Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  115  116  117  118  119  120  121  > [ Kirjoita ]

Nimi: pixeli

26.10.2017 16:16
Emil Stanley Dawson

Onnekseni Tony ei sanonut mitään tatuoinneistani. En olisi jaksanutkaan kuulla niistäkin jotain sanomista. Olin nimittäin saanut isoveljestäni semmoisen liiankin huolehtivan vanhan mummon kuvan, joka jäkättäisi joka asiasta mikä olisi vaaraksi terveydelle tai jotain muuta vastaavaa.
Naurahdin hieman kiusaantuneena Tonyn sanoille, koska en tajunnut miksi olin näin jäätävän hermostunut. Tasailin hengitystäni ja suljin hetkeksi silmänikin. Jokin tässä koko jutussa oli vain niin hermostuttavaa. Tai se saattoi myös johtua siitä, että jouduin sepittämään tämän jälkeen kunnon romaanin pomolle, ehkä jopa täysin muunneltuna. Kävelin Tonyn perässä olohuoneeseen, joka myös oli varsin upea. Seurasin katsellani isoveljeni liikeitä tämän hakiessa kaksi lasia ja viskipullon koristamaan sohvapöytää. Istahdin alas ja tuijotin hitusen kulma koholla, kun Tony kaatoi lasit puolilteen ja istahti itsekkin. Olin ehkä hitusen rauhoittunut ja laskin toisen käteni sohvan käsinojalle samalla kun mietin mitä vastaisin isoveljeni kysymykseen.
"no…se tais johtuu siitä et mutsi oli…poliisi. Ja faija tais olla tossa CobraGangissa mukana…ja koska sä olit vähän innostuneenpi mutsin työstä, ni sit faija otti mut itelleen varmaan olettaen et mä tykkäisin sen työstä, koska sehän sano mutsille et se oli työtön tai jotain…." Sanoin ja naputtelin käsinojan pintaa. Käytin itse enemmänkin mutsia ja faijaa, vaikka äidistä olisin voinut käyttää muijaakin, koska tavallaan en oikein ollut oppinut tuntemaan häntä hyvin ja nyt varsinkaan kun hän oli yksi kytistä. Katseeni kiersi olohuoneessa ja jumittui tuijottamaan lasia. Kasvoillani oli hitusen epäröivä ilme, vaikka tiesin sen olevankin pelkkää viskiä.
"mutta mä haluun tietää mitä työt sä käyt nyt ja miten teillä meni ku me lähetti pois sielt?" Sanoin ja kohotin katseeni Tonyn silmiin. Laskin urehilukassini sylistäni jalkojeni juureen.

Nimi: Carine@phone

26.10.2017 16:02
Cole Ayton

Hymyilin. "Jees."

Vastaanotettuani maksun(?) kävin täyttämässä tuopit ja kuskasin ne takaisin pöydälle, johon istuuduin itsekin oikeastaan välittämättä siitä, olinko tervetullut seuralainen vai en. Näin Tessan katsovan minua pitkään, mutta koska baari oli tänään melko hiljaisena, hän ei sanonut mitään. Menisin kyllä auttamaan, mikäli asiakkaita alkaisi virrata sisälle.
"Mä sain vähä tos sellasen fiiliksen, et teitä saattas ehkä kiinnostaa", aloitin nojaten pöytää vasten kyynärpäilläni ja naksautellen sormiani. "Soitan yhessä pienehkössä metalcore-bändissä ja keikka ois meil hylätyssä veneenkorjaushallissa. Se on Millbank-tien varrella", mainostin ja jäin odottavaisena kuuntelemaan kaksikon vastausta.

Markkinoinnin olisi toki voinut hoitaa julistein, mutta Andylla - basistillamme - oli tapana varata paikoiksi vähän kyseenalaisempia rakennuksia, joten useimmiten asianomaisten täytyi käydä vinkkaamassa muille siitä. Keino ei välttämättä kaikkein tehokkain ole, mutta aina yleisössä on jonkin verran porukkaa näkynyt.

Nimi: Wily

26.10.2017 15:49
Anthony Dawson

Katselin vähän huvittuneena Emilin epäröintiä takkinsa suhteen, jonka hän sitten lopulta kuitenkin otti pois paljastaen käsivarsiensa tatuoinnit. En sanonut mitään, olinhan minäkin joskus tatuointia havitellut, vaan koskaan en saanut aikaiseksi ottaa sitä. Mutta eihän vielä ollut liian myöhäistä?
"Ihan aluksi sä voisit vaikka rentoutua", totesin.
Vaikutti hassulta, että minä olin onnistunut saamaan pahamaineisen jengin jäsenen aivan hermostuneeksi. Luulisi sen menevän toisin päin.
"Istutaan alas", sanoin ja kävelin olohuoneeseen vitriinin luo.
Otin sieltä kaksi kristallilasia ja viskipullon, jotka kannoin sohvan edessä olevalle lasipöydälle. Kaadoin molemmat lasit puolilleen ja istahdin sohvalle.
"Voisit ihan ekaksi kertoa että miks te lähditte isän kanssa pois." Nyökkäsin Emilille merkiksi, että istuisi alas.

Nimi: Akit4

26.10.2017 15:35
Jacob Lancey

Puheenaiheenamme toimiva mies taisi huomata vilkuiluni, mutta en antanut sen häiritä, vaan sen sijaan häntä yhä tarkkaillen yritin kaivaa muistini sopukoista edes jonkinlaista käsitystä siitä, kuka tuo oli. Mutta ei, en edelleenkään tainnut tietää tuosta miehestä tai hänen bändistään mitään, toisin kuin Marcus. Jonkun naisen tunkiessa näkökenttääni tiskin luo tilaamaan mieheltä, käänsin katseeni takaisin Marcukseen.
"Oletko sä sitten kuunnellu paljonki ton bändiä?" kysyin hymähtäen ja kumosin juomaani kurkusta alas.
"Njäh, mitä nyt kerran, pari tullu eksyttyä pikkuhumalassa kuuntelemaan, ku ne on soittanu jossain", hän vastasi olkiaan kohauttaen, "On niiden musa kai ihan ookoo".
Näin pian sivusilmällä jonkun lähestyvän pöytäämme ja katseeni taas tuttavastani irroittaessani näin, että kenetpä muutkaan, kuin tämän kyseisen ruskeahiuksisen miekkosen, josta Marcus oli alkanut jauhaa. Hän kysyi juomistamme, jolloin siirsin katseeni omani puolesta Marcukseen.
"Sähän maksat?" varmistin ja Marcus huokaisi.
"Niin kai mä päädyin lupaamaan. Tuo vaan", hän vastasi minulle ja lopulta myös vierellämme seisovalle miehelle, jota Marcuskin katsoi nyt hieman tutkivammin varmistuakseen siitä, oliko tunnistanut miehen.

Nimi: pixeli

26.10.2017 14:32
Emil Stanley Dawson

Tonyn pienellä huumorilla sanotut sanat saivat huuliltani karkaamaan myös naurahduksen.
"kattoo ny" naurahdin ja silmäilin asuntoa hieman tarkemmin. Tony oli ottanut jo takin pois, mutta siirtynyt eteisestä pidemmälle. Itsekkin siirryin eteisestä isoveljeni luo ja silmäilin tämän asuntoa.
"no, jos sä välttämättä haluut antaa jotain niin mikäs siinä, mutta ei oo pakko" vastasin Tonyn kysymykseen. Tunsin oloni yhä hieman hermostuneeksi, enkä oikein osannut asettua, vaan seisoin vain paikallani. Mietin myös ottaisinko takkini pois vai en. En nimittäin ollut varma miten isoveli suhtautuisi tatuointeihini. Päädyin kuitenkin ottamaan sen hitain ottein pois, mutta en laskenut sitä mihinkään vaan pidin sen kädessäni. Sen alta paljastui valkoinen T-paita, joka paljasti kummatkin tatuointini. Vain toisesta jäi vähän hihan peittoon.
"no, mistä sä halusit siis jutella ja saada selkoa?" Kysyin hieman sekaisella äänensävyllä samalla kun pälyilin hermostuneesti ympärilleni. Tämähän saattoi helpostikkin olla ansa tai jotain. Vedin kädellä hiuksiani, jotka olivat hieman sikinsokin. Yritin peittää hermostuneisuuteni ja vedin hiljasesti henkeä sisään rauhoitellakseni itseäni. Kohentelin takkia sylissäni niin että aseet olisivat sielllä hyvin ja vilkaisin sitten Tonyä.

Nimi: Carine@phone

26.10.2017 13:59
Cole Ayton

Tunsin itsessäni katseet ja silmilleni sainkin kaksikon (Marcus&Jacob), joista ainakin toinen silloin tällöin pälyili minua kohti(?). Pieni kysyväisyys hetken ilmeni kasvoillani toisen kulmakarvan painuttua alas, mutta se keskeytyi joutuessani tarjoamaan varsin irvokkaan näköiselle naiselle pari paukkua Jägeriä. Itse join hyvin harvoin enkä juuri polttanutkaan, sillä ne kaksi olivat pahinta äänentappajaa. Kuitenkin keikkailemalla silloin tällöin tienasin parhaimmillani vuokrarahani, vaikka bändi ei todellakaan mikään maailmankuulu ollut. Tuskinpa edes Lontookaan tiesi, sen verran underground-yhtye Agony oli.

Uteliaisuus potki perseeseeni, jolloin tiskin takaa kävelin pöydälle, jossa kaksikko istui. Heidän olemuksensa pakotti minut olemaan hieman varuillani ja varauduin siihen, että saisin painua saman tien takaisin tiskin taakse. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta.
"Tuonko teille uudet?" asiakaspalvelumaiset vuorosanat eivät ehkä heti sopineet olemukseeni, mutta pieni virne paikkasi sitä ja ehkä saivat minut vaikuttamaan kelvolta baarimikolta. Lasit eivät aivan tyhjillään olleet(?), mutta parempaa avausta en keksinyt tähän.

Nimi: Akit4

26.10.2017 13:48
Jacob Lancey

Päivä oli kulunut tavalliseen tapaansa; Olin jälleen herännyt aamulla siihen, kun Marcus oli tullut jengimme hallussa olevalle hallille hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä. Hän oli se, joka hyödynsi nyrkkeilysalia meistä eniten ja hän sen perustamisen oli keksinytkin. Koska olin valvonut viimeyönä melko pitkään, olin ollut herätyksestä näreissäni ja Marcus oli saanut osakseen melko viileää kohtelua, kunnes tuo oli minut rauhoittaakseen lupautunut tarjoamaan minulle juomat tänä iltana.
Ja tässä sitä nyt oltiin, jossain räkälässä istumassa kumpikin juomat käsissään. Joku Kiev se taisi olla, en oikeastaan edes välittänyt, sillä itse en ollut täällä aiemmin käynyt, enkä varmaan tulisi enää käymäänkään, ellei Marcus joku päivä saisi minua taas vedettyä mukaansa.

Marcus oli juuri avautunut säädöstään, joka olikin lopulta lähtenyt jonkun muun matkaan. Itse olin vain hymähtänyt ja nyökkäillyt silloin tällöin, sillä minusta ei oikein olisi muita lohduttamaan, etenkään näissä asioissa. Marcus hiljeni hetkeksi hörpyn ajaksi ja siirsi sitten ruskeat silmänsä sisään kävelevään ruskeatukkaiseen mieheen.
"Eiks toi ole siinä yhdessä bändissä?" Marcus hymähti ja käänsin itsekin katseeni seuraamaan takahuoneen puolelle menevää miestä.
"Niin missä?" tuhahdin, sillä omaan silmääni mies ei vaikuttanut lainkaan tutulta.
"Joku Agony se vissiin oli", Marcus pohti ja katsoin häneen kulmaani kohottaen.
"Ei soita mitään kelloja", mutisin, mutta jäin silti tarkkailemaan tiskin taakse palaavaa miestä Marcuksen selittäessä taustalla jotain heidän musiikistaan.

Nimi: Wily

26.10.2017 13:44
Anthony Dawson

Matka kämpälleni sujui joutuisasti pikkukujissa kulkien, ja lopulta me seisoimme puisen ulko-oven edessä. Avattuani sen odotin että Emil menisi ensin, jolloin seurasin itse perässä sulkien oven takanani. Hymähdin hänen toteamukseensa kämpästäni, ottaen samalla takkia pois päältäni.
"Joo, ja täältä ei sitten varasteta mitään", sanoin pieni määrä huumoria äänensävyssäni.
Siirryin pois eteisen puolelta ja laskin nahkasalkkuni lattialle nojaamaan tuolin jalkaa vasten.
"Haluatko sä jotain?" kysyin Emililtä, joka oli myös ehtinyt tulla pois eteisestä(?).
Jos muistelin oikein, minulla saattaisi olla viskiä olohuoneen vitriinissä. Säästelin sitä tietynlaisia tilanteita varten, ja tämä vaikutti vähintäänkin viskin arvoiselta.

Nimi: Carine@phone

26.10.2017 13:31
Cole Ayton

Tähän aikaa vuorokaudesta kadut olivat melko väljäitä ja hämärä oli laskeutunut vuorokaudenajan mukaan. Joitain humaltuneita näkyi kadulla sekä kodittomat alkoivat hiljalleen lähteä liikkeelle. Kehoani lämmitti nahkatakki ja pidin pipoa korvieni peittona sekä kädet taskussa, kun en lapasia omistanut. Voisin niihin harkita investoivani.

Olin melko lailla keskittynyt musiikkiin, joka pauhasi korviini nappikuulokkeista enkä sen vuoksi aivan täysin keskittynyt ympäristöön, vaikka toki kävelykadulla pysyin enkä törmäillyt jatkuvasti. Ainoa asia, johon mietin törmääväni, oli työpaikkani ovi, pieni räkälä, nimeltä Kiev, jossa viihtyi se sama porukka vuorokaudesta toiseen. Näiden alkoholinnälän ansiosta omistaja sai pyöritettyä paikkaa vuodesta toiseen.
"Ayton!" Tessa hihkaisi täyttäessään samalla tuoppia jollekin partaveikolle, jonka silmät selkeästi kiiluivat muustakin kuin alkoholista. Ei ihmekään, Tessa oli pirun nätti.
"Tessa", tervehdin takaisin virne kasvoillani, ennen kuin hävisin takahuoneeseen, jonne riisuin omaan kaappiini takin, pipon sekä arvoesineet. Avaimen ängin taskuun ja käsienpesun kautta kävin tiskin ääreen.

Nimi: Akit4

26.10.2017 13:02
Abigail Bellingham

Koira jatkoi matkaansa saatuaan heittämäni pallon kiinni ja arvelin sen palaavan omistajansa luo. Seurasin kuitenkin edelleen sen jäljessä, kunnes koira päätyi nuoren, ehkä suunnilleen itseni ikäisen naisen luo. Kevyt, lämmin hymy oli selvästi noussut huulilleni pysyäkseen, enkä edes tajunnut sen olemassaoloa. Tuskinpa se edes haittaisi, etenkään nyt, kun tyttö kohotti katseensa minuun ja tervehti.
"Hei", vastasin tervehdykseen ystävällisellä äänensävyllä ja vilkaisin tummaa koiraa, jota tyttö silitteli. Mielessäni käväisi, josko itsekin antaisin hieman rapsutuksia kyseiselle eläimelle, mutta kohteliaana päätin jättää sen tällä kertaa väliin, ellei koira itse tunkisi siliteltäväksi. Ja tietenkin, mikäli nainen antaisi luvan tehdä niin, olihan koira selvästi hänen.
"Upea koira. En ole tainnut aiemmin tavata tuollaisia täällä", totesin pysähdyttyäni aloilleni ja sipaistessani kasvoilleni eksyneen hiuskiehkuran korvani taakse.

Nimi: pixeli

26.10.2017 12:39
Emil Stanley Dawson

Nappasin sen söpön tumman urheilukassini lattialta mukaani ja nyökkäsin veljelleni. Tony käännähti ympäri, mutta vilkaisikin taakseen ja jäi selvästikkin odottamaan minua. Pyöräytin silmiäni ja astelin Tonyn vierelle. Vilkaisin isoveljeäni silmiin ja kuuntelin kylmä katse silmissäni hänen sanojaan.
"hah, varo vaan" tuhahdin melkein kuulumattomasti. Ehkei Tony ehtisi tehdä paljonkaan jos kiipeäisin jonkun talon katolle? En kylläkään tiennyt kuinka paljon isoveli harrasti kattokiipeilyä, joten hyvällä tuurilla pääsisin pakoon. Vedin huppua syvemmälle ja sipaisin hiukseni kunnolla sen alle. Vilkaisin liikkeeseen ja hymähdin hyvin hiljaa itsekseni. Sitten lähdin ihan kiltisti kävelemään Tonyn vierellä. Pidin kuitenkin sopivan välin, ihan vain senkin takia, että sattuisin yrittämään pakoa. Vilkuilin ynpärilleni. Tuuli puhalsi ja muuutama lehti lensi ilmassa, sekä pienia roskia. Ei ollut enää hirmu pimeää, mutta tarpeeksi kumminkin. Melkeinpä ainoa valonlähde oli pienesti särisevä katulamppu, joka tuskin oli elämänsä kunnossa. Huokaisin ärtyneesti ja pyäshdyin sitomaan kenkäni nauhat, mutta astelin sitten takaisin veljeni vierelle.

Matka oli menny yllättävänkin nopeasti ja pian olimmekkin ihan hienon näköisen kolmion edessä. Silmäilin taloa tarkasti ja myös sen ympäristöä. Pianoin myös mieleeni joitain maamerkin tyylisiä. Olihan hyvä tietää missä oma veli asui. Tony käveli ovelle ja avasi sen avaimellaan. Hän tuntui odottavan että astuin ensin sisään. Huokaisin pienesti ja kävelin sisään eteiseen.
"hieno kämppä" hymähdin, vaikken ollut edes mennyt eteistä peremmälle, mutta pystyin olettamaan veljeni asuvan hienossa talossa.

Nimi: Wily

26.10.2017 11:09
Anthony Dawson

Kyllä minulla vähän oli voittoisa fiilis, Emilin tuhahduksesta huolimatta. Hän tuhahti vielä perään ettei asiassa ollut mitään selvittelemistä, eikä oikeastaan ollutkaan jos totta puhuttiin, mutta tarkoituksenani olikin saada pikkuveli luokseni kertomaan itsestään. Halusin saada tietää miksi isä jätti minut ja äidin vieden hänet mukanaan, ja miksi hän kuului siihen jengiin.
Emil tuijotti ohitseni, erotin tämän kasvoilla ilmeen, jonka tunnistin heti – paon suunnittelu. Olin jo sanomassa jotain, kun hän katsoikin taas minua luovuttuneisuus silmistään näkyen.
”Mennään”, sanoin kääntyen ympäri. Käännyin katsomaan vielä olan yli, että Emil varmasti lähtisi seuraamaan. Odotin että tämä tulisi vierelleni, koska en missään nimessä luottanut häneen, jos hän kulkisi takanani.
”Äläkä hei yritä paeta”, huokaisin. ”Ei tehä tästä enää yhtään vaikeempaa.”

Nimi: Kai

25.10.2017 20:48
Minjae Park

Neiti Russell’n reiluus oli jo ensitapaamisen aikana pyyhkäissyt jalat altani. En ollut tottunut siihen, että työntekijöitä kuunneltiin ja heitä jopa kunnioitettiin. Toki oma skeptisyyteni oli ottanut osansa — enhän minä muuten olisi niin kovasti yllättynyt — vaikka pyrinkin aina olemaan mahdollisimman ennakkoluuloton ja optimistinen tilanteessa kuin tilanteessa. Olin kuitenkin enemmän kuin kiitollinen, että sain tehdä osa-aikatyötä osaamassani ammatissa, ja vielä hyvällä työpaikalla.

Hymyilin Bellalle ja kumarsin, ennen kuin astelin takaisin takahuoneeseen pesemään käteni huolellisesti. Varmistin vielä kerran peilistä ulkonäköni, sillä tahdoin olla parhaimmillani. Luomiväri olisi voinut onnistua paremmin, eikä itsevarmuuttani parantanut kulmakarvani vierellä istuva näppy, mutta olin saanut itseni kieltämättä melko miellyttävän näköiseksi. Huokaisin kasvoilleni salaa hiipineen hymyn pois näkyviltä, psyykatessani itseäni työiltaan. Säästä hymyt asiakkaille, eikö?

Ensimmäiseksi asiakkaaksi saapui tutut kasvot, vanha kaikkien kaveri Walter. Hän huikkasi meille tervehdykset ovelta, ja käveli suoraan mieluisalleen paikalleen, nurkimmaiseen pöytäboothiin. Liityin hänen seuraansa pian, pyyhkeenriepu ja muistiinpanovälineet vyötärölleni sidotun puoliessuni taskuista pilkistäen.
“Se tavallinen?” kysyin harmaapartaiselta, bowler-hattuiselta mieheltä. Tähän hän nyökkäsi päivän sanomalehti kädessään.
“Miten sulla? Sitä tavallista?” Walter kysyi puolestaan minulta. Hän oli small-talkin mestari, eikä jättänyt ketään koskaan kylmäksi.
“Sitä tavallista vaan, en menisi huonommaksi väittämään,” vastasin hymyillen lempeästi. “Bella on enkeli, kun antaa minun työskennellä täällä,” jatkoin katse käyden nopeasti naisessa, joka lajitteli puhtaita laseja esille baaritiskin takana (?).
“Enkeli, tosiaan. Mutta hei, alas laputtaa, nuorimies! Tee pomos ylpeäksi,” Walter naurahti, ja tökkäisi sanomalehdellään kylkeäni. Tähän naurahdin itsekin, ja kumarsin ennen kuin poistuin takaisin baaritiskin luokse laittamaan vanhalle herralle hänen suosikkikaljaansa.

Nimi: planeetta

25.10.2017 19:55
Maisie Ferrier

Heitin pallon niin kovaa kun jaksoin ja Atlas oli heti sen perässä. Tällä kertaa pallo lensi jo vähän turhan pitkälle, mäkeä vähän matkaa alas, kadoten näköpiiristäni. Epäröin hetken, miettien pitäisikö Atlas kutsua pois. Se ei jättänyt pallojaan kuitenkaan helpolla. Päätin antaa asian olla ja luottaa koiran palaamiseen.
Kului hetken aikaa, vähän pidempään ehkä kuin yleensä ja huoli hiipi sisimpääni. Olin juuri lähdössä etsimään koiraani, kun pääsin huokaisemaan helpotuksesta. Tuttu tummaturkkinen olento laukkasi näkyviin pallo suussaan. Kyykistyin kehumaan koiraa ja heti kun Atlas ehti luokseni, huomasin, että se ei tullut yksin.
Jonkin matkaa koiran jäljessä tuli suurinpiirtein ikäiseni tyttö kädessään lehtiö. Nousin hitaasti seisomaan, komentaen Atlaksen pysymään aloillaan. Pelkäsin pahinta; oliko koirani säikäyttänyt tytön? Oliko se tehnyt jotain pahaa? Tytön päästessä lähemmäksi, huomasin hänen kasvoillaan lämpimän ilmeen ja rentouduin hieman.
”Hei.” tervehdin varovasti, rapsuttaen toisella kädellä istuvan ja läähättävän Atlaksen päätä. Odotin silti vähän pahinta, koirani oli saanut useat vastaantulijat väistämään kauempaa eikä olisi ensimmäinen kerta kun saisin toruja koiran vapaana pitämisestä. Olin kuitenkin tarkistanut huolella Hyde Parkin säännöt ja tiesin, että puuhani Atlaksen kanssa olivat sallittuja.

Nimi: pixeli

25.10.2017 19:03
Emil Stanley Dawson

Ei tainnut olla muita vaihtoehtoja, kuin luovuttaa ja suostua Tonyn vaatimuksiin. Hänen hymähdys oli ollut ärsyttävää kuunneltavaa. En pitänyt häviämisestä tai luovuttamisesta.
Käännähdettyäni ympäri ja luotuani sen jälkeen jonkinlaisen antautuvan ilmeen oli Tony sanonut jotain edes vähän lohduttavaa. Purin huultani ärsyyntyneenä ja laitoin aseeni takkini taskuun.
"okei….mutta älä luule et oot jotenki voittanu, mä teen tän vaan siks etten haluu olla paikalla sillon ku tän liikkeen johtaja tulee paikalle ja sä et antanu mulle muita vaihtoehtoja" huokaisin hyvinkin ärtyneesti ja hitusen häpäistynä.
"sitä paitsi mä en ees tajuu mitä selvitettävää täs jutus viel on, mutta näytä sitten se sun reittis…." Tuhahdin ja tuijotin kiihkeän näköisenä veljestäni ohi. Yritin vielä keksiä jotain keinoa päästä päämajalle. Ehkä jos kiipeäisin katolle kun olisimme ulkona? Nimittäin ajatuskin siitä, että joutuisin selittämään kaiken pomolle ei tuntunut houkuttelevalta, mutta ei tainnut olla vaihtoehtojakaan. Enkä edes jaksanut laittaa enään vastaankaan. Vilkaisin isoveljeäni ärsyyntyneenä ja antautuneena ja pyöräytin silmiäni.

Nimi: Wily

25.10.2017 17:12
Anthony Dawson

Seurasin tarkasti toisen eleitä – tämä näytti jokseenkin hermostuneelta. Silmiään valolta suojaten tämä sähähti ettei tulisi mukaani ja että voisi hyvin ampua minulta ruumiinosia rikki viemättä kuitenkaan elämää minulta.
Jokin Emilin ilmeessä kuitenkin kieli, että tämä suostuisi lähtemään. Urallani kohtasin paljon hermostuneita asiakkaita, joiden elekieli oli paljolti samanlaista kuin Emilin nyt. Hymähdin itsetyytyväisesti ja annoin suupieleni nousta kevyeen virnistykseen. Pikkuveli käännähti hetkeksi selin minuun, ennen kuin loi kenties hieman antautuvan(?) katseensa itseeni.
”Mä tiedän tarpeeksi suojaisat reitit joissa sua ei nähdä”, sanoin, ikään kuin varmistukseksi että toinen varmasti lähtisi mukaan.

Nimi: pixeli

25.10.2017 15:17
Emil Stanley Dawson

Kun olin hakenut muutaman paperin työpöydän laatikosta olin tuntenut Tonyn katseen selässäni.
Nyt tuijotimme toisiamme silmiin. En aikoisi tulla helpolla Tonyn mukaan, vaikka tämä olikin isoveljeni ja no hänen ammattiaan en kyllä tiennyt.
Pidin ilmeeni kylmänä, kun kuuntelin Tonyn tuhahduksia ja sanoja, jotka ikävä kyllä olivat ärsyttävän totta. Purin hampaitani yhteen ja yritin peittää pienoisen hermostuneisuuteni ja siitä johtuneen ärsyyntyneisyyteni. Tuhahdin ja pyöräytin jälleen kerran asettani. Laskin aseellisen käteni työpöydån päälle ja naputtelin sen pintaa sormillani. Olin antanut Tonyn puhua ja odotin sitä että hän pääsisi loppuun. Olin juuri avaamassa suuni, kun valo taas häikäisi silmiäni. Huuliltani karkasi ärsyyntynt äännähdys. Nostin käteni silmieni suojaksi. Naurahdin viileän halveksuvasti.
"mä en todellakaan aio tulla. Sitä paitsi sä et tiiä mun jengin päämajan sijaintia. Siellä mä pysyn turvassa, jos sä latelisit tietoja kytille" tuhahdin ja jatkoin samantien.
"mä oon antanu sulle elinaikaa, eikä mun oo ees pakko eliminoida sua…mä voin vaik ampua sua taivekohtiin ja murtaa luita, jolloin mun pakeneminen on helppoa…" naurahdin kylmään ja vaaralliseen sävyyn. Tiukensin otettani aseestani.
"ja oot kyllä oikeessa. Mä olisin voinu ampuu sut sillon ku yllätit meidät. Se ois ollu vaistomaidesti ja refleksien takia tehty teko. Mutta kiitä onnees" naurahdin. Minua hermostutt jäätävästi ja huomasin ettei tainnut olla muita vaihtoehtoja, kuin lähteä Tonyn mukaan, sillä liikkeen johtajahan voisi tulla minä hetkenä hyvänsä. Käänsin selän veljeklleni, koska hänen taskulamppunsa valo oli häikäisevä. Vedin huppuani syvemmälle ja käännyin uudestaan Tonyyn päin.

Nimi: Wily

25.10.2017 13:35
Anthony Dawson

Emil ilmaisi selkeästi ettei hän ollut mielissää ehdotuksestani, mutta en aikonut päästää tätä helpolla. Toinen käveli jonkinlaisen työpöydän luo, selosti jotain vaatteistaan ja otti laatikosta parisen paperia jotka hän sitten tunki kassiinsa. Katseeni pysyi koko ajan tämän selässä, siirtyen sitten hänen silmiinsä hänen kääntyessään katsomaan minua tiukasti.
Kohotin kulmiani ja tuhahdin. ”Mä voin koska vaan paljastaa sut”, sanoin kuivasti, ”mua kyllä uskottais.”
Sanottuani sen vein katseeni pikaisesti Emilin kädessä olevaan aseeseen. Tuhahdin taas.
”Ja turha pelotella tuolla. Sä olisit ampunut mut jo jos olisit halunnut.”
Vilkaisin kelloa puhelimesta. Se läheni jo seitsemää. En sulkenut taskulamppua vielä vaan kohdistin sen takaisin Emiliin.
”No, miten on?” Katselin toista tyynesti.

Nimi: Akit4

25.10.2017 11:56
Abigail Bellingham

Olin saapunut Hyde Parkiin piirustuslehtiö mukanani, sillä rakastin viettää aikaani siellä piirrellen. Minua ei haitannut hieman viileähkö ilma, vaan oikeastaan jopa pidin siitä, joten aloillani puiston penkillä istuminen ei ollut minulle nytkään ongelma. Paperilleni oli jo ehtinyt piirtyä muutama puu puistosta ja satunnaisia ohikulkijoita. Piirustuslehtiöni olikin jo melko täynnä muiden ihmisten hahmoja. Paitsi että muiden arkipäiväisten tekemisten piirtäminen oli hyvää harjoitusta, oli mielestäni myös käsittämättömän mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä ja heidän eleitään, sekä ikuistaa ne paperille.
Nytkin keskityin piirtämään ohikulkevaa pikkutyttöä äitinsä kanssa, mutta vierelleni lentävä pallo sai huomioni. Katsoin hämilläni ympärilleni ja nostin pallon käteeni penkiltä, kunnes huomasinkin paikalle innoissaan juoksevan suuren koiran. Hymyilin hännän heiluttajalle ja tarjosin kättäni uteliaalle kuonolle.
"Tämä pallo taitaa olla sinun, eikö?" lepersin koiralle. Etsin katseellani koiran mahdollista omistajaa, mutta koska kukaan ei minun silmääni sellaiselta vaikuttanut, päädyin heittämään pallon takaisin siihen suuntaan, josta se oli lentänytkin. Toivottavasti koira löytäisi siten takaisin omistajansa luo palloa hakiessaan, muuten jossain olisi pian surullinen koiranomistaja tyhjän flexin kanssa. Katsoin edelleen hymy huulillani, kuinka koira lähti juoksemaan pallon perään ja keräsin piirustusvälineeni laukkuuni nousten penkiltä. Halusin varmistaa koiran löytävän takaisin sen henkilön luo, jolle se kuuluikin, joten lähdin kulkemaan samaiseen suuntaan koiran kanssa, kuitenkin melko huomattavasti jäljessä nopeasti säntäävästä eläimestä.

Nimi: planeetta

24.10.2017 15:52
Maisie

Työpäivä oli tuntunut pitkältä ja raskaalta, enkä voinut olla vilkuilematta jatkuvasti kelloa. Odotin, että pääsisin kotiin Atlaksen luokse. Koiraparka joutui viettämään paljon aikaa yksikseen asunnossani päivisin, koska tein paljon vuoroja kahvilassa. Kämppäni vuokra ei ollut halvimmasta päästä, mutta sen siitä sai kun hankki aivan keskustasta.
Päivän vuoro alkoi kuitenkin olla ohitse. Olin aloittanut aikaisin aamulla ja nyt, kolmen aikaan pääsin vihdoin pois. Tuli pieni hiljaisempi tauko ja seuraavan vuoron työntekijä Kate saapui paikalle. Tervehdin häntä ja helpottuneena menin vaihtamaan essun pois, avamaan hiukseni niskasta ja vetämään takin päälleni, jättäen taakseni kahvilan taas yhdeltä päivältä.
Nopeuttaakseni matka-aikaa, otin suoran reitin sijaan metron Baker Streetille ja sieltä Paddingtoniin. Olin oppinut konstin nopeasti, se puolitti metrolla matkustamiseen kuluvan ajan ja olin jo vähän vajaassa puolessa tunnissa kotona.
Jo työntäessäni avaimen lukkoon, kuulin sisältä töminää, joka kieli Atlaksen ryntäämisestä ovelle. Avasin oven ja koira, jonka korkeus oli jo puolet pituudestani, hyökkäsi kimppuuni häntä heiluen.
Tervehdin koiraa rapsuttamalla ja astuin sisään sen pyöriessä jaloissani. Heitin kassini eteisen lattialle, tartuin naulassa roikkuvaan flexiin. Kiinniten sen tumman Atlaksen pantaan, nostin maasta kulahtaneen tennispallon ja astuin samalta seisomalta ulos; koin olevani sen eläimelle velkaa. Tottuneesti koira jolkotti portaat alas ja astuimme pian taloyhtiön ulko-ovesta Lontoon harmaaseen iltapäivään. Atlas ei todellakaan ollut mikään kaupunkikoira ja herätti aina vähän outoja katseita. Suuntasin kuitenkin reipasta tahtia Hyde Parkiin ja sielläkin suoraan alueelle, jossa saisin päästää Atlaksen irti.
Perille päästyämme, irrotin Atlaksen vapaaksi ja heitin sille tennispallon niin kauas kuin jaksoin. Siinä oli riskinsä, varsinkin kun Atlas ei ollut tehnyt tätä paljoakaan ympäristössä, jossa oli näin paljon ärsykkeitö. Se oli kuitenkin leikki, jota koira jaksoi leikkiä vaikka ikuisesti. Joka kerta se toi pallon takaisin minulle uskollisesti, niin nytkin. Otin pallon takaisin ja heitin uudestaan. Olisin voinut jatkaa samaa vaikka viikon.

©2019 LONDON - suntuubi.com