuuksia, sillä kuten Nolan sanoi, se oli hieno leidi.
"Niimpä, sori daami, olin vähällä unohtaa sun arvosi", sanoin Korpille ja hymyilin. Taskulamppupuheiden jälkeen päädyin taas kiusaamaan vähän Nolania enkä voinut olla nauramatta toisen reaktiolle.
"Ota rennosti, jänö", rauhoittelin virnistäen.
Seuraavaksi toinen näyttelikin aikovansa pyörtyä kohta ja painoi kättä otsalleen. Nostin kädet kasvojeni reunoille ja elehdin kauhistunutta.
"Voi ei, tämä on katastrofi", lausuin sarkastiseen sävyyn, mutta samassa purskahdin taas nauruun.
"Kohta Vingi ja Dinni saa kantaa mut kotiin ku nauran itteni kipeäksi", sanoin. Koirat katsahtivat minun suuntani, mutta veivät jälleen huomionsa toisaalle.
"Jos musta ei kuulu tän illan jälkeen niin oon varmaa kuollu jonnekki kadulle et älä ihmettele", sanoin hymyten.

Nimi: Malluuw

15.04.2019 20:43
Christopher Holmes - Regent's Park, Chrisin koti

Seurasin silmiäni siristellen toisen näpyttelyä kännykällä, en siis mitä tuo kirjoitti, mutta katselinpahan vain.
"Ai ei yhtään vai? No sitten meidän pitää keksiä jotain." Ilmoitin miettien asiaa ja katsahdin Charlieta kun toinen keskeytti mietintäni ilmoittaen että tuolla oli mielestään vain typeriä ideoita.
"Kerro pois, haluan kuulla sun ideat." Sanoin hymähtäen ja jäin odottamaan toisen vastausta, omaani en antaisi jos toinen ei ensin ilmottaisi mitä tuo oli jo keksinyt, sillä minä en ollut vielä mitään.
Raavin varoen rintakehääni ja laskin käteni kyljelleni lepäämään katsellen Charlieta ja tuon kasvoja.

Nimi: E.M.

15.04.2019 20:29
Brad Miller (Charlie) - Regent's Park, Chrisin asunto

Kännykkäni toiselle ojennettuani kundi kirjoitti numeronsa ylös ennen kuin palautti kapulan takaisin. Nimi-kohdan hän oli kuitenkin jättänyt tyhjäksi, ja nopeasti siihen kirjoitin 'Chris (Charlien, ei saa poistaa!!)'. Sen perään tallensin tiedot, enkä voinut estää hymyni kohoamista innostuneeksi. Nyt minun ei niin tarvitsisi hermoilla aamusta, kun tiesin, että saisin kundiin kuitenkin yhteyden. Sillä auta armias, jos joku uskaltaisi poistaa Chrisin numeron. Kostoni olisi julma.
Varmuuden vuoksi saattoi kuitenkin olla fiksua kirjoittaa jotain muutakin ylös. En tosin tiennyt lukisiko kukaan aamulla esimerkiksi muistiosta mitään, mutta ei kait yrittänyttä laitettu. Muistion avaamista pidemmälle en kuitenkaan päässyt ennen kuin Chris avasi suunsa ja kysyi väsyttikö minua, millä jätkä sai katseeni kääntymään puoleensa. Sen perään hän selitti myös sanojaan, ja ilmeisesti voisimme keksiä jotain tekemistä, jos minua ei väsyttäisi.
"Ei mua väsytä yhtään", sanahdin kevyesti naurahtaen, minkä jälkeen käännähdin kyljelleni - ja siten myös hieman lähemmäs toista -, jotta katseeni olisi helpompi pysyä kundissa. Toki tatuoinnin takia jouduin hieman taktikoimaan, mutta ei se vaikeaa ollut, ja kännykän laskin käsistäni viereeni. Hyvä, jos tulin asiaa edes ajatelleeksi katseeni pysyessä kundissa, joskin hänen silmistään katseeni käväisi paljaalla rintakehällä. Syvä ujo hymy tuntui nousevan katseen harhaamisen myötä kasvoilleni, eikä se tipahtanut siitä katseeni palatessa kundin kasvoihinkaan.
"Mitä sulla ois mielessä? Koska voin lyödä vetoa, että mulla tulee mieleen vaan typeriä ideoita", kysyin siten hymyissä suin, minkä perään melkeinpä tahtomattani katseeni vilkaisi uudemman kerran kundin paljasta ihon pintaa. Sehän oli nimittäin ensimmäinen kerta niinkin lähellä jotakuta paidatonta miestä, ja edelleen - Chris oli hyvännäköinen. Jopa siis paremman näköinen siinä pimeässä ilman paitaa.

Nimi: Malluuw

15.04.2019 20:12
Nicholas Leslie - Westminster

Nauroin, Roryn mielikuvitus oli kyllä mukaansatempaava ja ryhdyin oitis leikkiin taas mukaan.
"Hyvä että olen sitten poliisien yläpuolella." Nauroin, en tahtoisi itse kuulua rottien ruoaksi, miten karu loppu se olisikaan.
"Hei, onko tuo edes reilua?" Kysyin naurahtaen kun toinen ilmoitti päättävänsä nostaa arvonsa myös kuninkaaksi.
"Hyvä että prinsessallakin on jotain etuja, hän on kuitenkin hieno leidi." Virnistin.
Nyökötin kun Rory samaistui ajatukseeni taskulampun mukaan ottamisesta, se toisi turvaa ja sillä voisi helposti sokaista mahdolliset tunkeilijat jos siitä ei muuta hyötyä olisi.
"Sammuu?" Kysyin tuntien kylmäväreet selkäpiitäni pitkin ja vilkuilin katuvaloja herpaantuen.
Älähdin säikähtäen kun joku tarttui olkapäähäni ja hypähdin jopa ilmaan, automaattisesti otin muutaman ripeän askeleen tällä kertaa eteenpäin ja vilkaisin taakseni, siellä oli vain Rory.
"Ilkeää." Mutisin muka taas loukkaantuneena.
"Minua alkoilin pyörryttää sattumalta.." Esitin vaikeroivaa ja laskin käden otsalleni, pokkani ei kuitenkaan pitänyt ja huvittunut virne kohosi kasvoilleni.

Nimi: Malluuw

15.04.2019 20:04
Christopher Holmes - Regent's Park, Chrisin koti

Vilkaisin toisen perään ja katselin tyhjää paikkaa sitten sängyllä, ennen kun toinen palasikin jo pian kännykkä mukanaan.
Otin Charlien kännykän vastaan ja kirjoitin puhelinnumeroni tuon kännykkään, ojensin sen sitten Charlielle, jättäen nimeni kohdan tyhjäksi, toinen saisi keksiä nimekseni mitä vain millä tuo halusi minut muistaa.
Nostin peittoa päälleni, mutta vain sen verran että rintakehäni jäi kuitenkin paljaaksi, yöllä kuitenkin tulisi kuuma ja vielä nyt kun samassa huoneessa olisi kaksi ihmistä lähekkäin.
"Joko väsyttää?" Kysyin, en viitsinyt alkaa nukkumaankaan, kun toinen oli vielä valveilla, mitä tuo vielä keksisi, varmaan yksin pelkäisi Sinikkaa, tai pahimmassa tapauksessa kiusaisi sitä, mitä en kuitenkaan toisesta uskonut.
"Voidaan keksiä jotain jos sua ei vielä väsytä." Jatkoin, selittäen etten jättäisi toista yksin valveille.

Nimi: Silver

15.04.2019 20:02
Rory Wilkins - Westminster

"Joo, opetan, älä huoli", vakuutin hymyillen. Ja vitsailin, että jos Nolan voittaisi liian monta kertaa, soittaisin ylemmälle taholle. Mikä se sitten olisi, sitä en ollut vielä päättänyt, mutta ei ainakaan toisen ehdottama poliisi.
"Ei helvetissä", älähdinkin siksi naurahtaen.
"Kytät on alimpia orjia, pohjasakkaa, joita syötetään vankiloiden rotille", jatkoin virnistäen ja nostin sitten kasvoilleni pohtivan ilmeen.
"Hmm, päätin juuri olevani sekä prinssi että kuningas", lausahdin päätä aavistuksen nyökäyttäen.
"No okei, Korppi saa päättää siitä mitä on sen menussa ja minkälainen sen sänky on", myönnyin sitten ja hymyilin.
"Kannatan taskulamppua", vastasin Nolanin sanoille.
"Mutta odota sitä hetkeä kun lamppu sammuu säristen ja sitten katuvalot tekevät saman tempun", jatkoin hiljaisella äänellä härnäten jälleen vähän.
"Ja sitten pimeydestä iskee joku...", kuiskasin ja tarrasin salamannopeasti toista olkapäästä(?). En voinut vastustaa kiusausta härnätä toista.

Nimi: E.M.

15.04.2019 19:52
Brad Miller (Charlie) - Regent's Park, Chrisin asunto

En tarttunut Chrisin tarjoukseen siitä, että hän olisi mennyt olkkariin sohvalle nukkumaan, minkä lisäksi onnistuin ilmeisesti hämmentämään kundin jo toistamiseen. Minulle puhelinnumeron mainitseminen keskellä yötä, siinä hetkessä oli kuitenkin täysin loogista. En usko, että kukaan muu sitä tajuaisi pyytää.
"Joo, sun numeros", toistin siten katseeni toisessa pitäessäni, minkä jälkeen Chrisin ehdottaessa, että hän kirjoittaisi nyt jo numeronsa ylös, suupieleni kohosivat selkeämpään hymyyn. Se oli nimittäin vielä vain parempi idea. Perään ja silmiään hieraisten hän kuitenkin jatkoi kysymystään sillä, kirjoittaisiko hän numeron paperille vai suoraan puhelimeeni. Hetken aikaa mietin vastausta mitään vielä vastaamatta ja katseeni kävi katossa.
"Haen mun kännyn", vastasin kuitenkin mietintöjeni päätteeksi, minkä jälkeen peittoa sivuun heivaten hipsin takaisin olohuoneen puolelle. Sinne hupparin luoksehan minä olin nimittäin puhelimeni jättänyt, ja kännykän hakemisen jälkeen palasin takaisin sänkyyn. Kännykän ojensin sitten näppäinlukko avattuna Chrisille, jonka kasvoista katseeni yritti kertaalleen käydä kundin rintakehän puolella. Väsymys ei millään tapaan välittynyt olemuksestani, eikä minua edes vielä väsyttänytkään. Ehkä se oli kaikki se miettiminen, mikä sen sai aikaiseksi.

Nimi: Malluuw

15.04.2019 19:38
Christopher Holmes - Regent's Park

Alkuun olin pihalla mitä ihmettä oli tapahtunutkaan, mutta onneksi olin nopea heräämisen suhteen, etten jäänyt yleensä makoilemaan sängylle muutenkaan aamuisin, miksi olinkin hetkessä perillä missä tilanteessa mentiin.
"Ei se mitään, et voinu tietää." Vakuutin että asia oli selvä eikä minua niin paljon toisen yöllinen herätys haitannut, tämä kuitenkin oli odotettavissa ja osasin varautua herätykseen. Yllätyin vain että aiemmin niin ujolta vaikuttanut poika oli kuitenkin saanut itsensä riisutuksi, enkä voinut estää katsettani nopeasti vilkaisemasta toista.
"Olisitko halunnu et meen olkkariin?" Kysyin kun huomasin toisen vilkaisevan oviaukkoa, ennen kun tuo kuitenkin tuli vierelleni sänkyyn.
Olin jo sulkemassa silmiäni, kunnes toinen aloitti taas puhumisen ja avasin silmäni katsoen toista poikaa taas, tällä kertaa katseemme kohdaten kuitenkin toisensa.
"Puhelinnumeron?" Kysyin ehkä jopa hieman hämilläni toisen lausetta, se ei ollut ihan sellainen mitä voisi odottaa tähän aikaan yöstä.
Välissämme oli tyhjää tilaa, mutta pystyin silti selvästi kuulemaan toisen hengityksen, tuntemaan toisen ihmisen läheisyyden samalla sängyllä.
"Kirjotanko sen sulle nyt ylös jo? Paperille vai haluutko että kirjotan suoraan sun puhelimeen?" Kysyin hieraisten silmiäni.
Ei numeroni antaminen Charlielle ollut ongelma, kunhan toinen ei soittaisi työaikana tai kun olin jengin kanssa liikkeellä tekemässä toisenlaista työtä.
Yksityiselämä ja jengin väliset asiat pidin erilläni, niihin en sotkisi muita, ne olivat luottamuksellista tietoa mitä puhuimme ja solmimme jengin suhteen, niin se myös pysyisi.

Nimi: E.M.

15.04.2019 19:23
Brad Miller (Charlie) - Regent's Park, Chrisin asunto

Chris tuntui heräävän onneksi helposti, ja arvatenkin toinen oli ihan pihalla äkisti herättyään. Hän oli ilmeisesti ehtinyt jo kunnolla uneen haukotuksistaan päätellen, ja minä olin meistä paljon enemmän hereillä.
"En mä tiennyt, että se häiritsis mua", vastasin siten toisen haukotuksiensa lomasta huomautellessa, että hän oli kyllä sanonut unikekojen voivan rapistella. Samalla katsoin kuinka kundi nosti peittoa päältään, minkä jälkeen Chris kutsui minut viereensä nukkumaan.
Minä en kuitenkaan tarkalleen ottaen tiennyt, oliko se aivan sitä mitä olin hakenut. Toisaalta oliko alkuperäinen ideani häätää Chris nukkumaan sohvalle? Ei oikeastaan. Ehken ollut vain ajatellut asiaa loppuun asti. Sen takia olkkarin vievää oviaukkoa kohden vilkaisten emmin asian kanssa. Lopulta kuitenkin palautin katseeni kundiin ja kömmin sänkyyn, johon hän oli tehnyt minulle tilaa. Vetoni sai pientä, ujoa ja jokseenkin jopa typerää hymyä pakosti nousemaan suupieliini samalla kun asetuin selälleni makaamaan ja vetäisin peittoa hieman päälleni. Hetkeksi tunnuin vetäytyvän takaisin epänormaalin vaitonaiseksi, enkä sänkyyn menosta huolimatta kuin uskaltanut käyttää katsettani toisessa. Sitten yhden sohvalla tajutun ongelman pölähdettyä mieleeni käänsin kuitenkin katseeni Chrisiin.
"Mä muuten tarviin sun puhelinnumeron", sanahdin sitten. "Että et anna mun lähteä aamulla ennen sitä", jatkoin enkä voinut olla huomaamatta tunnetta, jonka mielestä oli outoa tai jopa jännittävää olla toisen kanssa siinä. Ihan vaikka tilaa nyt olikin välissämme(?), ja katseeni tuntui nyt automaattisesti pysyvän kundin kasvojen puolessa.

Nimi: Malluuw

15.04.2019 19:00
Christopher Holmes - Regent's Park

Esittelin vessan ja muut asunnon osat toiselle jos Charlie saattaisi tarvita vaikka juotavaa jääkaapista.
Pääsin lopulta makuuhuoneeseen ja menin suoraan peiton alle riisuttuani pelkille boksereille, uni tulikin yllättävän pian ja Sinikkakin tuntui rauhoittuvan terraarioonsa.
Juuri kun olin nauttimassa unistani niin värähdin hereille kun tunsin jonkun tökkäävän minua olkapäähän.
"Mmmh..mitä?" Kysyin puoliunisena ja nousin jopa istumaan hieroen silmiäni, katsahdin Charlieta silmiin hämärässä ja haukoittelin.
"Mä sanoin että ne saattaa rapistella siellä.." Haukoittelin ja nostin peiton päältäni, tein tilaa puolelleni jonka olin valmiiksi lämmittänyt valmiiksi.
Nojasin kyynärpäähäni tyynyä vasten ja taputin paikkaa vierelläni.
"Tuu tähän nukkuu." Sanoin ja katsoi poikaa hymyillen, kyllä toinen voisi viereeni tulla, ei siinä minulle ollut ongelmaa.

Nimi: E.M.

15.04.2019 18:41
Brad Miller (Charlie) - Regent's Park

Myrtistin naamaani Chrisin heitoille sänkyyn sitomisesta, mutta toisen onneksi pieni hymy palasi kasvoilleni hänen sanojensa jatkuessa. Siitä sitten sain tietooni, että minun olisi joka tapauksessa parasta nukkua ilman paitaa. Tatuoinnin takia siis, ja nyökkäsin toiselle pienesti. Siitä sen jälkeen suurempaa keskustelunaiheutta ei enää noussut esille.
Kundi nimittäin ehdotti, että voisi mennä nukkumaan, ellei mitään ihmeempää olisi. Sitä minulla ei ollutkaan. Pääsisin miettimään rauhassa.
"Joo, se ois hyvä, ja ei mulla muuta oikeen oo", vastasin siten toisen sanoihin hänen ehdotettua myös vessan näyttämistä. Lyhyttä vessakierrosta myöhemmin pääsinkin siten takaisin sohvalle ja tällä kertaa ihan peiton alle Chrisin jatkettua matkaansa makkarinsa puolelle.
Ja kyllähän minulla oli siinä aikaa miettiä kaikenlaista. Kengät ja sukat olin riisunut jalastani ja hupparin päältäni, mutta farkut olin pitänyt vielä jalassani, sillä vain boksereissa oleminen tuntui liian...paljaalta. Ihan vaikka en minä normaalisti farkuissa nukkunut. Peiton alla yritin kumminkin miettiä, mistä tässä oikein oli kyse. Mitä syvemmälle mietteisiini kuitenkin menin, sitä vaikeampi minun oli lopettaa miettimistä.
Ja kaipa minä pidin sitten toisesta? Vai pidinkö? Ehkä oli liian aikaista sanoa? Vai oliko? Siinä mietteissä myös tajusin yhden ikävän asian, ja se oli muut persoonat. Mistä minä nimittäin tietäisin, että heräisin aamulla? Entä jos joku heistä pilaisi kaiken ja en näkisi Chrisiä enää? Argh, miksi en voinut vain elää omaa elämääni. Miksi en ollut pyytänyt jo etukäteen toiselta puhelinnumero. Asioita miettiessäni pyörin sohvalla vähäväliä ja tunnuin saavan itseni vain paremmin hereille. Lisäksi minulle tuli kuuma.
Tosin kaipa se oli loogista, kun pyöriskelin peiton alla farkkujen kanssa. Lopulta minun oli kuitenkin pakko riisua farkut jalastani, mikäli ajattelin edes yrittää saada unen päästä kiinni. Valitettavasti ajatukset eivät suostuneet luovuttamaan, ja jossain vaiheessa unikekojen häkistä alkoi kuulua rapinaa. Ja vaikka pörröiset otukset olivatkin olleet söpöjä, rapina alkoi ajanmyötä ärsyttämään. Yritin tunkea tyynyä pääni peitoksi, mutta se ei auttanut. Siinä vaiheessa päätin, etten tahtoisikaan unikekoja. Olisikohan minun pitänyt vain suostua nukkumaan makkarissa..
Siinä vaiheessa se oli kuitenkin liian myöhäistä. Tai no...tavallaan ei ollut. Asiaa jonkin aikaa mietittyäni ja sen kanssa kuhnailtuani päätinkin sitten nousta ylös peiton alta. Matkaani jatkoin makkariin, jossa Sinikan terraarion puoleen vain vilkaistuani jatkoin matkaa toisen sängylle ja sitten tökkäisin nukkuvaa kundia.
"Chris...Chris. Mä en saa unta, kun William ja Remy meluaa", sanahdin samalla hieman normaalia hiljempaa kuin siis kuiskaten. Halusin kuitenkin varmistaa, että toinen heräisi, sillä siihen en ajatellut jäädä boksereissani seisomaan. Siksipä olin valmis toistamaan tökkäisyni, mikäli hän ei sanahduksieni alkupuolelle vaikuttanut jo heräävän.


Diandra "Di" Tomington - Monarch, baaritiski

Kiinnostuneena seurasin, kun Abi koetti shotin juomista. Tyttö näytti hieman empivältä, mutta sitten hän oikeasti kokeili. Hienoa! Toki hän otti varsin lyhyen huikan, eikä siinä mitään ollut. Niin olin olettanutkin. Aivan kuten olin olettanut toisen myös irvistävän pienestä joukosta huolimatta, ja Abi kohottikin kättään irvistyksensä peittämiseksi.
Toisen vedon myötä tyytyväinen hymy kohosi reippaampana suupieliini. Okei, ehkä siinä oli myös hieman huvittuneisuutta. Abikin naurahti hieman häpeillen ja ojensi sitten shottilasin minulle. Sattui hän jopa pahoittelemaankin tapahtunutta. Ihan turhaan tosin.
"Ei se mitään. Shotteihin pitää tottua", vastasin hymyn pysyessä edelleen huulillani. En todellakaan olisi olettanut, että Abi olisi kyennyt vetämään shotin yhtä helposti kuin minä. Silloin oletukseni toisesta olisivat menneet taas kerran metsään.
"Mut sentäs maistoit, ja se on jo iso juttu", jatkoin ja päästin itseni virnistämään ennen kuin kippasin Abilta saamani shottilasin kurkustani alas. Lasin ehdin sitten laskea tiskille ja suuni avata keskustelua jatkaakseni, mutta mitään en ehtinyt sanoa.
'Di!' kuulin nimittäin jonkun kovaäänisesti huutavan, mikä sai suuni sulkeutumaan ja katseeni kääntymään äänen puoleen. Samassa näinkin tutun tyypin lähestyvän.
"Shane!" huikkasin takaisin, ja luoksemme ehdittyä Shane halasi suoraan minua. Itse toki tietenkin vastasin halaukseen.
"Kiva nähdä sua", sanahdin samalla kun laskin irti halauksesta.
'Samoin. Huomaan, että sulla on uutta seuraa, vai mitä?' Shane sanahti Abia katsahtaen ja tönäisten minua kevyesti olkapäähän, mikä sai minut pyöräyttämään silmiäni.
"Joo, tässä on Abi. Törmättiin tänään", vastasin Abin puoleen viitaten, minkä jälkeen käänsin hymyilevän katseeni häneen. "Ja tää on siis Shane. Hyvää seuraa, mutta koettaa aina pummia juomat", jatkoin tilanteen tytöllekin selittäen, jottei hän tuntisi oloaan ulkopuoliseksi.
'Hei, ei raha puussa kasva', Shanella oli kuitenkin kiire huomauttaa kulmiaan ihan kurtistaenkin. Se ei tosin ollut ihme, sillä jätkä oli aina perustelemassa syitään pummimiselle. Huvittuneelta hän silti kuulosti, ja se ei ollut ihmekään. Siitä hän kuitenkin päätti vakavoitua.
'Ja ihan uutta seuraa siis. Mukava tavata arvon neiti', jätkä nimittäin jatkoi huomionsa selkeästi Abiin kääntäen ja todellista herrasmiestä leikkien pienen kumarruksensa kera. En voinut kuin röhähtää pienesti.
"Älä anna sen hämätä. Ei se oo oikeesti noin herrasmies", sanahdin sitten Abille huvittuneena kuin mukamas asiani kuiskaisten, sillä kyllähän minä hieman nojauduin toisen puoleen ja kohotin kättäni sanojeni eteen. Tiesin kuitenkin varsin hyvin, että Shane kuuli sanani, ja niiden myötä hän naurahtikin kevyesti samalla päätään pudistaen. Jätkällä oli kuitenkin hyvä huumorintaju ja hän tajusi asian leikiksi - aivan kuten aiemmatkin sanani, vaikka ne totta olivatkin -, joten eipä hän tullut asiasta mitään huomauttamaan.
'Olin menossa röökille, tuutteks mukaan?' Shane sen sijaan kertoi tiedustellen meitä mukaansa seuraksi. Minun ilmeestäni myöntävä vastaus jo osin välittyikin, mutta käytin silti katseeni Abissa.
"Käyks sulle? Vai haluutko eka juoda jotain muutaki ku shotin huikan?" kysyin toiselta kulmiani kohottaen, sillä enhän minä tiennyt polttiko hän. Ei varmaan, mutta toki hän silti voisi tulla mukaan. Minulle kun tupakalla käyminen sopisi hyvin, mutta en tahtonut jättää toista yksin. En varsinkaan nyt kun Abi oli jo kertaalleen - tai oikeastaan kahdesti - hylätty kaverinsa toimesta.

//Shane olkoon tuon näköinen https://previews.123rf.com/images/golubovystock/golubovystock1707/golubovys tock170700087/81453581-tattooed-ghetto-gang-member-man-selfie-guy-with-gun- stay-on-dark-background-american-gangster-outlaw.jpg (ei ehkä tuota asetta kuitenkaan ole nyt xD)


Florencio "Micah" Armati - Kings Cross, Ineksen asunto

Käskystä Auriane asteli takaisin sohvalle ja nostipa nainen jalkansakin syliini, mitä kautta laskin toisen käteni hänen säärelleen paljasta, vielä hieman nihkeää ihon pintaa hellästi silittäen. Kertoessani voivani jäädä sain vastauksekseni nyökkäyksen ja sitä perään tulleet sanat siitä, kuinka hän oli yleensä se, joka joutui lähtemään.
"Joskus näinkin päin", vastasin, minkä perään kiersin toisen käteni naisen ympäri hänen nojautuessa minua lähemmäs ja laskiessa päänsä olkaani vasten. Katseeni toisessa pitäessäni hymähdin, kun hän huomautti minun jo varmistaneen hänelle hyvän yön. Minä en silti sanoissani perääntynyt.
"Voi olla, mutta ei varmistaminen pahasta ole. Sitä paitsi mieluummin olen täällä nyt", sanahdin siten kuin asia ei olisi sen ihmeellisempi ja hymyilin naiselle. Tilanteessa - niin tapahtuneissa kuin sanoissanikaan - en kokenut melkeinpä minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että jaoin herkän hetken Aurianen kanssa vaimoni sijaan, mutta niin se vain meni. Toki vastaavaa oli Zoenkin kanssa, mutta se ei vain tuntunut riittävän. Siksi hainkin seuraa myös muualta. Ei se toki tarkoittanut, ettäkö Aurianen kanssa siinäkään olisi tuntunut samalta kuin mitä Marinan kanssa aikoinaan.

Nimi: Akit4

15.04.2019 18:00
Jeremy Durham | Monarch

Minua hävetti kuullessani ohimennen pilanneeni naisen vapaapäivän. Olisin mieluusti vain lähtenyt paikalta, mutta käsky oli käynyt, joten toimistoon pitäisi mennä. En nimittäin halunnut itseäni enää isompiin ongelmiin. Siksi seurasin muita ilmeisesti kohti toimistoa, jonne seisahdin katseeni jälleen maata tuijottaen. Oloni oli kuin nurkkaan luimistelemaan menneellä torutulla koiralla. Niiskuttelin ja pyyhin kasvojani hihaani yrittäessäni rauhoittua, mutta silmäni tuntuivat kuitenkin kostuvan jatkuvasti uudestaan.
Yllätyksekseni nainen kuitenkin kertoi minun voivan lähteä, kunhan Calvin olisi ensin pyytänyt anteeksi. Kohotin itkuisen katseeni empien naiseen, kuin varmistaen, että hän oli tosissaan. Samalla hän jatkoi sanojaan ikääni liittyen. Purin huultani ja nyökkäsin jälleen häpeillen, ja katseeni käydessä taas lattian puolella. Ei, minulla ei todellakaan olisi enää koskaan aikomustakaan tulla baareihin ilman papereita. Saatika sitten tänne, etenkin Calvinin takia.
Calvinista puheenollen, nostin lopulta katseeni vielä häneenkin, vaikka se tuntuikin inhottavalta. Hyvin inhottavalta. Mieluummin olisin vain halunnut unohtaa koko henkiön täysin. Odotin kuitenkin anteeksipyyntöä, vaikkei se kuitenkaan poistaisi sitä ällöttävää tunnetta kehossani, joka minulle oli syntynyt tajutessani olleeni hänelle vain lelu. Pääsisinpähän kuitenkin täältä pois hänen avattuaan suunsa, joten odotin sitä hartaasti.

Nimi: Helena

15.04.2019 17:55
Elise Lloyd | St. James | K-16/18

Emil meni näyttävän täysin puihin Ellan kellahdettua selälleen sohvalla ja päästettyään sanansa suustaan. Jep, poika ei todellakaan ollut osannut odottaa hänen siirtoaan. Humalan takia tyttö ei edes ehtinyt hävetä mitään, puhumattakaan katumisesta. Ajatukset juoksivat sen verran, ettei Ella edes saanut itseään kiinni ajattelemasta, kuinka suloiselta Emil näytti huulta purressaan vähän ehkä hermostuneena.
Sukalle Ella ei voinut muuta kuin pyrskähtää huvittuneesti. Olisi vain suoraan vetänyt sen jalastaan pois, tuskinpa siitä mitään hyötyä oli ainakaan.
Oli parempi olla kiusaamatta Emiliä hetken, vaikka Ella ei uskonutkaan pojan perääntyvän. Hän päätti silti olla säikäyttämättä enempää, koska oli jo onnistunut saavutuksessaan omasta mielestään. Lopulta Emil siirtyi lähemmäs ja avitti pitsisten alushousujen riisumisessa, vaatekasa sai vielä vielä yhden lisäyksen lattian puolelle.
Jo toisen kerran Emil onnistui lyhyessä ajassa tekemään vaikutuksen. Aikaisemmin sen oli tehnyt siveellisyys, mutta nyt sen teki hellyys. Kaikki oli täysin erilaista ja päinvastaista verrattuna Rhettiin. Emil oli onnistunut ansaitsemaan myös tytön kunnioituksen illan aikana ja kenties jopa luottamuksen.
Eikä poika ollut ollut ainoa, joka oli värähtänyt kosketusta. Ottaen huomioon, kuinka vähän aikaa he olivat tunteneet ja sen, että se taisi olla heidän ensimmäinen “kunnon” kosketuksensa. Jos aikaisemmin illalla tapahtunutta Emilin selkää vasten painautumista ei laskettu, jopa se oli ollut kiusallisempi tilanne Ellan mielestä.
“En suostu häviämään helpolla”, Ella naurahti totuudenmukaisesti ja käänsi sitten katseensa pojan ainoaan sukkaan jalassa. Uusi huvittunut naurahdus suotiin sukalle. “Näytät hölmöltä toinen sukka jalassa.”
Hämmennys alkoi ilmeisesti lievetä, kun virne pajasi Emilin kasvoille.
“Aika helposti sun virneen sai pyyhittyä pois”, Ella haastoi tajuamatta edes, millaiset seuraukset kyseisillä sanoilla voisi olla.

Nimi: pixeli

15.04.2019 17:20
Emil Stanley Dawson | St James

Olin tottunut lukemaan vastustajaa, vaikka eihän Ella mikään vastustaja ollut, mutta silti hänen polviensa koukistus rintakehän suojaksi oli ele, jota ihan tahtomattakin aloin pohtimaan. Olikohan toinen alkanut katumaan tai häpeämään tai sitten se oli vain hyvä asento. Myös kylmyys kävi mielessä, kun muistelin toisen kertoneen olevansa vilukissa. Voi toista. En kuitenkaan sanonut siitä mitään, sillä Ella ryhtyi härnäämään minua. Naurahdin.
"Mäkö huolissani? Hakkaako sydän? Voi sua, taidat puhuu vaan omasta puolestas estääkseks mua ajattelemasta et sä oot enemmän huolissas" totesin virneen kera. Se oli aika totta. Pelimme kun sattui päättymään Ellan häviöön. Nautin hänen jähmettyneestä katseestaan ja kulman kohotuksestaan, mutta kauaa en pystynyt sitä tekemään. Toisen sanat ja kasvoille noussut huvittuneisuuden sävyttämä viekas hymy, nostivat mietteitä pintaa. Samaa aikaa kun Ella kellahti makaamaan selälleen asettelin kortteja sohvapöydälle. Hengitykseni voimistui. Mitä oli tämä? Tuijotin vain Ellaa ja väkisinkin hampaani löysivät tiensä huulelleni. En ollut lainkaan odottanut tällaista vetoa toiselta. Minun oli kuitenkin keksittävä nopeasti seuraava siirtoni. En halunnut luoda Ellalle liikaa vittuilun aiheita. Aluksi kuitenkin vetäisin toisen sukista kokonaan jalkaani, koska sen roikkuminen tuntui ärsyttävältä.
"Okei, mä autan" sain lopulta sanottua. Jähmettyneisyyteni ei ollut kokonaan vielä ohi, koska olisin varmasti lisännyt lausahdukseeni härnäystä. En kuitenkaan tehnyt niin. Liikuin nurkastani lähemmäs Ellaa ja tasailin hengitystäni. Laskiessani kauniin laihat ja pitkät sormeni toisen pitsirimpsujen reunoille, värähdin kevyesi. Jäätymisestäni huolimatta sormieni tuntuma oli pehmeä, ei mikään kylmännihkeä. Otin kevyehkön otteen tytön rimpsuista, ties kuinka hauraat ne voisivatkaan olla. Tuskin mitään riuhtomista kestivä enkä halunnut tuhota niitä. Vedin ne siis siististi, loppua kohti jo varmemmin, Ellan päältä pois ja laskin ne lattialle hänen muiden vaatteiden viereen. Tämän asian suhteen minun oli kyllä onniteltava Ellaa. Oli saanut minut hienosti lukkoon.
"Pakko kyl myöntää etten ollu yhtään odottanu tota" sanahdin kevyesti muistuttaen lähinnä jotain koiranpentua katsoessani Ellaa tavallaan sinä voiti-ilmeellä.
"Mut sua ei varmaan haittaa et häviäjänä et saa pukee vaatteitas enää tänää päälle. Näytät kumminki sen verran iloselta tost sun häivöstä eiks vaa" sain taas jotenkuten takaisin virneeni ja voittajan kunniani.

Nimi: Helena

15.04.2019 16:37
Elise Lloyd | St. James | K-16/18

Ella oli turhan tietoinen, kuinka nännit reagoivat huoneilmaan paidan lähdettyä, vaikka Emilin asunnossa ei ollut ede kylmä. Paikoillaan istumisessa tuli kuitenkin herkästi vilpoinen olo, tai ainakin Ellalle tuli. Niinpä hän päätyi koukistamaan jalkansa ja painamaan rintakehänsä niitä vasten lämpöä itsestään hakeakseen. Kauan hän ei kuitenkaan ehtisi istua niin, mutta sitä Ella ei tiennyt.
“Puhu omasta puolestasi, vaikutat olevas huolissas enemmän kuin minä”, Ella naurahti takaisin. Häntä ei oikeastaan kuumottanut, vaikka toivoikin välttyvänsä häviöltä. “Hakkaako sydän rinnassa jo?”
Emilin siveellisyys ja asiallisuus teki vaikutuksen Ellaan. Vielä Rhettin kanssa säätäessään hän oli tottunut, kuinka pervoja jotkut osasivatkaan olla. Pisamanaaman kanssa räsypokka olisi loppunut jo aikoja sitten tai peliin olisi tehty ylimääräinen lisäsääntö koskien riisumisessa auttamista.
Hymy pyyhkiytyi, kun he pelasivat viimeisen erän. Katse jumiutui kortteihin hetkeksi, kun räsypokka tuli päätökseensä. Voi helvetti…
Emilin kiusaaminen ei ainakaan auttanut tilannetta yhtään, mutta ei Ella siitä närkästynytkään. Tyttö kohotti hitaasti katseensa poikaan ja kohautti kulmaansa aavistuksen kylmähkösti. Mitään sanoja ei löytynyt näpäyttämään takaisin. Tai ainakin hän niin hetken luuli.
“Epäilen, vaikka hävisin pelin”, Ella hymähti ja viekas hymy palasi takaisin huvittunein sävyin. Vetäytyminen ei tullut kuuloonkaan, vaikka pitsirimpsut saisivatkin väistyä tieltä.
Sohvalle kellahdettiin taaksepäin. Kun Ella oli mukavassa asennossa, ilkeämpi virne nousi tämän kasvoille.
“No, autatko?” Ella kysyi pokkana Emililtä, joka ei välttämättä ollut osannut odottaa hänen siirtoaan. Pojan siveellisyys pistettiin testiin, vaikka lopputuloksella ei ollut mitään väliä. Vaikutus oltiin jo tehty. “Vai tuijotatko vain?”

Nimi: Malluuw

15.04.2019 16:17
Nicholas Leslie - Westminster

"Totta." Mietin asiaa ja katsoin Roryä hymisten, toinen oli sanonnan mukaan oikeassa, niinhän sitä oli usein että oppilas otti opettajaltaan neuvoja ja sovelsi niitä omakseen, voisi tulla myös paremmaksi kuin itse opettaja.
"Toivon silti että sinä opettaisit." Hymähdin, vaikka ymmärsin toisen puheet vitsinä, niin halusin kertoa kantani, olisihan oppiminenkin helpompaa kun opettaja olisi luotettava.
"Kuka on sinua ylempi taho? Poliisiherra?" Kysyin nauraen, emme olleet Roryn kanssa puhuneet kuka olisi meistä ylempi tahto, mikä sai kiinostukseni nousemaan kenet tuo oli päättänyt kuninkaaksi.
"Eikö? Ilkeää." Sanoin virnistäen ja katsoin Korppia, pentu silmät ummessa nuoli poskeani ja puski päätään.
"Totta, jos otan taskulampun mukaan niin ehkä ensikerralla kulkemiseni onnistuu paremmin ja ei pelota niin paljoa." Hymyilin ja katselin koirien kulkemista edeltä.

Nimi: Silver

15.04.2019 15:54
Rory Wilkins - Westminster

Nauroin Nolanin sanoille.
"En minäkään usko. Harmi, ei päästä silmäleikkaukseen", vitsailin ja virnistin sitten. Vaikka puheemme olivat leikkiä, ajatus leikkaukseen joutumisesta oikeasti hirvitti. Onneksi en ollut koskaan joutunut.
"Eikös sitä sanota että oppilaasta tulee aina opettajaansa parempi", lausahdin kortinpeluuseen viitaten ja hymyilin.
"Täytynee pestata joku kaveripiiristä opettaa sua", jatkoin, tosin vitsillä, koska kyllähän minä aioin itse toista opettaa sen minkä taisin.
"Mutta hei, mä olen prinssi eli jos näyttää että voitat liian monta kertaa kilautan vain ylemmälle taholle niin alkaakin hovipalvelija hävitä yhtäkkiä", sanoin ja virnistin vähän. Jep, kruununperillisen oikeudet oli muistettava.
"Ja ehei, prinsessalla ei oo sananvaltaa", lisäsin ja katselin hymyssä suin nukkuvaa Korppia. Vingin jäädessä nuuskimaan jotakin pysähdyin hetkeksi, mutta koira kiirehti pian edellemme.
"Minun täytynee ruveta tekemään lenkkejä öisin, täällä on superkiva kävellä", lausahdin hetken päästä hitaahkoon sävyyn.

Nimi: pixeli

15.04.2019 15:46
Emil Stanley Dawson | St James

En lainkaan yllättynyt, että toinen tietenkin härnäsi minua sukan puolilteen ottamisesta. Olisin kyllä itsekkin tehnyt samoin.
"Nojoo, mut se ois ollu vielä nössömpää. Sitäpaitsi tää oli oikeutettua" totesin takaisin virneen kera. Seuraava häviäjä oli Ella, joka naurahti saatuaan sen tietoonsa. Naurahdin itsekkin. Enää ei ollut toisella paljoa valittavaa. Ei sillä että itsellänikään olisi sen enenpää hihkumista vaatekertojeni suhteen. Otin kevyen kulauksen viiniä katsoen sivusilmällä kuinka toinen veti paitansa pois. Laskin viinin takaisin pöydälle ja virnistin. Ellahan oli melkeinpä ilkosillaan, mutten siltikään kokenut mitään himoja, josta olin kyllä onnellinen. Olin melkeinpä aina ollut suhteellisen siveellinen persoona ja humala tavallaan vielä vahvisti sitä. Tämän oli vain hauska peli.
"Sulhan on enää noi sun pitsipikkarit, kuumottaako?" Jaoin kummallekkin kortit. Minua saattaisi Ellan tapauksessa kuumottaa, mutta uskoisin että toinen vain peittelisi sen jos niin olisi. Sydämeni sykkeet olivat selviä pelimme lähentyessä huippuaan. Pian kasvoilleni levisi virnistys
"Aijai, kato kuka hävis." Sanahdin sarkastisella säälittelevällå sävyllä
"Tää tais sittekki olla sun ensimmäinen virhees ja mä todellaki nauran" näillä viittasin Ellan edellisiin uhmauksiin, joista huolimatta toinen oli hävinnyt. No, ottaisiko Ella pitsirimpsunsa pois vaiko vetäytyisi?

©2019 LONDON - suntuubi.com