Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Malluuw

12.07.2019 19:20
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Taidetta tosiaan." Nauroin Rorylle kun toinen kehuskeli taidoillani jo, kuin olisi kuullutkin miten hyvä olin.
"K-kiitos." Sanoin punastuen hennosti kun tämä prinssi salli minun mennä ensin ennen tuota, mutta ennen kun ehdin ottaa askelta karvainen kaksikko ryntäsi jo edeltä sinne.
"Ei siinä pahemmin käynyt." Vakuutin naurahtaen.

Nimi: Malluuw

12.07.2019 14:09
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin piha -> Kengiston, ostoskeskus

"Minä hoidan sinulle uuden luurin, älä huoli." Rauhoittelin ja annoin moottoripyörälle kaasua, ennen kun lähdin pihasta ajamaan pois päin ja suuntasin ostarille.
"Onko sulla toiveita? Kosketusnäytöllinen vai ihan numeroilla?" Kysyin vaihtaen puheenaihetta äsköisistä tapahtumista että saisin Charlien puhumaan minulle.
"Haetaan samalla jotain ruokaa mun kämpälle." Ilmoitin.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Mutta olethan sinä tavallaan ylhäällä, korkeammalla kuin se mistä lähdit." Puolustelin lempeästi virnuillen Zacharylle.
Vastasin saamaani suudelmaan mielihyvin ja erkaantuessamme toisistamme katsoin Zacharyä muka mietteliäänä.
"No siinä tapauksessa vähintään sallit minun pukea sinut, muuten voin ollakkin ilkeä poliisi setä ja sakottaa nakuilun takia." Heitin vitsillä, enkä voinut estää naurahdustani karkaamasta suustani.

Nimi: Silver

12.07.2019 14:08
Rory Wilkins - Westminster

Nolan vastasi omistavansa sähkökitaran ja virnistin hänen vitsailulle häätöjen saamisesta surkean soittotaidon vuoksi.
"Haha, sitten voisit sanoa häätäjälle että etkö ymmärrä taidettani", sanoin hymyten.
Mainitsin Nolanin naapureista, toivoin että nämä eivät olisi äkäisiä. Melkein heti sen jälkeen muistin, että eihän toinen ollut asunut täällä vielä riittävän kauaa, jotta tuntisi naapurit. Siispä hän ei tiennyt näiden äkäisyydestä.
"Jep, toivottavasti ei", myötäilin toisen sanoja.
Sitten siirryimmekin Nolanin huoneeseen ja sain jälleen mennä edeltä. Tai saisin.
"Hei Bunny, välillä prinssi tahtoo antaa alaisen kulkea edeltä", lausuin virnistäen leikkisästi ja kumarsin kevyesti viitatessani Nolanin menemään huoneeseen ensin. Koirani tulivat käskystäni seuraamme ja ohittivat Nolanin mennen nuuhkimaan huonetta.
"Hah, henkivartijat ei näköjään tavoista piittaa", tuhahdin, mutta hymy pysytteli huulillani.

Nimi: E.M.

12.07.2019 13:20
Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Ilmeisesti Vincentin mielestä meillä ei kaikesta huolimatta ollut kiire, sillä toinen oli harkinnut lepäilyhetken jatkamista. Olihan se toisaalta käynyt myös omassa mielessäni, mutta sanojeni myötä hänkin myönsi töiden kutsuvan. Siitä Vincent sitten näyttikin ensin olevan valmis auttamaan minut ylös, mutta senpä sijaan mies tuli nostaneeksi minut syliinsä virnistellen, mikä sai minut pienesti yllättymään. Käteni kiedoin kuitenkin automaattisesti toisen niskan taakse ja hain katsekontaktin toiseen.
"Sanoin ylös, en syliin", sanahdin mukamas moittivasti, joskin äänensävystäni kuulsi enemmänkin lävitse huvittuneisuus kuin moittivuus. Samoin kasvoiltani paistoi enemmänkin edelleen lempeä sävy kuin kylmä moite, minkä tähden oikean käteni miehen niskalta hänen poskelleen siirtäen suutelin toista(?). Kiltisti kuten minun pitikin.
"Tässä on hieman vaikea pukea vaatteita päälle", lisäsin suudelman katkaistuani katseeni toisen silmissä pitäen.


Brad Miller (Charlie) - Kensington, Rogerin asunnon edusta

Vaitonaisuuteni sai Chrisin pahoittelemaan ja sanahtamaan, etten olisi saanut tulla ovelle. Peloistani huolimatta en halunnut kuitenkaan, että minua komenneltiin.
"Sulla kesti", puolustelinkin siksi nopeasti väliin jääden sen jälkeen taas hiljaiseksi, kun taas mies jatkoi sanojaan. Chris halusi tietää tarvitsinko jotain ja ilmoitti minut moottoripyörän selkään istuttaessaan, että meidän pitäisi käydä ostamassa minulle uusi puhelin.
"Ei mulla oo sellaseen rahaa!" sanahdin hätäisenä. Kun oliko Roger pitänyt kännykkäni? Millä perusteella!? Ei hänellä ollut oikeutta siihen.
Hätäisen sanahdukseni aikana vilkaisin taakseni Chrisiä kohden ja hänestä katseeni eteenpäin kääntäessäni en voinut olla vilkaisematta oven suuhun seisomaan jääneen(?) Rogerin puoleen. Siinä välissä Chris oli kuitenkin rauhoittamaan pyrkivine sanoineen valmis lähtemään ja käynnisti moottoripyörän, minkä takia otin tangosta paremmin kiinni. En yhtään tykännyt siitä mihin suuntaan tämä visiitti oli mennyt.

Nimi: Malluuw

12.07.2019 01:09
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

"Sori, et olis saanut tulla tuonne, mä sanoin että hoidan asian." Ilmoitin ja katsoin vaitonaista Charlieta.
"Tarvitko mitään? Meidän pitää käydä ostamassa sulle uusi luuri." Jatkoin ja istutin apuna Charlien eteeni(?), ennen kun nousin tuon taakse.
"Pidä kiinni, mä pidän susta huolen." Rauhoittelin Charlieta ja käynnistin moottoripyöräni.

Vicent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Vastasin suudelmaan ja sainkin selvää että olin oikeassa, toisen posken sipaisu toimi kuin taikaisku ja se hämmästytti minua miten näin pieni asia sai toisessa näin suuria tapahtumaan.
"Hmm..ehkä, tosin harkistin että olisimme voineet hetken vielä lepäillä, mutta työt kutsuvat meitä." Hymähdin ja autoin Zacharyn ylös, tai no ylös, nostin tuon syliini(?) ja virnistin.

Nimi: E.M.

11.07.2019 23:17
Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent vastasi valitettavasti myöntävästi, mikä tarkoitti hauskuuden loppumista. Muistuttavat sanat saivat minut virnuilemaan, ja tunsin mukavan lämpimän tunteen sisälläni, kun mies sipaisi poskeani. Tunne saikin virnuni laskeutumaan lempeäksi hymyksi, minkä takia minun oli kertaalleen suudeltava toista(?). Kilttinä poikana tietenkin - ilman näykkimisiä -, ja suudelman hidastellen lopetettuani kohotin katseeni takaisin Vincentin silmiin.
"Haluatko auttaa minut ylös?" kysyin sitten lempeän hymyn koristaessa edelleen kasvojani. Miehen niskalle jääneen käteni annoin valua toisen hartian kautta hänen käsivarrelleen.


Brad Miller (Charlie) - Kensington, Rogerin asunnon edusta

En tiennyt mitä sisällä tapahtui ja toivoin, ettei minun tarvitsisi ottaa siitä selvääkään. Kerrankin rukouksiini jopa sitten vastattiin, sillä vain hetkeä huikkaisuni perään Chris ilmestyi oviaukkoon. Näky sai pienen hymyn nousemaan kasvoilleni, mihin osin vaikutti se, että Chris ilmoitti meidän lähtevän. Minun kun ei tarvitsisi kohdata Rogeria, tai niin ainakin luulin.
Siinä vaiheessa tulin nimittäin tehneeksi virheen, kun toisen tullessa ulos raotetusta ovesta vilkaisin hänen ohitseen. Taaempana eteisessä näin nimittäin Rogerin, joka katsoi minua ja vieläpä suoraan silmiin. Se näky ei ollutkaan siten lainkaan yhtä toivottu kuin edellinen, ja tunsin pelon taas kiirivän helpotuksen päälle. Rogerin sanat eivät lainkaan helpottaneet tilannetta, vaikka siinä välissä kädestäni ottanut Chris jo lähti johdattamaan minua takaisin moottoripyörälle ja otti minut kainaloonsa. Jos liikkuminen olisi ollut minusta kiinni, olisin saattanut jäädä vain seisomaan siihen.
Tosin osinhan se oli tyhmää. Eihän Roger uhkaillut. Ei teoriassa. Se kuitenkin, että pelkäsin häntä ja hän totesi, ettei olisi hätää... Se sai minut pelkäämään, kuten myös maininta siitä, ettei Chrisille ollut _vielä_ käynyt mitään. Aikoisiko Roger sitten jotain? Chrisin haukkuminen kultsipupuksikin tuntui viittaavan siihen jollain tapaa mielessäni.
Sitä kautta Chrisin läsnäolosta huolimatta en tuntenut olevani turvassa, mikä taas jätti minut vaitonaiseksi. Ja se oli normaalista poikkeavaa. Olisinhan normaalisti ensinnäkin vittuillut takaisin ja kieltäytynyt ehkä jopa talutettavana olemisesta. Nyt kuitenkin vain kuljin Chrisin kainalossa, kunnes moottoripyörälle päästyämme vetäisin kypäräni päähän. Tahdoin vain paikalta pois niin nopeasti kuin mahdollista.

Nimi: Silver

11.07.2019 22:58
Roger Brad Miller

Kehotin toista ottamaan puhelimen taskustani, tosin enhän minä oikeasti sitä noin vain antaisi. Jos toinen koskettaisi, hän saisi nyrkistä. Siihen asti emme kuitenkaan ehtineet, kun kuulin, tai siis me molemmat kuulimme, jonkun äänen ovelta. Turvamiehen nimi siis oli Chris. Em muistanut kuulleeni sitä aiemmin. Joka tapauksessa, arvelin huikkaajan olleen mysteeri. Olin siitä varma. Turvamies lähti saman tien eteiseen. Seurasin häntä osin eteisen puolelle ja katsoin ovenraossa olevaa mysteeriä(?) silmiin, mikäli mahdollista.
"Ei hätää, mysteeri, ei sun kultsipupulle käynyt vielä mitään", sanoin ja jäin sitten seisomaan aloilleni. Mitäpä sitä minnekään liikkumaan, en minä voinut tuon kaksikon lähtemistä estää. Eikä siinä ollut järkeäkään.

Nimi: Malluuw

11.07.2019 22:28
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

Lähestyin Rogeria kun toinen ilmoitti että saisin hakea kännykän häneltä, mutta kuullessani Charlien äänen ovelta suuntasin kiireellä tuon luokse repun kanssa.
"Oon tässä, mennään." Ilmoitin avaten ovea sen verran että pääsin itse ulos ja otin Charlieta kädestä(?), ennen kun lähdin rivakoin askelin moottoripyörälle ja pidin matkalla Charlieta kainalossani turvass(?), se hullu ei enää Charlieen koskisi tai murtaisin häneltä ranteen.

Vicent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Hymähdin kun Zachary näykkäsi alahuultani ennen kun erkaantui, olinhan antanut tuolle luvan.
"Kyllä, pitää odottaa huomiseen. Kehosi kaipaa kuitenkin varmasti lepoa enkä viiti heti kuluttaa sua puhki, muistat varmaan et meil on viel töitäkin." Muistutin hymähtäen ja katsoin Zacharyä silmiin, kiusallani sipaisin toisen poskea kun toinen näytti siitä pitävän.

Nimi: E.M.

11.07.2019 21:47
Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Huvittuneena tuhahdin Sofian silmien pyörittelyille ja sanoille, joita osasin odottaakin. Tyttö ei kuitenkaan onneksi vaikuttanut harmistuneelta, ja ehdotukseni kuultuaan hymy palasi kirkkaana hänen kasvoilleen. Toivottavasti ehdotus töissäni käymisestä oli siis ollut vain hetkellinen idea, joka ei palaisi aivan heti takaisin.
"Sopii. Keksin varmasti parempaa tekemistä kuin sinä", vastasin leikilläni ylpeillen ja töissä käymisen aatteet jonnekin sivuun painaen. Kyllä minä aina jotain todella mahtavaa keksisin, ja miksei siitä voisi pientä leikkimielistä kisaa tehdä. Ensiajatuksenani oli siitä istahtaa sohvalle Sofian ja Pietron seuraksi, mutta yksi asia sai minut vielä jäämään jaloilleni Elian tuijotellessa sohvaa takanani.
"Onko Gabriel muuten yläkerrassa vai Zoen matkassa?" kysyinkin. Hyvänä isänä en tahtonut jättää poikaa seurasta, mikäli hän olisi yksinään yläkerrassa. Toki Gabriel saattaisi aina olla nukkumassa, mutta ei se estäisi pientä tsekkausta. Sen estäisi ainoastaan se, jos Zoe olisi ottanut pojan mukaansa. Päämajalle tulemattomuuksistani ehtisin nimittäin ilmoittaa myöhemminkin toisille.

Nimi: Tiuhti

11.07.2019 20:49
Jamie Hayes | Sairaala

"Varmasti, mut hyvä kuulla", Jamie hymyili ja nousi ylös. "Eiköhän tuolta pian joku tule, kellokin sen verran paljon."
Jamie painoi pöydälle jääneen puhelimen näytön päälle ja vilkaisi kelloa, joka lähestyi yhdeksää, ja paria viestiä pikakatselusta, joissa Dillon kysyi oliko magneettikuvien tuloksista vielä tietoa. Jamie puri huultaan ja antoi vastausten vielä odottaa. Eihän hänellä niitä edes vielä ollutkaan.
Jamie käännähti Jevin puoleen. "Jos ei tuolta joku pian tule, niin voin käydä etsimässä jonkun niin saadaan päivä käyntiin. Mut sitä ennen..." Hän irvisti pikaisesti ennen kuin kipitti vessaan. Hänellä oli ollut jo jonkin aikaa tunne, että jos ei pian saisi rakkoaan tyhjäksi hän varmasti räjähtäisi.

Anthony Dawson | Belgravia, Bellan koti

Tony hymähti huvittuneesti kun oli osunut arvailuissaan oikeaan. Hän oli näet vähän epäillytkin, että Bella valitsisi ensimmäiseksi totuuden. Vaikkakin niin taisivat melkein kaikki aina tehdä, kun kyseinen peli aloitettiin.
Miehen katse säilyi mietteliäänä naisen kasvoissa, kun hän pohti sopivaa kysymystä. Ihan heti hän ei viitsinyt lähteä sille tielle, jossa kysyttiin kaikkea tositosi henkilökohtaista tai muuta epäsopivampaa, vaan ajatteli aloittaa rauhallisemmin. Vain jos Bella alottaisi toisella tavalla niin sitten myös hänkin.
"Mikä on typerin asia, jonka oot tehnyt kännissä?"

Calvin Riddle | Monarch

Nuorukaisen suu vetäytyi itsevarmaan hymyyn, josta oli mahdollista arvata että hänellä saattoi olla ässä jos toinenkin hihassaan Reedin suhteen. Calvin kääntyi katsomaan häntä ja vinkkasi silmäänsä.
"Eiköhän lopputulos tuu olee molemmille mieluinen." Hän joi lasinsa tyhjäksi ja laski sen penkille viereensä ja nousi ylös. Kätensä hän ojensi taas herrasmiestä leikkien Reedille ja virnuili huvittuneena.
"Jos arvon neiti on valmis, jatketaanko esittelykierrosta?"

Sofia Armati | East End, koti

Tytär pyöritteli huvittuneena silmiään.
"Töissä käyminen on hullua silloin, jos vanhempi tekee jotain ihan muuta kuin kassahommia", Sofia sanoi kiusoittelevasti. Vaikka hän olikin osannut arvata, mikä isän vastaus tulisi olemaan, hän ei näyttänyt harmistuneisuuttaan tälle. Ehkä sitten kun hän olisi vähän vanhempi Micah saattaisi edes harkinta pientä visiittiä työpaikallaan.
Olohuoneen puolelle isänsä perässä siirtyessään Sofian kasvoille kuitenkin palautui kirkas hymy, kun hänen ehdotuksensa kahdestaan vietettävästä päivästä sopi toiselle.
"Okei, pomo. Mut jos en keksi mitään niin sun on parasta miettiä valmiiks jotain tosi mahtavaa", Sofia virnuili ja lysähti sohvalle. Vierustoverikseen hän sai Pietron, joka Eliaa enemmän nautti hänen seurastaan, ja joka oli Sofian ehdoton lempparikoira.

Nimi: E.M.

11.07.2019 18:14
Brad Miller (Charlie) - Kensington, Rogerin kämpän edusta

Aikani seisoin ja hieman askelsin edestakaisin katukiveytyksellä kämpän edustalla. Tupakan poltin samalla loppuun, minkä jälkeen ajatusten pito muualla oli vaikeaa. Kun mikä Chrisillä kesti? Hommanhan piti olla nopea. Hänen piti vain ottaa reppu ja tulla ulos. Raolleen jäänyttä ovea(?) vilkaisten pelkäsin jo jotain tapahtuneen.
Siihen kadulle mitään tappelun ääniä ei ollut kuitenkaan kuulunut. Tuskin siis mitään oli käynyt? Ehkä? Minua jännitti ja hermostutti silti. En olisi kuitenkaan halunnut mennä sisään katsomaan. Siinä empiessäni ja katseeni jäädessä lopulta oven puoleen minun oli kuitenkin pakko. Kertaalleen syhään hengittäen askelsinkin ovelle, jokseenkin varoen toki. Pienesti tönäisin ovea hieman enemmän auki.
"...Chris?" huhuilin ja samalla koetin kurkistaa ovenraosta sisään. Minua ärsytti olla niin varovainen ja peloissani, mutta pelkäsin oikeasti Rogeria. En tahtonut, että toinen ilmestyisi äkisti oviaukkoon ja nappaisi minusta taas kiinni.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Ei vain voinut olla totta. Vincent ei vain voinut olla niin seksikäs ja ihana kuin mitä hän antoi ymmärtää nuolaistessaan itsekin sormiani. Sydämeni tuntui pomppaavan kurkkuuni, kun mies sanoi minun olevan herkullisempaa. Sisäinen reaktio näkyi myös kasvoiltani, johon nousi pieni puna laajan virneen kera. Virneeseen ei sitten lainkaan auttanut ilkeän poliisisedän myöntymykset yhteen näykkäisyyn. Sen peeään Vincent jo suutelikin minua kiihkeästi ja kieltään käyttäen, mihin vastattuani ja putsatun käteni miehen niskalle laskettuani näykkäisinkin miestä alahuulesta kerran. Pitkään ja nautinnollisesti siis ennen kuin laskin itseni eroon suudelmasta. Katseeni jäi sekä halukkaana että ihastuneena Vincentin puoleen. Osin minusta tuntui, etten tunteiltani keksisi järkevää sanottavaa, mistä huolimatta tajusin kuitenkin suuni aukeavan.
"Pitääkö kiltin pojan nyt säästää itseään huomisiltaan?" sanahdin äänensävylläni kuitenkin vihjaten, ettei jatkaminen olisi todellakaan huono vaihtoehto. Tosi asiassa tallihommat piti kuitenkin tehdä. Ja olisihan Vincentillä töitäkin jossain vaiheessa.

Nimi: Silver

11.07.2019 17:26
Roger Brad Miller

Mysteerin jätkä sai itse etsiä Bradin kännykän ja hän tulikin silmäilemään olohuonetta. Katseeni siirtyi vitriinistä toiseen kun hän puhui toimeen tulemisesta. Mitä? Me toimeen? Ei ikinä! Jostain tuli negatiivinen laine, joka hulmahti mieleni maisemien ylitse. Siniset silmäni kipinöivät.
"Älä luule, me ei ikinä tulla toimeen", vastasin jokaista sanaa vähän painottaen.
"En minä eikä Brad. Hän ehkä yrittää siksi, että toivoo jonkinlaista rauhaa persoonien kesken, jotta ei joutuisi paskamyrskyyn. Siihen hän kyllä joutui jo, koska ei persoonia kiinnosta hittoakaan ne muut. Sen nyt huomasi mysteeristäkin. Ja sinä välität vielä vähemmän. Et usko minua, mutta minä otin heidät paremmin vastaan kuin luuletkaan. Minunkin piti yrittää toimeentuloa, mutta vittu", jatkoin saman tien sanojani.
Ja Bradin puhelimen piilottelun suhteen olin unohtanut yhden seikan: siihen saattoi soittaa. Siten mysteerin jätkä tekikin ja vaati kännykkää uudelleen.
"Jos haluan vielä kuulla veljestäni? Uhkailetko? Ja minähän sanoin, että voit pyytää häntä tulemaan luokseni kun hän joskus taas palaa kehoonsa", vastasin.
"Mutta tule toki ottamaan", lisäsin ja nostin hetkeksi suupieltä hymyntapaiseksi. Mutta jos turvamies vain uskaltaisikin koskea minuun...

Nimi: Malluuw

11.07.2019 16:50
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

Minusta persoonista ei ollut haittaa, Roger ei varmaan vain osannut käsitellä heitä yksilöinä, jokainen heistä oli erilainen.
Saatuani vastauksen kännykän olin paikkaan, palasinkin olohuoneeseen etsimään kännykkää.
"Ehkä opimme joskus tulemaan toimeen ja voidaan käydä kupillisella." Tuumasin, kun toinen vaikutti oudon tyyniltä, mitään muuta en tahtoisi, mutta ehkä kupin äärellä voisimme tulla toimeenkin, Bradia tosin siitäkään huolimatta en toiselle luovuttaisi.
Kaivoin kännykkäni esiin ja soitin Bradin kännykkään, joka soit Rogerin taskussa(?).
Vilkaisin toisen suuntaan.
"Kännykkä." Ilmoitin ja katsoin Rogeria.
"Jos vielä haluat kuulla veljestäsi. Voin kyllä hankkia hänelle uudenkin, mutta hänellä ei ole numeroasi siinä." Jatkoin ja katsoin miestä, hänen olisi siis pakko antaa kännykkä jos hän tahtoisi olla yhteydessä Bradiin, minulle kyllä kävisi myös se että hankkisimme hänelle uuden luurin.

Nimi: Silver

11.07.2019 14:37
Roger Brad Miller

Keittiössä turvamies otti vihon käsiinsä ja tutkaili sitä katseellaan, tosin ei avannut sitä. Hänen korviinsa oli ilmeisesti osunut maininta Bradin menettämisestä. Tai melkein menettämisestä. Ja tyyppi kysyi mitä sillä tarkoitin. Pah, kai sen pystyi arvaamaan. Katsoin häntä takaisin.
"Persoonat, hitto vie", ärähdin vastaukseksi. Siitä toinen saisi ymmärtää asian. Käännyin ympäri ja astelin olohuoneeseen, asettuen nojaamaan seinää vasten eteisen lähettyville. Turvamies kääntymisestäni huolimatta tiedusteli Bradin kännykän olinpaikkaa(?).
"Etsi itse", tokaisin hänelle. Katseeni oleili jossain vitriinin suunnalla. Minä en kännykästä mainitsisi sanan puolikkaallakaan. Vaikka olihan miehen viimeinen lause totta. Liiankin. Halusin kyllä tietää. Kyse olikin periaatteesta. Tai jotakin.
"Sen kun vain sanot Bradille että tulee luokseni sitten kun hän joskus palaa", sanoin. Olin vähän kiikun kaakun, olinko ärsyyntynyt vai tyyni. Toisaalta tämä ristiriita ehkä lisäsi enemmän painoa ensiksi mainitun vaakakuppiin. Tai en tiedä. Juuri siksihän ristiriita oli. Jos turvamiehen täällä ollessa en raivostuisi, hänen lähdettyään palaisin lasinpalan luo ja huvittelisin itseni kanssa. Aivoissani oli alkanut kehittyä pieni ideanpoikanen siitä, että lähtisinkin ihan lähipäivinä kaksintaisteluun. Jos vain suojaisin haavan hyvin, se ei varmaan suuttuisi pikku ottelusta. Saipa nähdä, mihin päätyisin.

Nimi: Malluuw

11.07.2019 14:12
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

Sain kulkea keittiöön huoletta ja katsoinkin lasinpalaa pöydällä hetken, ennen kun nostin vihkon käteeni ja tutkin sitä hetken, en avannut, mutta ulkoisesti varmistin sen oikeaksi.
"Mitä tarkoitat että melkein menetit?" Kysyin nostaen katseeni Rogeriin ja pistin vihkon reppuun, niin juuri kännykkä vielä.
"Missä Bradin kännykkä?" Kysyin katsoen Rogeria.
"Haluat varmasti tietää et Brad on kunnossa." Jatkoin ilmoittaen miksi puhelinta kaipailin.

Nimi: Silver

11.07.2019 13:56
Roger Brad Miller

Turvamies ilmoitti että ei hän ollut ketään raiskannut, mutta tästä asiasta nyt olikin jo keskusteltu.
"Et vai. Brad ei sitten ilmeisesti ole kukaan", tokaisin takaisin.
Toinen ei ollut kuulemma halunnut häiritä, mutta mitä hittoa hän sitten toimitti talossani. Jos hän oli kuvitellut voivansa liikkua asunnossa huomaamattani, niin turha toivo. Eteiseen en olisi nähnyt, mutta keittiöön ja vessaan pääsi vain olohuoneen puolelta, joten hiirikään ei pääsisi liikkumaan täällä huomaamattani. Muita huoneita minulla ei sitten ollutkaan.
"Ehkä olisin avannut, ehkä en. Mutta se ei silti oikeuta sinua hiippailemaan talooni", murahdin. Olisiko turvamies itse avannut minulle ovensa saatikka päästänyt sisään?
"Brad ei tarvitse sinun turvaasi", vastasin. Kun nyt vain pääsisin itse keskustelemaan pikkuveljen kanssa, mutta täytyi vielä odottaa. Toivottavasti ei kuitenkaan kauaa.
"Älä kuvittele että pikkuveli ei tulisi tänne takaisin. Ehkä veit hänet hetkellisesti, mutta minä olen muutenkin jo melkein menettänyt hänet", jatkoin sanojani. Tunteet olivat pelissä mukana, vaikka eivät muutoin kuin sanoissa näkyneet, ja siksi viimeinen lause tuli ulos, vaikka olisin voinut jättää sanomattakin. Mieluustikin, hittolainen! Jos olisin hevonen, huiskisin nyt häntääni ärtyneesti.
Mysteerin jätkä pisti aseeni merkille ja hymähdin hivenen.
"Kauniita, eikö vain", totesin neutraalisti. Sirppiä toinen olikin jo saanut maistaa, mutta antaisin kyllä muistakin jos toinen sitä haki. Astelin hitaasti turvamiehen perään hänen mennessä keittiöön ja vihko sai nyt olla pöydällä lasinpalan kanssa. Jäin keittiön ovelle seuraamaan toisen tekemisiä. Puhelimesta hän ei ollut vielä maininnut sanallakaan, joten ehkäpä hän oli unohtanut koko asian. No, samahan se minulle oli.

Nimi: Helena

11.07.2019 13:31
Jeffrey Coleman | sairaala

“Hyvä, ei enempää mustelmia sullekaan…” Jev naurahti aamukäheästi. Siinä menisi jonkin aikaa, että käheys lähtisi pois. Hyvin levännyt vanhempi poika kuitenkin oli, mitä nyt vähän aamuväsyneisyyttä oli huomattavissa.
Jev seurasi huvittuneena, kun Jamie haroi joka suuntaan sojottavia hiuksiaan siistimmiksi. Hänellä itsellään olisi aika varmasti sama tilanne ja toimenpide suoritettavana vielä.
“Käsi ei ainakaan nyt särje, mutta parempi varmaan ottaa vielä kipulääkkeet vastaan, kunhan joku ne ensin tuo”, Jev vastasi totuudenmukaisesti. Käsi ei ollut särkenyt lainkaan yön aikana. “Sain ihan hyvin nukuttua, mitä nyt muutaman kerran heräili. Menee varmaan ainakin muutama yö vielä ennen kuin totun nukkumaan tän kanssa.”

Bella Russell | Belgravia

Bella pyöräytti huvittuneena silmiään, kun Tony kiusoitteli naista viuhahtamisesta. Naisella ei ollut epävarmoja tunteita tai ajatuksia omasta kehostaan, mutta hän ei silti halunnut esitellä itseään vaatetta julkisesti toisille erityisemmin.
“Kadulla viuhahtamiset jääköön yliopiston villeihin vuosiin”, Bella totesi, mutta ei paljastanut sen enempää. Tosin, hänellähän oli vieläkin opinnot kesken. Kampuksella hän ei kuitenkaan ollut vieraillut pitkiin aikoihin puhumattakaan osallistumisesta yliopiston aktiviteetteihin ja tapahtumiin.
Kummankin istuessa mukavasti sohvalla toisiaan kohti, Tony nappasi ensimmäisen kysyjän vuoron itselleen eikä Belllalla ollut mitään sitä vastaan. Miehen kohonneet suupielet saivat kuitenkin Bellan naurahtamaan hiljaa. Alituinen virnuilija, mutta hyvällä tavalla. Calvinin virnuiliin naisella meni välillä jopa hermo, mutta Tonyn enemmän huvitti häntä.
“Totuus”, Bella valitsi helpomman vaihtoehdon. Itselleen hän myönsi puhtaasti syyksi sen, että oli juuri saanut hyvän asennon sohvalla eikä halunnut heti nousta ylös. Laiskuutta taustalla ei kuitenkaan ollut.

Reed Sinclair | Monarch

Sen kummemmin käsi harteilla kuin korvanjuureen kumartuminen eivät saaneet Reediä vetäytymään kauemmas Calvinista. Nuorukaisen kuiskuttelemia sanoja kohtaan ei myöskään syntynyt minkäänlaista epäilystä. Virne olisi saattanut johtaa jonkun toisen harhaan, mutta Reed oli varsin perillä siitä, että mies tarkoitti niitä.
Epäselväksi ei myöskään jäänyt, että Calvin eiluovuttaisi helpolla. Nuorukainen tuntui olevan mielissään siitä, että Reed päästi tämän lähelleen pistämättä vastaan tai ajamatta pois.
Matkien toista, Reed kumartui lähemmäs toisen korvaa kohti.
“Siitä ei ole epäilystäkään, mutta lopputulos riippuu siitä, miten pelaat korttis illan aikana”, Reed kuiskutteli vetäytyen sen jälkeen takaisin. Leveän virneen sijaan viekas hymy koristi huulilla.

Elise Lloyd | St. James | K-18

Kummankin nautinnon iloksi Emil ei onneksi tulkinnut Ellan reaktioita väärin vaan jatkoi. Tyttö olisi kyllä ilmaissut suoraan, jos jokin olisi oikeasti sattunut tai tuntunut inhottavalta muuten. Niin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä ja kaksikko pystyi keskeytyksettä jatkamaan touhujaan.
Ella kiusasi huulillaan Emilin kaulaa jonkin aikaa, mutta suudelmien joukkoon eksyi myös muutamia voihkauksia. Suudelmat taukosivat kuitenkin, kun toistamiseen poika muutti hetkellisesti rytmiä. Käsien ote pojan ympärillä tiukkeni taas, kuitenkin tällä kertaa Ella painoi myös kasvonsa pojan kaulaa vasten (?).

Kaksikosta kumpikin lähestyi heidän rakastelunsa huippukohtaa tai päätöspistettä, miksi ikinä sitä nyt haluaisikaan kutsua. Emilin tilanne ei jäänyt Ellaltakaan huomaamatta, ja tuskin hänen omansa oli myöskään kovin epäselvä toiselle tytön jännityttyä pojan sylissä (?). Ja varmasti myös huokauksista ja voihkaisuista oli kuulunut, ettei orgasmi ollut kovin kaukana oven takana.
Lyhyen katsekontaktin Ella ehti jakamaan Emilin kanssa ennen kuin tyttö sulki uudestaan silmänsä kiitos orgasmin. Tyttö jännittyi vielä lisää pojan sylissä ja toinen saattoi jopa tuntea supistukset elimensä ympärillä (?). Vähintään Ellan äännähdyksistä kuuli, että huippu oli saavutettu.

Aubrey Hamilton | Belgravia

Kiivettyään ikkunasta sisään London kyseli julman kuninkaan eli Aubreyn isän kuulosta. Luultavasti jo tytön kasvoilta näki, ettei mitään huolen syytä ollut. Isä oli aina ollut erittäin sikeä uninen tapaus.
"Voidaan puhua hiljasella äänensävyllä ilman huolta, isä ei herää helpolla vaikka seinien äänieristys ei oo maailman paras", Aubrey kertoi sulkien samalla ikkunan pojan ollessa jo huoneen puolella. Englannin talvinen kylmä ilma sai luvan pysyä ulkopuolella.
Aubrey oli purrut kevyesti alahuultaan naurun estämiseksi, kun London oli tukahduttanut kädellään naurunpyrskähdyksensä.
"Sellaiseksi isä muuttuu, jos sen sittenkin saa herätettyä kesken unien. Mitään kovin äänekästä kolina show'ta meidän ei kannata pistää pystyyn", Aubrey naurahti, kun London kysyi hirmuisen lohikäärmeen henkilöllisyydestä. Lohikäärmeestä muistuikin mieleen yksi pieni eläin, josta tyttö ei ollut muistanut vielä kertoa…
"Ai niin, toivottavasti sulla ei oo pahaa käärmekammoa", Aubrey niin varmisti kuin varoitti, vaikka varoitus tuli jo hieman myöhässä. Toinen suupieli nyki hieman ylöspäin, kun tyttö katsoi Londonia ja odotti tämän reaktiota. Toinen oli mahdollisesti huomannut jo terraarion.

Nimi: Malluuw

11.07.2019 13:23
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

"Minä en ketään raiskannut." Ilmoitin ja vilkaistuani olohuoneeseen totesin että asunto oli kuin pommin jäljiltä, papereita oli pitkin lattioita enkä edes halunnut tietää miksi.
"En halunnut häiritä ja olisitko päästänyt sisään jos olisin koputtanut?" Kysyin katsahtaen Rogeria päin.
"Pidän Bradin ja muut turvassa, joten sun ei tarvii huolehtia että olisin satuttamassa sitä sen enempää kuin sinä." Ilmoitin ja vilkaisin ympärilleni napaten asevitriinin luota repun.
Katseeni pakostakin kävi asevitriinin aseet läpi ja hymähdin.
"Komea kokoelma, tunnet hyvän maun." Totesin toiselle, jos yksi asia oli selvää, niin se että ainakin jaoimme kumpikin saman maun aseiden suhteen.
Lähdin suuntaamaan keittiön puoleen seuraavaksi(?).

Nimi: Silver

11.07.2019 12:18
Roger Brad Miller

Rauhallista yksinäisyyttäni tuli häiritsemään niinkin tervetullut tyyppi kuin mysteerin jätkä. Hänet nyt halusinkin nähdä. Ja kaiken kukkuraksi hän vain käveli ovesta sisään, se kun oli ilmeisesti jäänyt epähuomiossa lukitsematta.
Joka tapauksessa, huomautin toisen vierailevan aika usein -tämä oli jo varmaan kolmas kerta. Sen perään toivotinkin hänet tervetulleeksi, toki en vakavissani. Olin utelias tietämään, mitä tyyppi toimitti täällä. Hän oli jo saanut Bradin. Mitäs seuraavaksi? Ai, Bradin repun. Tai Brad muka halusi. Miksi hän ei ollut itse sitä tullut hakemaan? Noh, olisi ihan kiva, että Bradilla olisi puhelin sitten kun hän joskus tulisi takaisin. Mutta äsh. Paitsi puhelin oli kyllä housujeni taskussa, että mies saisi etsiskellä sitä. Ehkä.
Joka tapauksessa turvamiehen jatkot saivat kuitenkin enemmän huomiotani sillä hetkellä. Silmiini syttyi pieni äkäinen palo ja tuijotin toista edelleen silmiin.
"Ai minä siirryn tieltä? Että en saa ongelmia? Mitä hittoa sä selität?" kysyin. Äänensävyni jyrkkeni aavistuksen. Jatkoin saman tien sanojani:
"Vittu tulet tänne kuin kotiisi. Oliko niin saatanan vaikeeta koputtaa? Kiitä onneasi että päätin tarkistaa kuka olet enkä pistäny sirppiä ilman halki. Ja että Brad muka haluaa reppunsa? Kusi haisee mailin päähän. Pikkuveli olisi itse tullut hakemaan sen. Mutta mitä muuta raiskaajalta sopikaan odottaa kuin valheen?"
En juuri liikahtanut paikoiltani, katseeni vain seurasi herkeämättä turvamiehen jokaista askelta. Olohuoneessa näytti vähän siltä kuin olisin levittänyt jonkun kansion pitkin poikin, mutta niin kutsutut suunnitelmani vain siellä valloittivat tilaa. Reppu oli Silverin muistin mukaan jossain asevitriinin lähettyvillä, joka puolestaan sijaitsi eteisestä katsottuna vähän viistosti oikeaan. Vihko taisi olla repussa tai sitten keittiön pöydällä.

Nimi: Malluuw

11.07.2019 00:04
Christopher Holmes - Kengiston, Rogerin asunto

Katsoin ilmettäni väräyttämättä Rogeria, tuota kaipasinkin juuri tähän tilanteeseen sekoittamaan soppaa.
"Brad haluaa sen repun, mä en halua mitään muuta sulta." Ilmoitin ja katsoin toista silmiin.
"Sinun siirtyisin tieltä ellet halua ongelmia." Jatkoin toiselle.
Katseellani vilkaisin asuntoa silmäillen ja lähdin Rogerista välittämättä kohti olohuonetta(?).


// K18 //

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Virnistin ja nuolaisin Zacharyn sormia apuna.
"Hmm..olet herkullisempi." Sanoin lempeämpi virne sulaen kasvoilleni.
"Saat luvan näykätä, kerran." Ilmoitin suudellen kielarilla Zacharyä kiihkeästi, sen jälkeen toinen saisi olla nätisti kiltti poika.

©2019 LONDON - suntuubi.com