Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  115  116  117  118  119  120  121  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Akit4

28.10.2017 22:44
Abigail Bellingham

Naurahdin kevyesti Maisien ollessa niin iloinen illan suunnitelmista. En voinut kuin hymyillä hänen hyvätuulisuudelleen. Olin iloinen, että olin tullut törmänneeksi häneen, sillä ehkä voisin saada Maisiesta hyvänkin ystävän? Ainakin me vaikutimme olevan melko samanlaisia ja ties mitä yhteistä löytäisimme vielä myöhemmin.
Nyökkäsin naiselle, kun hän totesi, että hänen pitäisi mennä kotiinsa.
"Minunkin pitäisi käväistä kissani luona, se varmaan odottaa jo seuraani", totesin ja nyökkäsin uudestaan Maisien kysyessä numeroani.
"Tietenkin", sanoin ja aloin luettelemaan puhelinnumeroani hänelle. Maisien saatua sen kännykkäänsä silitin vielä pikaisesti Atlasta hyvästelläkseni koiran.
"Nähdään siellä sitten", totesin Maisielle hymy edelleen kasvojani koristaen ja asetin laukkuani taas paremmin olalleni noustessani koiran luota taas seisomaan.

Nimi: Wily

28.10.2017 22:43
Anthony Dawson

Emil mietti taas hetken ennen kuin vastasi, mutta näytti tajuavansa jotain, mikä sai hänet haromaan hiuksiaan ja pudistelemaan päätään. Hän sanoi jotain mukanaan olleista tyypeistä, jotka hän hääti pois paikalta kun minä pöllähdin paikalle. Sydämeni hakkasi pienen hetken kovempaa, kun Emil kertoi että oikealla menetelmällä minut olisi pitänyt ampua heti. Ja jos ne toiset olivat menneet kertomaan heidän pomolleen niin nyt perässäni saattoi juosta mukava määrä pahamaineisen jengin jäseniä. Varsinkin kun yksi heidän jäsenistään ei ollut vielä palannut sinne minne hänen olisi kuulunut mennä varastettujen korujen kanssa. Mahtavaa.
Mutta toisaalta, kukaan ei tietääkseni ollut nähnyt kasvojani. Taskulampun valo jätti omat kasvoni kokonaan kirkkaan valon taakse piiloon, joten jotain hyvää sentään.
Emil katseli minua hieman hätääntynein silmin, ja loin tälle vähän pingoittuneen hymyn. En oikein tiennyt mitä hänen kertomaansa olisi pitänyt reagoida. Tunteet olivat jotenkin sekaiset.
"Okei, tuota", vein mietteliään katseeni hetkeksi toisaalle, "jos ne meni kertomaan totuuden, niin ootko sä miten pahassa pulassa?"

Nimi: planeetta

28.10.2017 22:35
Maisie Ferrier

Olin ihan älyttömän iloinen siitä, että Abigail lähti kanssani juhlimaan ja hänellä ei edes ollut töitä. Se tarkoittaisi mahdollisuutta olla ulkona vähän myöhempään, totta kai riippuen Abigailin jaksamisesta.
”Jes, oikeesti ihanaa” sanoin vielä hyväntuulisesti. ”Mun pitää varmaan lähtee Atlaksen kanssa kotiin, sen ruoka-aika alkaa olla täällä ja koira heittäytyy aika dramaattiseks jos ruokaa ei tuu ajoissa. Saanko sun numeron, jos tulee jotain yllättävää?”
Kumarruin puhuessani alas Atlaksen tuodessa pallon viimeisen kerran ja kiinnitin flexin koiran pantaan. Noustuani kaivoin vielä puhelimen taskustani ja olin valmiina naputtelemaan numeron. Sen jälkeen olisin valmis lähtemään Atlaksen kanssa kotiin ruokkimaan koiran ja valmistautumaan iltaan. Oli pitkä aika siitä, kun olin saanut pukeutua kunnolla baariin, Mark oli rajoittanut aina pukeutumista ainakin jonkin verran. Tällä kertaa saatoin laittaa päälleni mitä vain.

Nimi: Akit4

28.10.2017 22:15
Abigail Bellingham

Hymyilin leveämmin nähdessäni Maisien ilahtuvan vastauksestani. Ehkä illasta tulisi ihan mukava nyt, kun minulla olisi itselleni sopivanlaista seuraakin. Lopetin hetkeksi Atlaksen rapsuttelun ja vilkaisin itsekin kännykkäni kelloa ja sen jälkeen Maisieta. Muistelin hetken työvuorojani tältä viikolta ja pudistin kevyesti päätäni leveä hymy kasvoillani.
"Ei, ei ole töitä", vastasin iloisesti ja mietin, että mikäli tästä tulisi niin mukavaa kuin tällä hetkellä arvelin, voisin siis viettää aikaani Maisien seurassa myöhäänkin. Se tosin meinaisi, että Princess olisi todennäköisesti hieman kiukkuinen minun tullessani kotiin, kun se joutuisi taas olemaan yksin. Kissani nimittäin rakasti seuraani ja inhosi jäädä yksin kotiin. Tiesin kuitenkin saavani kissaltani anteeksi, sillä minulla oli sille jäljellä sen lempiherkkuja, joita voisin antaa muutaman vastineeksi yksinjättämisestä.
"Yhdeltätoista sopii hyvin", muistin vielä lisätä sanojeni perään.


Jacob Lancey

Seurailin katseellani, kuinka Cole käväisi ilmeisesti jollain ensiapukaapilla kaivamassa jotain. En oikeastaan edes jaksanut miettiä, mitä hän vielä keksi minulle antaa, mutta saatoin silti näyttää siltä, kuin olisin ollut pohtivinani jotain kovinkin tärkeää ja syvää, kuten elämän tarkoitusta ja olemassaoloa. Oikeasti päässäni ei liikkunut pahemmin juuri mitään sen äskeisen Colen ulkonäköä koskevan ajatuksen jälkeen.

Katsoin kulmiani hieman kurtistaen pilleriä, jota Cole minulle tarjosi, mutta otin sen silti vastaan. Hymähdin jätkän kehotukselle olla tukehtumatta ja olisin varmasti sanonut jotain nasevaa takaisin, jos aivoni olisivat sen sillä hetkellä sallineet. Pistin valkoisen pastillin suuhuni ja istuin aloillani vielä hetken ennen kuin hamuilin käsilläni tukea noustakseni ylös. Muistin nimittäin, että Marcus odotti minua, ellei sitten ollut käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja livistänyt paikalta päästäkseen minusta ainakin loppuillaksi eroon.
"Kai se yks on vielä tuolla?" mutisin Marcukseen viitaten, kun otin tukea pöntöstä vetäen hieman heikoiksi menneillä käsilläni itseäni pystyyn. Oloni oli muutenkin heikohko ja kehoni tuntui lähes turralta.
"Ei olis eka kerta, ku se paskiainen lähtee kesken kaiken", totesin, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun koettelin Marcuksen hermoja. Olin kyllä hyvinkin arvostettu jengiasioissa, mutta muutoin taisin vetää ihmisten hermot hieman kireälle.

Nimi: Carine@phone

28.10.2017 21:56
Cole Ayton

Pysyin kyykkyasennossa ahtaassa vessakopisss, joka oli soran määrästä siivottu viimeksi eilen. Oksennukset ja muut eritesotkut siivottiin välittömästi, mutta tunkkainen tuoksu pisti heti nenään täällä alatasossa. Kännissä sitä ei varmaan huomannut, tai sitten se pisti tyhjentämään koko mahalaukun.

Jake sai nielettyä lasin tyhjilleen, jolloin otin sen häneltä hymyntyngän kera ja kävin tarkistamassa vessassa olevasta ensiapukaapista pastillien tilanteen. Avasin vyölenkistä roikkuvan avainketjun avulla kaapin, jonne olin laittanut pieneen peltipurkkiin mintunmakuisia pastilleja. Inhosin itse sitä jälkimakua oksennuksen jälkeen ja olin jemmannut omien kännikokemuksien myötä pastilleja. Onneksi en ollut laittanut niitä taskuihini, sillä löydökseni olisivat suurella todennäköisyydellä paljastuneet. Saadessani yhden pienen valkoisen pillerin käteeni suljin kaapin oven.
"Nakkaa tuo vielä, ja koita olla tukehtumatta siihe", kehoitin kääntyessäni Jaken puoleen heittäen vitsillä jälkimmäisen lausahduksen, enkä pahemmin ylitulkinnut toisen pitkää tuijotusta puoleeni.

Nimi: pixeli

28.10.2017 21:30
Emil Stanley Dawson

Onnekseni Tony ei enää ahdistellut ärsyttävällä kysymyksellään, koska en olisi edes tiennyt mitä vastaisin siihen. Isoveli haroi hiuksiaan ja vaihtoi asentoaan ilmeisesti äskeistään mukavammaksi tai sitten ihan muuten vain. Olin kysynyt oliko isoveljelläni vielä lisää kysymyksiä, jolla olin viitannuy siihen etten aikonut koko loppuelämääni viettää täällä jutustelemassa. Päämajalla minua nimittäin odotti ehkä vielä pitkäveteisempi jutustelutuokio, jossa ei niin vain kysymyksiä ohitettukkaan. Ilmeeni kumminkin kirkastui hieman Tonyn saatua vastaus ulos. En juurikaan tiennyt halusiko isoveli edes päästää minua pois, mutta jos ei halunnut niin sitten pitäisi vain taas vähän rakentaa riitaa. Tonylla oli kuitenkin vielä kysymys, johon jouduin taas miettimään mitä vastaisin, ihan niin kuin muihinkin kysymyksiin, en vastannut tähänkään ihan suoralta kädeltä. Joskus kun oli pakko hieman muunnella ja kaunistella totuutta.
"no, oikeestaan mä en tiedä…ainakaan tarkkaan mitä vastaan. Sen kylläkin tiiän et totuutta en voi kertoa, ellet halua että mun pomo lähettää mut tai jonkun muun sun pääs perään." Sanoin ja vaihdoin itsekkin hieman asentoani sohvalla.
"elikkäs mä varmaan kerron sillee et mä yritin päästä sit pakoon sun ja vaikka muutaman muu paikalle tulleiden kynsistä…ellei-" tajudin yllättäen aivan hirveän asian, jolloin laskin päätänikin alemmas ja haroin taipuisia hiuksiani. Pudistelin päätäni samalla kun puhuin.
"ellei ne edeltä menneet jätkät oo jo kertonu totuutta pomolle niin sitten tietenkin kaikki toivo on jo mennyttä…musta tuntuu et mä pyysin niit lähtemään päämajalle, joten jooh.." Huokaisin ja ärähdin ärtyneenä. En ollutkaan lainkaan tajunnut tätä seikkaa. Jotain oli kuitenkin pakko olla tehtävissä. Pakko?!
"pomon mukaan meidän ois pitäny heti ampuu sut, joten mä joudn vähän miettimään…" mutisin vielä ja vilkaisin Tonya aavistuksen hätäisellä katseella, vaikka yritiniin taas peitellä kasvaneen hermostuneisuuteni ja muun.

Nimi: planeetta

28.10.2017 21:26
Maisie Ferrier

”Mahtavaa!” hymyilin oikeasti iloisena Abigailille. En ollut juurikaan pyörinyt baareissa vielä, puhtaasti siitä syystä etten tuntenut ketään. Toki olisin voinut tutustua uusiin ihmisiin siellä, mutta en ollut lämmenyt idealle vielä mitenkään älyttömästi. Abigailin kanssa minulla olisi jokin turvaverkko.
Kaivoin takin taskusta kännykkäni ja vilkaisin kelloa. Vähän vaille viisi.
”Mitä jos nähtäisiin siinä edessä yhdeltätoista? Siinä vaiheessa siellä ehkä onkin joku. Eihän sulla oo töitä huomenna tai mitään vastaavaa?” varmistin vielä, sillä en halunnut pitää ketään myöhään missään jos heillä oli jotain aikaisin aamusta. Oma työvuoroni alkoi vasta kolmelta seuraavan päivänä, joten minulle pikkutunneille valvominen ei oikeastaan ollut ongelma. En voisi juoda itseäni aivan järkyttävään kuntoon, mutta sitä en tehnyt yleensä muutenkaan.
Tästä voisi oikeasti tulla hyvä ilta.

Nimi: Akit4

28.10.2017 20:22
Jacob Lancey

Vessaan päästyäni kumarruin välittömästi pöntön ylle ja oksensin. Siinä samalla kehoni valui huomaamattani hitaalleen polvilleen, kun en jaksanut seistä, enkä pahemmin pysynyt tasapainossakaan. Minulla ei riittänyt ajatustakaan Coleen ja hänen tekemisiinsä, joten en huomannut lainkaan lompakkoni vientiä.
Saatuani viimeisetkin vatsahapponi ulos jätin pääni vain nuokkumaan pöntön ylle päätyen nojaamaan sitä vasten. Katsahdin vain sivusilmälläni Colea kohden, kun hän kumartui ja kertoi hakevansa vettä. En jaksanut vastata mitään, vaan työnnyin pöntöstä irti ollessani viimein varma, että laatta ei lentäisi enää, ja istuin selkä seinää vasten pöntön vierelle. Suljin silmäni ja olin valmis sammumaan vaikka siihen, mutta Colen tullessa takaisin hyvin epämääräisen näköisen veden kanssa pakotin itseni avaamaan silmäni. Nyrpistin hieman nenääni, mutta join silti mukisematta lasia pikkuhiljaa tyhjäksi.
Sen juotuani pysyin edelleen aloillani ja tuijotin Colea hiljaa. Näin humalaisessa panseksuaalin päässäni hän alkoi näyttää ihan hyvältä, enkä edes sätinyt itseäni moisesta ajatuksesta.


Abigail Bellingham

Maisien alkaessa selaamaan piirrustuslehtiötäni keskityin itse jälleen takaisin pallon kanssa palaavaan koiraan, jolle annoin pikaiset rapsuttelut ennen kuin heitin pallon sille uudestaan. Katsahdin kuitenkin toista naista kohden hänen lohduttaessa minua ja hymähdin kevyt hymy kasvoillani.
"Kiitos", vastasin hieman vaatimattomasti hänen antamiinsa kehuihin, vaikka toki se saikin hyvän mielen kuulla, että olin onnistunut piirtämään edes jotain hyvin.
Ehdin heittää pallon Atlakselle vielä pari kertaa, kunnes Maisie ojensi vihkoani takaisin. Otin sen vastaan ja samalla kuuntelin tuon kysymyksen. Rehellisesti sanottuna en ollut oikein baari-ihmisiä, mutta en kuitenkaan viitsisi kieltäytyäkään. Olisihan se muutenkin mukavaa ehkä tutustua Maisieen hieman paremmin.
"Hyvä on. En tosin ole käynyt siellä itsekään, mutta kaipa nyt olisi minullakin hyvä hetki kokeilla", myönnyin hymyillen ja rapsuttelin taas luonamme innoissaan pyörivää Atlasta.

Nimi: Wily

28.10.2017 20:08
Anthony Dawson

Emil hymyili pikaisesti, luultavasti helpotuksesta kun hänen ei tarvinnut vastata kysymykseeni. Haroin hiuksiani ja vaihdoin asentoani.
"Ei kai", sanoin, vaikka yritinkin keksiä edes jotain. En ollut vielä valmis päästämään pikkuveljeä lähtemään, mutta en kai minä häntä väkisinkään voinut luonani pitää. Silti, koska olimme olleet monta vuotta erossa toisistamme, pelkäsin ehkä alitajunnassani että jos hän nyt lähtee niin mitä jos hän ei enää koskaan haluakaan nähdä minua. Ja sitten törmäisin häneen jossain työhommissa ja kaikki menisi oudoksi ja kiusalliseksi.
"Mitä sä aiot kertoa sun pomolle?" kysyin.

Nimi: planeetta

28.10.2017 20:00
Maisie Ferrier

Olin iloinen siitä, että Abigail antoi minun katsella hänen piirrustuksiaan. Kiinnostuneena avasin vihon ja selailin sitä. Sivuilla oli piirroksia ihmisistä ja eläimistä, toinen toistaan upeampi. Naurahdin, kun Abigail kiirehti sanomaan, ettei vihossa kaikki olleet niin hyviä.
”Älä huoli, mä en osaa piirtää yhtään” lohdutin häntä, selaillen vihkoa eteenpäin, nähden sivusilmästä, kuinka Abigail heitti pallon Atlakselle jälleen. ”Sitä paitsi, nää on tosi hienoja.” lisäsin vielä vilkaisten ylös vihosta Abigailia.
Selasin vihon läpi tytön leikittäessä Atlasta(?). Kun olin valmis, ojensin sen takaisin.
”Hei, ajattelin mennä tänää kokeilemaan sitä Monarch-baaria. En tunne täältä oikein ketää, et haluais lähteä messiin?”
Toivoin, että tyttö lähtisi kanssani. Halusin lähteä baariin, mutten oikeastaan halunnut mennä yksinänikään. Tyttöporukassa tuli harvemmin niin limaisia iskuyrityksiä kuin yksin, enkä jaksanut nyt diilata miesten kanssa.

Nimi: Carine@phone

28.10.2017 19:48
Cole Ayton

Itseäni huomattavasti köllimpi Jake otti tukea minusta suunnatessamme kohti vessaa. Sain itseni toki pidettyä tasapainossa, mutta valehtelisin, mikäli sanoisin tämän olevan helppo nakki. Toki olin aiemminkin joutunut avustamaan humalaisten saattamisessa, jolloin osasin olla vakaa tuki.

Vessassa Cole nyt teki mitä teki enkä voinut olla katsomatta toisen avointa takin taskua(?). Jätkä oli melko haavoittuvaisessa tilanteessa, sillä hän oli ensinnäkin humalassa ja oksentamassa, jolloin toisen huomio oli aivan muualla. Niinpä toisen huomaamatta noukin lompakon käsiini, joista kaivoin esiin vähäiset kolikot(?) sekä joitain ruokakuponkeja(?). Ne eksyivät farkkujeni taskuihini ilman kilinää ja huonoa omatuntoa.
"Käväsen hakee sulle vettä", kumarruin toisen tasolle saadakseni sanomiseni paremmin ilmi ja sujautin lompakon samalla toisen takin taskuun takaisin(?).

Palasin tiskin taakse peukkua Marcukselle näyttäen ja kaadoin reilunkokoiseen lasiin vettä sekä rikoin kananmunan siihen. Kuulosti varmaan ällöttävältä, mutta "migreeni" ei olisi aamulla niin paha, mikäli sitä vetäisi. Kävin viemässä lasin yhä vessassa olevalle Jakelle, jolle yritin lasin juottaa.

Nimi: pixeli

28.10.2017 19:41
Emil Stanley Dawson

En nähnyt mitä Tony teki tai mitä hän katsoi, mutta se ei nyt kiinnistanut minua. Isoveljen seuraava kysymys olikin ärsyttävän vaikea ja suljin silmäni yrittäessäni keksiä sopivan vastauksen.
Juuri kun olin avaamassa suutani Tony ehtikin ensin, joka oli hyvä. Pystyisin nyt sievästi kiertämään edellisen kinkkisen kysymyksen. Avasin silmäni ja vilkaisin Tonya kulmieni alta.
"äh, noh…ethän sä voinut tietää" hymähdin.
"mutta…oliko sulla vielä muita kysymyksiä?" Kysyin ja nostin katseeni varovasti Tonyyn ja heitin toisella suupielelläni pikaisen hymyntapaisen kasvoilleni, mutta se katosi nopeasti.

Nimi: Akit4

28.10.2017 18:35
Jacob Lancey

Kurtistin kulmiani Colen noustessa ylös, vaikka olin juuri vakuutellut pärjääväni vessaan yksinkin. Avasin suuni valittaakseni taas, mutta hän ehtikin sanoa sanottavansa ensin ja taputtaa selälleni.
"En mä tarvi muita huolehtimaan", sammaltava ääneni mutisi epäselvästi. Hyvä, jos sain edes itsekään siitä kunnolla selvää. Annoin pääni notkahtaa huokaistessani ja yritin korjata tasapainoa hatarilla askelillani Colen työntäessä minua kauemmas pöydistä. Pidin päättäväisesti katseeni vessojen puolessa, mutta ilman tukea en olisi silti kyennyt kävelemään suoraan, jos edes lainkaan. Aloimmekin sitten pikkuhiljaa kävelemään Colen kanssa vessaa kohden(?), missä vaiheessa keinuva tunne päässäni sai aikaan nykäisyn kurkussani mahahappojen tehdessä tietään ulos.

"Jos, tai kun, se ottaa sua hermoon liikaa, mä voin tulla vahtimaan sitä taas", Marcus totesi Jakelle katsellen menoamme pöydän äärestä. Hänen äänestään kuulsi läpi se, kuinka hän oli oikeasti jo kyllästynyt humalaisen minäni kaitsemiseen.

Nimi: Carine@phone

28.10.2017 15:56
Cole Ayton

Vein puhelimeni taskuuni saadessani sen Marcusilta takaisin ja vilkaisin samalla kelloa. Kuitenkin katseeni palautui nopeasti kaksikkoon, joista Jaken käytös muodosti kulmakarvojeni välille pienen rypyn. Humalaiset yleensä muuttuivat leppoisimmiksi, mutta tämä kaveri vain jaksoi kiukutella. Mietin, kuinka Marcus jaksaisi hänen seuraansa normaalistikin. Kun kuvittelin hänen otsalleen pullistuneen suonen, niin meinasin alkaa hykerellä. Sen verran hyvin se sopi(?).

Ponkaisin takaisin tälle planetaalle tuntiessani humalaisen hataran otteen olkapäälläni ja katsahdinkin Jakea epäilevästi. Selväpäisen silmin katsottuna jätkä ei osuisi pönttöön enkä halunnut siivoilla toisen sotkuja, minkä vuoksi antaen toisen nojata itseeni(?) nousin tuolilta ja aikoisin siis saattaa Jaken vessoille.
"Hyvä asiakaspalvelija huolehtii sekä asiakkaan itsensä sekä muiden turvallisuudesta", totesin taputtaen Jakea selkään pari kertaa(?). Yritin työntää miestä vähän kauemmaksi pöydiltä minimoidakseni kompastumisen mahdollisuutta.

Nimi: Akit4

28.10.2017 14:36
Abigail Bellingham

Maisien otettua lehtiöni vastaan aloin kerätä hiuksiani yhteen ja sidoin ne pikaiselle nutturalle. Vilkaisin punakantista lehtiötäni kohden naisen kysyessä siitä.
"Piirrän. Saat katsoa, jos haluat", sanoin ja katsoin sitten pallon kanssa luonani innokkaasti odottavaa Atlasta.
"Siellä on tosin vähän huonompiakin piiroksia seassa", hymähdin, mutten enää viitsinyt kieltää Maisieta selaamasta niitä, kun olin jo luvan antanutkin.
Saatuani hiukseni aisoihin otin pallon uudestaan käteen ja heitin sen taas niin kauas, kuin pystyin, jotta koira voisi purkaa energiaansa ja haluaan leikkiä mahdollisimman kauan. Käänsin huomioni naista kohden ja ottaisin toki lehtiöni takaisin kantaakseni heti, jos häntä ei kiinnostaisikaan katsella sitä.


Jacob Lancey

Marcus näytti heti suostuvaiselta Colen ehdotukseen numeronsa antamisesta, mutta minun tapauksessani moinen ei olisi ollut niin helppoa. Kaipa oli ihan hyvä siis, että Cole oli päätynyt sanomaan asiasta Marcukselle.
"Toki", Marcus nyökkäsi ja odotti, että sai kännykän käteensä alkaen sitten naputella siihen numeroaan. Sen tehtyään hän ojensi kännykän takaisin Colelle, mutta minun mielestäni hänen olisi kannattanut selata ainakin pikaisesti tuon kännykkää läpi jonkinlaisen informaation saamiseksi.
Tämän takia jäinkin tuijottamaan Marcusta hieman tympeänä, mutta hän ei vilkaissutkaan minuun enää. Tiesin hänen jättävän minut huomiotta tarkoituksella, jolloin vajosin taas sumean pääni sisäiseen maailmaan. Pystyin kuvittelemaan Marcuksen huokaavan helpotuksesta, että pysyin kuin pysyinkin hiljaa, enkä jatkanut teatraalisella linjallani.

"Missä tääl on vessa?" mutisin hetken päästä pöytää tuijottaen. Vasta siinä vaiheessa Marcus tuli katsahtaneeksi minua kohti kulmansa kevyesti kurtistuneena ja Colen kautta vei katseensa tutkimaan baarin sisäpuolta.
"Eiks se ole tuolla", hän totesi ja katsoin, minne suuntaan Marcus oli vinkannut. Mitään sanomatta nousin ylös, ehkä hieman liiankin vauhdikkaasti ottaen huomioon, kuinka paljon olin juonut, ja onnistuinkin tönäisemään pöytää hoipertaessani. Jouduin välittömästi hakemaan tukea Colen olkapäältä ja purin hampaitani yhteen määrätietoisesti alkaen ottamaan askelia eteenpäin.
"Et sä sinne yksin pääse", Marcus huomautti.
"Mä pärjään kyllä", tuhahdin, vaikka päässäni heittikin ja maailma keikkui.

Nimi: Carine@phone

28.10.2017 13:39
Cole Ayton

Tiesin joskus hyödyntäväni heidän lupaustaan, vaikka samalla toivoin, etten joutuisi niin pahasti kuseen lähiaikoina. En siis hirveästi myhäillyt, tuttavia oli helppo hankkia. Marcus näytti jotenkin edes saaneen hivenen luottamusta minuun, kun taas kaverinsa Jake oli vieläkin puolustuskannalla. Tosin humalaisena hän näytti lähinnä koomiselta, sillä jätkän eleet olivat melko teatraaliset. Melkein tyrskähdinkin hänen lyödessä tuopin pöytään, mutta onnistuin pitämään itseni vakaana. Ei ollut asiani toimia konsulina kahden kaveruksen välillä.
"Jees, annakko numeron, nii helpompi tavoittaa. Ois kyl jees käyä iha muutenki yksillä silloin tällöin", tokaisin.

Noukin puhelimen taskusta ja huomasin kellon lähestyvän sitä aikaa, kun muut baarit sulkisivat ovensa ja osa näiden asiakkaista raahautuisi Kieviin. Raha virtaisi, mutta se tarkottaisi aina myös töitä sinne kello kuuteen asti.

Kosketusnäyttöluuriin näppäilin osoitekirjan auki ja ojensin sen Marcukselle(?), jonka oletin laittavan numeronsa siihen.

Nimi: Wily

28.10.2017 11:39
Jamie Hayes

”Tietysti!” naurahdin kun Jev ilmoitti tahtovansa kuvan myös itselleen. Hän rapsutti Daisya vielä vähän korvan takaa ennen kuin nousi seisomaan alkaen ottaa ulkovaatteitaan pois päältään.
”Taidat olla kovin erikoinen, kun se näyttää tykkäävän susta”, sanoin kasvot hymyssä toiselle. ”Se on tosi pikkutarkka sen suhteen että kenestä tykkää ja kenestä ei.”
”Ja kiitos!” Seurasin yhä hymyillen kun Jev asetti takkiaan ja kaulahuiviaan naulakkoon. Daisy kipitti luokseni ja alkoi tapittaa minua mustilla nappisilmillään. Se yritti selvästi viestiä että sillä oli nälkä.
”Joo, mennään antamaan sulle ruokaa”, höpötin koiralle jolloin se laukkasi pitkin loikin keittiötä kohti. Lähdin melkein heti koiran perään, odottaen vielä että jos Jev tahtoisi tulla perässä.
”Missä päin sä asut?” kyselin toiselta samalla kun hääräsin koiranruokien kanssa. ”Onko sulla eläimiä?”

Anthony Dawson

Anthony Dawson

Emil huokaisi, ei ilmeisesti halunnut kertoa vastausta kysymykseeni koska vältteli katsekontaktia. Hän vastasi myöntävästi, vähän takellellen, mutta valehtelematta. Suuni käväisi nopeassa, vähän hermostuneessa hymyssä, kun Emil sanoi ettei pystyisi minua tunteettomasti tappamaan.
”Et pystyisi tappamaan minua tunteettomasti, mutta pystyisit kuitenkin?” Vein katseeni hetkeksi syliini, aihe oli karannut vähän väärille teille. Yritin varovaisesti tavoitella Emilin silmiä, mutta tämä tuijotti kassiaan melko tiukasti.
”Sori, ei olisi pitänyt kysyä”, sanoin huokaisten. Toinen oli selvästi kiusaantunut asiasta puhumisesta.

Nimi: planeetta

28.10.2017 09:10
Maisie Ferrier

Abigail vaikuttikin heti alkuun todella eläinrakkaalta, enkä ihmetellyt, kun hän sanoi ettei osaisi valita kissojen ja koirien välillä.
Iloisena tyttö katsoi minua ja viskasi pallon ilmaan, päästäen Atlaksen säntäämään jälleen sen perään.
Koiran hakiessa leluaan jälleen takaisin, Abigail pyysi minua ottamaan hetkeksi hänen toisessa kädessään pitämänsä lehtiön. Otin sen vastaan ja tyttö alkoi sitoa hiuksiaan kiinni.
”Piirrätkö vai kirjoitatko? Vai mitä varten tämä on?” kysyin kiinnostuneena, kehtaamatta kuitenkaan avata omin luvin vihkoa. Atlas palasi tuijottaen meitä kumpaakin vuorotellen, yrittäen selvästi päättää, kummalle toisi pallonsa tällä kertaa. Lopulta se valitsi Abigailin, joka leperteli sille hiljaisella äänellä. Atlas rakasti kehuja enemmän kuin mitään.

Nimi: Akit4

28.10.2017 01:14
Jacob Lancey

Katsoimme Marcuksen kanssa kumpikin hämillämme baarimikon perään, kun tuo meni poliisien luo ja ehdin jo epäillä tuon vihjaavan heille jotain meistä ja epäilyttävästä hermoilustamme. Marcus yritti kuunnella tarkkaavaisesti heidän puhettaan, kun taas itse halusin vain ehtiä kumota tuoppini tyhjiin, mikäli äkkilähtö oli tuloillaan. Se oli minun humalaisen pääni arvojärjestyksessä tärkeämpi asia, joten join sitten yhdellä kerralla kaiken jäljellä olleen alkoholin. Tämä tulisi vielä myöhemmin kostautumaan.

Marcus seurasi poliisien liikkeitä heidän mennessään ulos antaen itsensä taas rentoutua ja käänsi sitten katseensa nuokkuvaa päätäni kohden. Hän oli avaamassa suutaan, mutta Colen palaaminen keskeytti sen. Hän kuunteli miestä harkiten tuon sanoja ja itse tuijotin tuota silmiäni hieman siristäen ja kulmiani kurtistaen.
"Riippuu, millasissa asioissa joutuisit meihin mahdollisesti turvautuun", Marcus totesi, "Mut jos et ihan liikoja pyydä, niin kaipa tuo käy".
"Paskanmarjat. Oltais me tuosta itekin selvitty", murahdin itsevarmana tyhjän tuoppini teatraalisesti pöytään iskien ja Marcus hieraisi kasvojaan ollen jo täynnä minua. Silti hän yritti selkeästi hillitä itseään ja pitää itsensä rauhallisena.
"Ole jooko vaan hiljaa. Puhu sit joskus, ku sun pää olis ees vähän selvempi", hän pyysi, sillä tiesi sanani lähes täysin paikkaansapitämättömiksi, ja katsoi takaisin Coleen odottaen vastausta aikaisempiin sanoihinsa.

Nimi: Helena@puhelin

28.10.2017 01:05
Bella Russell

Bella hymyili Minjaen kumarrukselle ennen kuin keskittyi järjestelemään laseja tiskin takana. Nainen oli keskittynyt hommaansa vielä silloinkin, kun Calvin saapui paikalle ja tervehti häntä.
"Hei ja et sä edes paljoa ole myöhässä", nainen huikkasi lasien järjestelyn ohella ennen kuin mies katosi takahuoneeseen. Nainen oli edelleen aika rennosti pukeutunut, vaikka olikin töissä. Bella ei silti jaksanut alkaa välittää vaatteistaan tai ulkonäöstään, vaikka olikin ehkä hieman alipukeutunut muihin työntekijöihin nähden. No, onneksi farkkuihin, toppiin ja neuletakkiin pukeutuminen ei ollut kovin huomiota herättävää, vaikka sotkuisella nutturalla olevat hiukset muistuttivat sitä kuin Bella olisi heräämisen jälkeen vain sitonut ne pikaisesti. Lukulasit kulkivat myös edelleen mukana.
Calvinin tullessa takaisin ja miehen puhuessa naiselle, Bella keskeytti lasien järjestelyn siksi aikaa, että pystyi kääntyä katsomaan miestä.
"Rauhallisempi ilta, mutta jos haluat niin voidaan pitää. Eiköhän jonkinlainen yleisö kuitenkin saada paikalle. Viikonloppuna on viimeistään töitä, kun on enemmän väkeäkin", nainen vastasi ensin toisen työkysymykseen ennen kuin vilkaisi Minjaeta, josta mies oli myös kysynyt. "Minjae Park, uusi työntekijä. Tarjoilijana täällä yläkerran puolella."

©2019 LONDON - suntuubi.com