Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Akit4

28.08.2019 20:18
Jeremy Durham | Hackney

Toinen käteni löysi pian paikkansa hupparini taskusta saapuessamme ulos. Toinen sen sijaan lämmitteli jälleen Darenin omassa. Mistä puheenollen Daren alkoikin varmistella, oliko se okei. Katseeni laskeutui lyhyempään hieman hämmästyneenä, sillä olimmehan kuitenkin pidelleet käsistä jo aiemminkin.
"Ei tietenkään haittaa", sanoinkin, vaihtaessani hämmentyneisyyden hymyyn. Kuin sanoja vahtistaakseni tulin hetkellisesti tiukentaneeksi otettani jätkän kädestä. Katseeni oli jo aikeissa kulkea menosuuntaan, mutta Darenin seuraavat kyselyt pysäyttivät sen, ja palauttivat takaisin häneen. Olinko kylmissäni? Ehkä hieman, mutta kyllä minä pärjäisin.
"En mä tarvi", tokaisin vapaata kättäni ilmassa heilauttaen, "Sitä paitsi sittenhän sä paleltuisit."


Elijah Carter | Westminster, Elijahin & Nicholasin asunto

Paljastukseni pianon soittamisesta saikin kaksikolta positiivisen vastaanoton, Rorynkin kannustaessa välittömästi kosketinsoittimeni hakemista. Samalla hän jo vitsailikin katusoittajiksi ryhtymistä, mikä sai minussa aikaan pienen naurahduksen.
Sen jälkeen Rory jo alkoikin rohkaisemaan minua soittamaan. Hymähdin pipoani päässäni asetellen ja katseeni kulki Rorystä Nicholasiin, ja heistä eläimiin.
"J-joo, en mä niin aatellutkaan", sanahdin lopuksi huvittuneena Roryn virnistäessä ja vakuutellessa, ettei kukaan purisi. Kevyt hymy jäikin sitten jo kasvoilleni, ja unohduin hetkeksi aloilleni koiria katsellen. Sitten kuitenkin havahduin ja aloin kammeta itseäni jaloilleni.
"No, mä käyn hakemassa sen...", tokaisin viitaten soittimeeni ennen kuin poistuin huoneesta suuntana omani.


Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka

Katseeni jäi lasittuneena Marcuksen puoleen. Tajusin päässäni humisevan sekakäytön seurauksena. Tai siis enhän minä sillä hetkellä tajunnut sen johtuvan ottamistani aineista, mutta miten vain. Oloni oli vain mukavan rento.
"Ethän sä voi päästää humalaista asiakastas yksin tuonne kylmään hortoilemaan?" tokaisin takaisin jätkän kysymykseen hymähtäen. Normaalisti en olisi kyllä myöntänyt olevani heikossa kunnossa, mutta nyt oli asia eri.


Abigail Bellingham | Abin koti

Sain Din huomion itseeni kysymykselläni, jolloin hän vastasi siihen kutakuinkin myöntävästi. Siksi aloinkin jo ottaa askelia keittiön puolelle. Noustuaan ylös kissan tasolta Di kuitenkin lisäsi vielä, ettei yleensä juonut teetä, jolloin katseeni palautui häneen.
"Ei sun tietenkään oo pakko ottaa teetä. On mulla mehuakin ja limukkaa", sanoin ja nostin hymyäni kasvoilleni. Puhuessani laskin kuitenkin jo kaksi kuppia pöydälle ja aloin kaataa niistä toiseen vettä. Kaataisin toiseenkin, kunhan olisin varma, että Dikin varmasti haluaisi teetä.
Kissa saapui perässämme keittiön puolelle ja istahti lattialle touhujani katsellen. Vilkaisin pikaisesti sen puoleen ja olin naurahtaa. Se takuulla elätteli toiveita herkun saamisesta nyt, kun me muutkin aloimme niin sanotusti kahvittelemaan.


Andrew Downham | Chelsea, koti

"Älä nyt liikaa innostu", tokaisin veljen pohtiessa jo tulevaisuutta ja mahdollisen paremman herkun saamista.
"Jos se oppii tuntemaan sua yhtään paremmin, se katuu vielä numeronsa ja osotteensa antamista", jatkoin. Ei minun ollut tarkoitus olla ilkeä, mutta tuskinpa naiset Matthewin kaltaisista leveilijöistä välittäisivät, saati sitten hänen jekuistaan ja perseilyistään.
Sen jälkeen olikin Matthewin vuoro epäillä minun mahdollisuuksiani naisrintamalla. Pyöräytin silmiäni hänen argumentilleen.
"Niin, oot hyvännäkönen vaan siksi, että kopioit mun naaman", pistin takaisin ja kohautin vuorostani kulmaani puolittain virnistäen. Onnekseni minulla oli aina vanhemman veljen asemani, jolla piikitellä Matthewta tarpeen tullen.
"Taisit pikkuveikka ollakin oikeesti kateellinen mun ulkonäöstä ku sellasen teit", jatkoin vielä.

Nimi: E.M.

25.08.2019 19:13
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Puhelinkaupan luokse päästyämme Chris pysähtyi näyteikkunalle, jonka eteen pysähdyin toisen myötä tietenkin - olinhan edelleen toisella enemmän tai vähemmän kainalossa(?). Seurasin sivusta toisen vilkuilua ja hintalippujen katselua. Itse saatoin pikavilkaisulla sanoa, ettei näyteikkunassa ollut haluamaani väriä(?).
Kovinkaan kauaa emme näyteikkunalla kuitenkaan onneksi olleet ja sisälle päästyämme mies kyseli minulta tarvitsisimmeko myyjältä apua vai kiertelisimmekö me. Vastaus oli varsin selvä.
"Kierrellään, kyl mä löydän haluamani värin", vastasin nimittäin kuin apteekin hyllyltä. Avun pyytäminen ei kuulunut minun käytösrepertuaariini. Niinpä vastaukseni perään karkasin toiselta kainalosta, mutta pidin kuitenkin toista vielä kädestä, jotta saatoin hinata toista haluamaani suuntaan(?). Toki mikäli toinen tulisi nätisti perässä, ei sitä hinaukseksi voisi sanoa, ja katseeni selattua askelteni myötä useampia kännykkämalleja niiden värejä tarkkaillen onnistuin bongaamaan kauempaa juurikin oikean värisen mallin. Sinne siis kuljin askeltani ripeyttäen.
"Ton värisen mä tahdon", ilmoitin sitten tyytyväisenä todettua lähempää värin oikeaksi ja sen perään katseeni siirtyi iloisesti hymyillen Chrisin puoleen. Olihan puhelin juurikin oikean värinen. Kuparinen roosa vai miksi pinkin kupariksi sitä sanottiinkaan.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent vastasi suudelmaan, mutta sitten kesken suudelman hän yritti lähteä sanomaan jotain. Lopulta suudelma tosin katkesi myös sen - tai ehkä enemmänkin vastaukseni odottamaan jäämisen - myötä, mikä sai katseeni vastaamaan miehen katseeseen. Toki olin otettu toisen ideasta, mutta..
"Ei ole kovinkaan virkamiesmäistä tulla myöhässä töihin", totesin kuin vihjailevasti toista toruen. Samalla kuljetin käteni toisen niskan takaa hänen takkinsa kaulukselle, jota vilkaisin. Saman tien katseeni kuitenkin palasi Vincentin silmiin.
"Ja sitä paitsi, minun pitää käydä omassa asunnossani. Voin tulla sitten kotiin. Kunhan muistutat vain tarkasta osoitteesta, etten eksy", jatkoin siinä sitten vienosti virnistäen toisen kodin omaksikin kodikseni mainiten. Minun nimittäin oikeasti piti käydä kotosalla - siis omassa alkuperäisessä vuokra-asunnossani -, sillä tarvitsinhan minä sieltä tavaraa ja myös rekvisiittaa iltaa varten.
Siinä puhuessani yksi asia nousi vielä mieleeni, mitä kautta päädyin vielä varmistelemaan puhelinnumeroasiaa. Sillähän osoite olisi helpointa välittää, en olettanut, että sen tästä heittämältä muistaisin.
"..vaihdettiinko me edes vielä puhelinnumeroita?" varmistelin, sillä todellakaan en ollut asiasta varma ja perään suukotin toista nopeasti huulille(?).haki miestä paremmin puoleensa.
"Hyvä on.. Enköhän minä pärjää tästä edespäin jo yksiksenikin", vastasin kuulostaen alkuun pettyneeltä. Ja toki sitä pienesti olinkin, sillä mieluusti olisin jatkanut toisen kanssa oloa. Todellakin mieluusti. Nyt se ei vain onnistunut, sillä toisen piti mennä valmistautumaan töihin. Pelkkään niskani suukotukseen en kuitenkaan halunnut tilannetta vain jättää, minkä takia käteni Gallyn turvalta laskien ja hieman miehen käsiä kyljiltäni siirtäen käännyin kokonaan hänen puoleensa. Saman tien käteni löysivät paikkansa toisen hartioilta niskan taakse kietoutuen ja suutelin miestä kunnolla(?).

Nimi: Malluuw

25.08.2019 17:11
KORJAUS! XD

Jackson "Jackal" Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

-Menen edeltä Jackal, Vulture. - Hukka ilmoitti ja katsoi kaksikkoa ja sitten vielä tuntematonta nuorukaista, tämä ei uskaltanut kommentoida asiaa mitenkään vaan pyyhkäisi verta suunpieleltään ja nosti kantamukset paremmin syliinsä, kun lähti Hyde Parkia kohti.
Katsoin itse Vulturea kohti ja sitten tuntematonta miestä, ivallinen virne kohosi kasvoilleni.
"Ehkä se haluaa meidän kans leikkiä? Noi kasvot näyttäisivät hyvältä parin viillon kanssa." Sanoin virnistäen ja puraisin alahuultani katsellen tuntematonta miestä päästä varpaisiin.
"Vulture, ehkä se ei tiedä ketä me ollaan ja miten pahas jamas se on." Totesin miettien ja katselin tuntematonta nuorikkoa jälleen.

Nimi: Malluuw

25.08.2019 17:09
Jackson "Jackal" Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

-Menen edeltä Jackal, Vulture. - Hukka ilmoitti ja katsoi kaksikkoa ja sitten vielä tuntematonta nuorukaista, tämä ei uskaltanut kommentoida asiaa mitenkään vaan pyyhkäisi verta suunpieleltään ja nosti kantamukset paremmin syliinsä, kun lähti --- kohti.
Katsoin itse Vulturea kohti ja sitten tuntematonta miestä, ivallinen virne kohosi kasvoilleni.
"Ehkä se haluaa meidän kans leikkiä? Noi kasvot näyttäisivät hyvältä parin viillon kanssa." Sanoin virnistäen ja puraisin alahuultani katsellen tuntematonta miestä päästä varpaisiin.
"Vulture, ehkä se ei tiedä ketä me ollaan ja miten pahas jamas se on." Totesin miettien ja katselin tuntematonta nuorikkoa jälleen.

Christopher Holmes - Reagent's Park

Pääsimme lopulta puhelin kaupan luokse ja pysähdyin sen näyteikkunalle, hetken aikaa itsekseni mumisten tutkin hintalappuja, ennen kun opastin Charlien kanssani sisälle(?).
"Tarvitaanko me myyjän apua vai kierrelläänkö?" Kysyin katsoen Charlieta, ei minulla kiire ollut, joten voisimme kierrellä, mutta jos Charlie jo tiesi mitä tahtoi niin asiakaspalvelijan pyytäminen ei olisi pahitteeksi.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Vastasin suudelmaan nauttien Zacharyn lähellä olemisesta, olisin voinut jatkaa vaikka uudestaankin pervouksien puolelle, mutta minun piti malttaa itseni.
"Mutta ajattelin..." Aloitin suudelmien välistä mitä jatkoin kuitenkin.
"Ajattelin ilmoittaa töihin että tulen vähän myöhässä, kuljentan sinut samalla matkalla kotiin, luokseni." Ilmoitin hymähtäen ja keskeytin hetkeksi suudelmamme katsoen Zacharyä silmiin mitä mieltä toinen olisi asiasta.

Daren Welch - Hackney, Darenin koti

Katsoin Jerryä kun tuo virnisti huomatessani että pidin tuota kädestä.
"Ei kai tää haittaa? Kun seurustelemme kuitenkin niin ajattlelin että tämä voisi olla..okei tai sillei.." Selitin ja katsoin Jerryä, seurasin tuon vierellä matkaa alas, aina ulos asti missä viileä ilma otti meidät vastaan.
"Et kai palele? Haluatko huivin?" Kyselin ja katsoin taas minua pidempään Jerryyn.

Nicholas Leslie - Westminter

Puhuessamme kitaran hankinnasta lemahdin punaiseksi kuin tomaatti, Roryn sanoessa että hän tahtoi minut mukaansa, mutta korjasi pian sanojaan ettei ollut tarkoittanut naimisiin menoa.
"T-tajusin." Vakuutin ja nauroin hieman, pääsimme kuitenkin siirtymään Elijahiin ja sain huomion pois itsestäni, taputin poskiani, minun pitäisi pysyä kasassa.
Seurasin kaksikon keskustelua vierestä, he näyttivät tulevan hyvin juttuun ja hymähdin hieman, oli onni että Rory tuli kaikkien kanssa toimeen, hän vaikutti niin läheiseltä jo Elijahin kanssa ja uppouduin hetkeksi ajatuksiini, ennen kun Rory kysyi katusoittajaksi ryhtymisestä.
"Ei huono idea." Hymähdin ja katselin karvaisialapsiamme.

Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka | K18

Jacobin jatkaessa liikettään kanssani, tunsin toisen päästävän nautintonsa sisääni ja tuon erottaessa huulensa omistani en voinut estää itseäni päästämästä nautinnollista voihkaisua itsekkin tullessani.
Käteni hyväilivät Jacobin rintakehää ja ummistin silmäni hetkeksi kiinni ja kasvoilleni noussut hentopuna lämmitti kasvoillani kun nostin katseeni Jacobiin ja virnistin.
"Tuu vaan, voisit olla mun vahtina ettei nää innokkaat asiakkaat käy muhun käsiksi." Sanoin virnuillen ja tein nopean kielarin Jacobille.
"Mmh~ Pitäskö mun jaksaa viel töihin takas? Vai aiotko kidnapata mut mukaas?" Kysyin hymähtäen.


Nimi: E.M.

25.08.2019 14:54
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Itsellä ei ollut töiden kanssa raskasta, mutta samaa saatoin sanoa muiden persoonien ja Bradin hullun veljen takia. Asian mainitseminen oli kuitenkin täysin turhaa siihen hetkeen.
"Hmm..ehkä vahvempaakin", vastasin siten miehen uteluihin ja perään virnistin leikkisästi toiselle. Olihan vahvemman ottaminen viimeeksikin hauskaa, varsinkaan kun ei itse tarvinnut kärsiä krapulasta. Toki jossain tilanteissa siitä itsekin kärsiminen olisi hyvä, sillä se tarkoittaisi, ettei vuoroni olisi mennyt umpeen. Niin. Sanojeni lomassa jatkoin kävelyä Chrisin kanssa, enkä tahtonut antaa tilaa ajatuksille siitä, mitä tapahtuisi, jos persoona vaihtuisi etuajassa. Eli missään vaiheessa.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Leikkisästi näytin Vincentille kieltä, kun hän virnistellen härnäsi osuneensa oikeaan. Siitä hän kuitenkin uteli, oliko minulla sitten mielessä sivistyneet illalliset. Siinä vaiheessa otinkin mukamas vakavamman ja salamyhkäisemmän sävyn ilmeeseeni.
"Se selviää sitten~", vastasin jättäen riippumaan sen mitä olin suunnitellut. Minut tuntien privaattihetkestä tuskin tulisi kuitenkaan kovinkaan sivistynyt. Ei ainakaan Vincentin kaltaisen miehen kanssa.
Gallyn karsinan luokse päästyämme pysähdyin silittämään hetkeksi tamman silkkistä turpaa. Hymy koristi kasvojani ja sama hymy kääntyi hieman enemmän miehen puoleen, kun hän avasi suunsa ja samalla laski kätensä kyljelleni, suukotti niskaani lempeästi hymähtäen. Jälkimmäisen kohdalla käytin silmäni lyhyesti kiinni ennen kuin katseeni haki miestä paremmin puoleensa.
"Hyvä on.. Enköhän minä pärjää tästä edespäin jo yksiksenikin", vastasin kuulostaen alkuun pettyneeltä. Ja toki sitä pienesti olinkin, sillä mieluusti olisin jatkanut toisen kanssa oloa. Todellakin mieluusti. Nyt se ei vain onnistunut, sillä toisen piti mennä valmistautumaan töihin. Pelkkään niskani suukotukseen en kuitenkaan halunnut tilannetta vain jättää, minkä takia käteni Gallyn turvalta laskien ja hieman miehen käsiä kyljiltäni siirtäen käännyin kokonaan hänen puoleensa. Saman tien käteni löysivät paikkansa toisen hartioilta niskan taakse kietoutuen ja suutelin miestä kunnolla(?).


Diandra "Di" Tomington - Abin kämppä

Innostukseni sai Abin naurahtamaan, mutta se ei hetkessä minua haitannut. Kissa nimittäin todellakin oli pörheä ja vieläpä sosiaalinenkin. Pääsinhän saman tien kyykistyttyäni rapsuttelemaan kisulia, joka jopa kehräsi kuuluvasti.
"Selkeesti", vastasin kissaa rapsutellen ja vain pienesti Abin puoleen vilkaisten. Suuremmin en välittänyt vedenkeittimen äänestäkään, mutta tytön kysymys sai kyllä huomioni katkeamaan kissasta.
"Kait mä voin ottaa", vastasin pienen hymyn kera, minkä perään käytin katseeni vielä kertaalleen Princessin puolessa ja lyhyesti rapsutin kissaa ennen kuin nousin ylös kyykistyksistäni. "Mä en vaan paljoo teetä normisti juo", sanahdin sitten suunnaten Abin perään, mikäli tyttö olisi aloiltaan jonnekin siirtynyt.


Matthew Downham - Chelsea, koti

Velipoika naurahti epäuskoisesti, mutta varmasti hän oli vain kateellinen. Hänen oli pakko olla.
"Joo, ja kattoo saanko myöhemmin jotain parempaakin herkkua", vastasin herkkutarjoilu-kommentteihin ja tietenkin siis kulmiani varmana kohotellen. Olihan homma varmasti jo puoliksi hoidettu. Toisin kuin Andyn suunnitelmat.
"Pfft, uskon vasta kuule kun nään. Sä tiedät, että mä oon meistä se paremman näkönen", totesin siksi toisen heittoihin. Ok, ehkä ylpeys jäi päälle ja itsevarma virne liiaksi kasvoilleni, mutta olkoot. Sohvallakin istuin edelleen kuin olisin juuri valloittanut maailman.


John Bates - Notting Hill, koti

Mary ei kommentoinut huomisia suunnitelmiani sen kummemmin, mutta pieni hymy säilyi hänen kasvoillaan. Oletin siis yhdessä syömisen sopivan ja riittävän. Nukkumisen suunnitelmaankin hän naurahti pienesti ja asiaan myöntyen paransi asentoaan. Samalla hän kiskoi paremmin peittoaan ylleen ja toivotti minulle hyvää yötä.
"Hyvää yötä", vastasin hymähtäen, minkä jälkeen aavistuksen paransin omaakin asentoani ennen kuin sammutin yöpöydän valot. Mielessäni ei käynytkään yösuukon tai vastaavan antaminen, mutta siitä huolimatta mielestäni suhteemme oli varsin hyvällä ja vahvalla pohjalla. Näkyihän se jo siitä, että nukuimme yhdessä.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

En voinut olla huomaamatta, kuinka Sofian ilme kirkastui, mikä tuntui tekevän päätöksestäni oikean arvoisen, vaikka edelleen pohdinkin teinkö oikein. Joka tapauksessa tytön otettua nahkatakkinsa naulakosta lähdin kulkemaan kohti autoa. Sofia lähti perääni ja tulin jatkaneeksi vaitonaisuutta Bentleyn ovet lukosta avattuani. Ajajan paikalle istahdettuani laitoin turvavyöni kiinni, minkä jälkeen huomioni kääntyi perässäni tulleen tyttäreni puoleen ja odotin toisen laittavan turvavyönsä kiinni.
"Käymme siellä vain nopeasti, mutta teet silti kuten sanon ilman vastaanväittämisiä, okei? En halua sotkea sinua mihinkään tai että saat huonoja vaikutteita", sanoin sitten viimein, minkä perään käynnistin Bentleyn moottorin. Ajamaan en kuitenkaan lähtisi ennen kuin saisin varmistuksen toiselta.

Nimi: Silver

22.08.2019 15:16
Rory Wilkins - Westminster

Oman kitaran hankkiminen helpottaisi meidän kummankin oppimisprosessia.
"Jep ja saanpahan tekosyyn olla seurassasi", sanahdin leikkisästi virnistäen. Eihän siihen tekosyitä tarvittu.
Sanoin pyytäväni Nolanin kauppaan mukaani valitsemaan kitaraa ja hän sanoi tulevansa -mikäli minä tahdoin.
"Minä tahdon", sanoin hymyten.
"En siis namisiin", lisäsin vitsaillen.
Elijahin kerrottua laulu- ja soittoharrastuksestaan pyysin häntä esiintymään meille. Nolan niin sanoakseni hieman jarrutteli lähestymistäni ja sanoi, ettei toisen pakko ollut. Eihän toki, mutta pidin jarruttelua tarpeettomana. Virnistin vain Nolanille.
Elijah ei kuitenenkaan kitaraa soitellut vaan pianoa. Niimpä vedin kitaran takaisin syliini.
"Hei, hae ne ihmeessä", sanoin hymy kasvoillani.
"Ruvetaanko katusoittajiksi? Siinä samalla tyypit voi paijata näitä karvatassuja", sanoin leikilläni ja painoin suudelman Vingin kuonolle. Kieli lipaisi välittömästi leukaani.
Tiedustelin miten Elijah tiesi soittiko tai lauloiko oikein, kun ei kuullut omaa ääntään. Ei hän sitä oikein itsekään tiennyt, kunhan vain seurasi nuotteja.
"Okei", vastasin päätä nyökytellen.
"Ehkä siihen ei kuuloa tarvitakaan", miestiskelin, tosin se tuntui aika jännältä ajatukselta. No, viis siitä. Minua kiinnosti vain Elijahin tuleva esiintyminen.
"Älä sitten turhaan jännitä soittamista", lausuin hänelle rohkaisevaan tyyliin.
"Meistä kukaan ei hauku eikä pure", jatkoin virnistäen.

Nimi: Silver

22.08.2019 14:39
Roger Brad Miller - Chelsea

Tummatukkaisen kysyessä minulta normaalia tupakkaa ilmaisin kantani siihen ja mainitsin pitäväni punaviinistä.
Savuttomuus oli toisen mielestä viisas valinta, mutta kuten hän sanoi, kaikki kuolevat joskus ja lyhyessä elämässä kuului olla nauttimisen arvoisia asioita. True. Tupakka ei vain ollut minun nautintoni. Samalla mieleeni pulpahti pätkä Hunterin jäsenten aikoinaan laulamasta laulusta, jonka yhdessä säkeessä, vai mitä laulujen rakennesanat olivatkaan, mainittiin piristyksestä, joka ei ollut tupakkaa. Pääni sisällä hymyilin.
"Jokainen tiellään", sanahdin toiselle. Minun nautintoni tuli aivan täysin toisen tien kautta.
Seuraavaksi mies sanoikin jotain, mitä en olisi ainakaan heti osannut odottaa. Hän takertui ohimennen lausumaani punaviiniin ja tiedusteli minusta seuralaista lasilliselle. Minä tosin en ollut totinen. Vai olinko? Jos minun pitäisi itseäni kuvailla, sanoisin odottava. Hyvällä tavalla jännittynyt. Eli ei, en ollut totinen.
"Eipä sinuakaan ilopilleriksi sanoisi. Ja jos olisi kiire, en nököttäisi tässä aukomassa turpaani, joten mikäpä siinä", vastasin ja annoin suupieleni kaartua hieman hymyyn. Sen oli tarkoitus lieventää ehkä jokseenkin kärkkäitä sanojani. Ehkä jossain sisimmässä olin ärsyyntynyt, turhautunut. Ja lähimenneisyyden tapahtumat huomioon ottaen... en yhtään ihmettelisi.
"Oikeastaan mielen kirkastaminen on aika hiton hyvä idea", korjasin siksi pian sanojani. Viini voisi auttaa hetkellisesti nyt kun muuta kirkastinta ei ollut vielä tarjolla.
"Mennäänkö ensimmäisestä avonaisesta ovesta sisään vai onko jotain tiettyä paikkaa?" tiedustelin tummatukalta. Itselleni oli samantekevää.

Nimi: Tiuhti

21.08.2019 22:41
Jamie Hayes | Sairaala

Noin puoli tuntia lääkärin kanssa kestäneen keskustelun jälkeen Jamie kiitti tätä ajasta ja sulki vastaanottohuoneen oven mieli jotenkin turtuneena. Kuulemiaan uutisia mielessään kerraten Jamie jäi hetkeksi käytävään seisomaan, koska halusi koota ajatuksensa ennen kuin palaisi takaisin Jevin luo. Miten hän kertoisikaan huonot uutiset toiselle?

Vähän ajan päästä Jamie onnistui suuntaamaan itsensä aulaan, josta löysikin Jevin jo odottelemasta. Totisena Jamie käveli toisen luo, ja yritti luoda edes pientä hymyntapaista kasvoilleen, mutta eihän se onnistunut. Se varmaan myös paljasti Jeville sen, että mitään iloista ei ainakaan ollut tiedossa.
"Mennään. Haluun pois täältä", Jamie sanoi ja lähti kävelemään automaattiovia kohti. Ei se asian kertominen tuntunut yhtään helpolta, minkä vuoksi hän yrittikin tappaa hieman aikaa ja keksiä, miten sen sanoisi.

Anthony Dawson | Belgravia, Bellan koti

"Ellei neiti sitten hyppää sun perässä kun haistaa ruuan", Tony sanahti ja katseli kissaa hymyillen. Se asettautui keräksi Bellan sylissä ja aikoi mitä ilmeisimmin jatkaa aiemmin keskeytettyä untaan.
Seuraavaksi seurannut hetkellinen hiljaisuus kieli, että kysymys sai toisen kunnolla miettimään vastausta. Tony odotti, piti katseensa toisessa ja hymyili hieman kun Bella puhui.
"Taidetaan olla vastakohtia", hän totesi. "Mä nautin siitä kun on täysin hiljaista. Varsinkin kotona. Harvoin myöskään pidän telkkaria tai mitään päällä, ja luojan kiitos mulla on hiljaiset naapurit."
"Mutta ymmärrän sua. On hiljaisuus ainakin silloin epämiellyttävää, jos pää on ihan täynnä asioita, mitä ei haluais ajatella."
"Nyt mäkin voisin ottaa vaikka totuuden", hän lisäsi vielä perään.

Calvin Riddle | Monarch

"Mhm, ei tiedäkään. Haluutko ottaa selvää?", Calvin myhäili ja katsoi tyttöä virnuillen. Hän kumartui ottamaan kaksi shottilasia ja kaatoi niihin Monarchin laadultaan parasta viskiä. Toisen hän lykkäsi Reedin eteen.
"Sanoit et kattelet mieluummin maisemia, mitä en kyllä yhtään ihmettele, mut ota nyt edes tämä", hän tokaisi. "Vannon käsi sydämellä, ettei siinä oo mitään muuta epäilyttävää, ku taivaallisen hyvää viskiä."
Oman shottinsa Calvin kippasi alas heti sanojensa perään, jonka jälkeen hän huomasi tiskin toiseen päätyyn kertyneen ihmisjoukon, joka koostui suurimmaksi osaksi melko nuorehkoista typyköistä, ja jotka näyttivät kunnolla orjuuttaneen Bertin.
"Aioks heti paeta jos jätän sut hetkeks yksin?" Calvin kysyi hieman toista kulmaansa kohottaen.

Sofia Armati | East End, koti

Kun Micah siirsi kätensä oven kahvalle ja painoi sitä alas Sofia oli varma, että lupauksen pettämiseen vetoamisesta ei sitten ollutkaan hyötyä ja että asia olisi sillä kertaa oikeasti loppuunkäsitelty. Mutta kun isä ei poistunutkaan eteisestä, vaan huokaisi kuuluvasti ja sen jälkeen myöntyi, Sofia nosti katseensa ja tunsi kuinka hymy väkisinkin pyrki kasvoille. Hän pakotti itsensä kuitenkin pysymään aisoissa, koska vaikka hän oli ihan oikeasti tarkoittanut sitä, mitä oli sanonut, oli se tavallaan ollut myös jonkinlaista vilppiä, vetoamista isän tunteisiin. Tiedä sitten keneltä sellaista oppinut, mutta tyytyväinen hän kyllä oli, ja olisi kiljunut vaikka riemustakin.
Isän kehotuksesta Sofia nappasi mustan nahkatakkinsa naulakosta ja kiskoi sitä ylleen mennessään isänsä perässä ulos autoa kohti.
Hän päätti olla sanomatta mitään kiitoksia tai mitään, koska pelkäsi että sitten toinen muuttaisi mielensä. Parempi pysyä hiljaa ainakin autoon asti.

Margaret Bates | Notting Hill, koti

Mary painoi katsettaan peitteen päällä lepääviin käsiinsä kun John kertoi viettävänsä oikeastaan koko päivän töidensä parissa. Hänen kasvoillaan säilyi yhä pieni hymy, nyt jo hieman suupieliä kiristäen, kun toinen ehdotti, että he voisivat syödä samaan aikaan. Niin, mikäli vain John malttaisi irrottautua edes hetkeksi töistään, Mary ajatteli. No jaa, hän varmaan viettäisi ensin puolet päivästä kylpyammeessa ja sitten olohuoneessa käsikirjoituksia lukien.
"Nukkuminen kyllä kelpaa", Mary naurahti hieman ja liikehti paremaan asentoon Johnin höllättyä otettaan. Nainen kiskoi peittoa enemmän ylleen ja nosti hiuksensa pois niskan alta.
"Hyvää yötä."

Connor Armstrong | Chelsea

"Viisas valinta", mies maassa tokaisi, kun vaaleaverikkö ilmoitti ettei polttanut. Hänen katseensa siirtyi miehestä sormien välissä olevaan sätkään. "Vaikka joskushan me kaikki kuollaan. Miksei sitten vaikka sitä ootellessa nauttis siitä."
Seuraavaksi hänen huomionsa kiinnittyi toisen mainitsemaan punaviiniin, jolloin hänen ilmeensäkin vaihtui jokseenkin poissaolevaksi. Kuitenkin vain ihan hetkeksi aikaa. Sitten hän kääntyikin taas katsomaan toista.
"Ai että, hyvä punaviini kyllä kelpais, nyt kun toit sen esille. Ootko kamalan kiireinen vai ehteisiks lähteä lasilliselle? Näytätkin niin totiselta, et viini vois auttaa mielen kirkastamisessa."
Jos tämä tuntematon miekkonen olisi yhtään tuntenut Connoria, olisi tämä pitänyt kysymystä vitsinä. Connor ei kirjaimellisesti koskaan kysellyt ihmisiä huvikseen ulos, vain pakollisissa työasioissa tai tärkeissä tapahtumissa, ja tällä kertaa ei kummastakaan ollut kyse, vaan sen sijaan kannabissätkän aikaansaamasta mielentilasta. Hän oli seurallisella tuulella ja maassa istuskelukin alkoi tuntua kauhean ikävystyttävältä.

Nimi: Akit4

21.08.2019 19:16
Jeremy Durham | Hackney, Darenin koti

Vilkaisin Darenia hänen ilmoittaessaan olevan valmis. Nyökkäsin ja laskin käteni oven kahvalle katseenikin suunnatessa jo oven raosta paljastuvaan käytävään. mutta samaan aikaan toiseen käteeni tartuttiin. Vilkaisin käteni suuntaan, ja siitä silmäni kulkivat pitkin toista kättä Dareniin. Virnistin hänelle vastatessani otteeseen ennen kuin vedin hänet mukanani ulos asunnosta.
Siitä matkamme jatkui pian portaita pitkin alas ja aina ulos asti, enkä tullut kertaakaan hellittäneeksi otettani Darenin kädestä. Ja miksi olisinkaan? Olimmehan jo ehtineet luoda käsikkäin kulkemisesta tavan.


Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka | K18

Sain kuin sainkin hakemani suudelman Marcukselta, vaikkakin se keskeytyi hetkellisesti hänen kuiskauksensa vuoksi. Hymähdin matalasti, mutten vastannut hänelle mitään, lähinnä siis sen vuoksi, että suudelmat jatkuivat välittömästi Marcuksen sanojen jälkeen. Mutta kyllähän jätkän sanat innostivat minua, ja tokihan itsekin pidin tästä hänen kanssaan, joten jo hetken kuluttua saavutin huippuni.
Henkäisin raskaasti nautintoni purkautuessa ulos ja samalla irrotin huuleni toisen omilta henkeä vetäen. Katseeni kohdistui toisen kasvoihin ja hymähdin.
”Ehkä mun pitäis ilmestyy sun työpaikalle tulevaisuudessakin”, tokaisin, ehkä hieman vitsilläni, ehkä jopa tosissanikin.


Elijah Carter | Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

Kerrottuani soittoharrastuksistani Rory olikin pian tarjoamassa minulle kitaraa. Hieraisin niskaani.
”Niin, no mä siis soitan lähinnä vaan pianoo”, kerroin, samalla kieltäytyen kitarasta, ”Mutta on mulla tuolla pienet koskettimet, jos tosiaan haluatte kuulla.”
Yllättävää kyllä, olin jopa lähes valmis nousemaan siitä aloiltani ja hakemaan koskettimeni. Toisaalta, siitä olikin jo aikaa, kun olin viimeksi soittanut, eikä pienet lämmittelyt olisi pahitteeksi. Ennen kuin ehdin kuitenkaan liikkumaan minnekään, sain jo kysymyksiä siitä, kuinka oikein osasin soittaa. Hymähdin.
”No… En mä oikein tiedäkkään, jos kokeilen jotain uutta kappaletta, mutta harjottelen silti aina nuoteista”, kerroin. Tokihan olisin voinut käyttää jotain ohjelmia sun muita, mutta jostain syystä olin aina tähänkin mennessä pitäytynyt vanhoissa keinoissani, nuoteissa siis.


Abigail Bellingham | Abin koti

Kutsuttuani Din peremmälle hän alkoikin sitten vetää takkiaan yltään, jonka aikana itsekin ehdin kulkea pois ovelta. Jäin silti kuitenkin odottelemaan Ditä siihen lähistölle, vaikka eihän hän voisi mitenkään hukata minua kotonani, saati sitten eksyä täällä. Koin kuitenkin vieraanvaraisemmaksi odotella häntä ennen kuin kiiruhtaisin keittiöön teeveden vuoksi.
Hymyni yhä kasvojani koristaen jäin kuuntelemaan Ditä, kunnes hänen sanansa katkesivatkin. Kieltämättä hänen yhtäkkinen innostuksensa kissaa kohtaa pääsi yllättämään minut, ja katseeni vilkaisikin hänen sanojensa perään jälleen kohti Princessia kuin varmistaakseen, oliko kissani todella pörheä. Siitä huolimatta en voinut kuin naurahtaa.
”Joo, ja vaativa kanssa”, nauroin kissaani katsellessani. Princess osasi monesti olla nimensä veroinen myös nirsoilullaan, mutta siitä huolimatta rakastin sitä suuresti. Ja sekin rakasti myös minua, sekä onneksi ihmisten huomiota näin muutenkin. Nimittäin lähes heti Din kyykistyessä antamaan huomiota eläimelleni kykenin kuulemaan pehmeän kehräyksen kantautuvan kissani puolesta.
”Se rakastaa huomiota”, sanahdin lämpimästi kaksikkoa katsellen, mutta vedenkeittimen sammumisen ääni rikkoi katseeni leikin kissan valkeilla karvoilla. Vilkaisinkin keittiön suuntaan ja sitten Dihin.
”Haluuks sä teetä tai jotain? Keitin just vettä”


Andrew Downham | Chelsea, koti

Epäuskoinen naurahduksen poikanen pääsi suustani kuunneltuani Matthewia jälleen.
”Ai oikeen herkkutarjoilutkin sait”, päivittelin itsekseni ja vilkaisin varsin omahyväisen näköiseen veljeeni. Ehei, minä en alkaisi katsomaan moista leveilyä. Todellakin minun pitäisi palauttaa velipoika pilvilinnoistaan maanpinnalle. Milloin ja miten se sitten tapahtuisikaan, sitä en oikeastaan tiennyt. Mutta eihän sitä pitäisi Matthewille myöntää.
”Nojaa, jos mä käyn ostamassa sulle sen kakun, niin enköhän mäkin sit palaa kotiin vähintään yhden uuden puhelinnumeron kera”, vastasin.


Valentin ”Vulture” Blackwood | Knightsbridge, Princes Gardens

Katseeni kohtasi uudemman kerran Jackalin hänen kysellessä hukan perään. Siis juuri sen surkimuksen, joka oli ties milloin päättänyt hipsiä maisemista. En kuitenkaan ehtinyt edes harkita vastaustani, kun tuo nuori poika ilmestyikin nurkan takaa. Sihahdin itsekseni Jackalin hoitaessa Hukan nuhtelun, ja käännyin nostamaan lippaan moponi kyydistä.
”Jep”, tokaisin kuivasti ja vilkaisin tuntemattomaan mieheen, joka edelleen seisoskeli aloillaan luonamme. Kehtasipa hän alkaa kommentoimaankin kuulemaansa. Hukka nappasi kantamuksemme syliinsä, jolloin käännyin itse kunnolla lempinimiämme hämmästelevän jätkän puoleen.
”Ja sekö kuuluu sulle?” kysäisin kulmaani kohauttaen. Tästä riesasta pitäisi päästä eroon. Olihan hänestä juuri tullut ryöstön silminnäkijä, vaikkei hän itse sitä tainnutkaan vielä tajuta.
”Sori, mut mä taisin missata; Kuka sä olitkaan, ja mitä sä meistä halusitkaan?” jatkoin katseeni tiukentuessa.

Nimi: Helena

19.08.2019 18:31
Jeffrey Coleman | sairaala

Jev kiitti vielä kerran itseään saatuaan suunsa ajoissa auki ennen kuin tilanne olisi muuttunut entistä kiusallisemmaksi. Hoitaja ei onneksi kommentoinut näkemäänsä mitenkään vaan siirtyi ottamaan käytettyjä lakanoita pois sängystä.
Jopa Jevin vatsassa muljahti hieman, kun hoitaja kertoi Jamielle lääkärin pyytäneen tätä käymään luonaan. Vanhemman pojan katse pysyi kuitenkin rauhallisena Jamien vilkaistessa häntä levottomasti.
Ennen kuin Jamie poistui huoneesta Jev ilmoitti odottavansa toista sairaalan aulassa. Ensin hän kuitenkin kuuntelisi ohjeet kätensä suhteen.

Bella Russell | Belgravia, Bellan koti

Smokey hyväksyi Tonyn anteeksipyynnön rapsutuksien kera vastaten kehräämällä entistä tyytyväisempänä. Kissa ei kuitenkaan itse ihan heti liikkuisi miehen syliin, luultavasti Bellan täytyisi nostaa se pizzakuskin saapuessa.
“Saat vuorosi, kun ruoka saapuu”, Bella lupasi miehelle ennen kuin toinen syventyi miettimään hänelle kysymystä, joka ei ollutkaan helpoimmasta päästä. Hetken aikaa nainen joutui oikeasti miettimään vastausta.
“Ahdistun helposti hiljaisuudessa jopa työskennellessä, yleensä joko hyräilen tai sitten kuuntelen hiljaisella musiikkia”, Bella vastasi lopulta. Niin hänen onnekseen kuin epäonnekseen Monarch’ssa oli harvemmin hiljaista.

Reed Sinclair | Monarch

“Ei sitä koskaan tiedä, millaisilla keinoilla yrittäisit estää mun lähtemisen”, Reed naurahti kevyesti virnuillen. Ei hän oikeasti minnekään olisi pakenemassa, mitä nyt Calvinia halusi vain kiusata aiheesta.
“Hmm… En tiedä kumpi meistä oikeasti menettäisi enemmän”, tyttö vastasi, kun nuorukainen lupaili melkein jo kuuta ja tähtiä taivaalta. Tosin Reed ei alkanut epäillä Calvinin sanoja, varmasti illan mahdolliset tapahtumat jäisivät ainakin mieleen.

Nimi: Malluuw

16.08.2019 22:03
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

"Itseasiassa ei huono idea lainkaan, on ollu raskasta duunissa." Totesin hymähtäen Charlielle, alkoholi ja toisen kanssa rennosti leffa illana nauttiminen ei ollut lainkaan paha idea, olihan tässä kerennyt olla vaikka minkälaista toimintaa jo.
"Haluatko nautiskella vain mietoja vai ajattelitko ottaa oikein vahvempaakin?" Kysyin udellen ja katsoin Charlieta, toivoin että ehtisimme kauppaan ja sen jälkeen palata takaisin asunnolleni, ennen kuin toisen persoona muuttuisi ja tiedä mitä vielä voisi tapahtua.


Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Sotke? Osuinko oikeaan siis?" Kysyin virnistäen.
"Vai oliko sinulla sivistyneet illalliset suunnitelmissa?" Jatkoin kysyen.
Seurasin Zacharyä Gallyn karsinan luokse ja hymähdin katsoen hevosta.
"Jäisin mielelläni pidemmäksikkin aikaa, mutta pitäisi alkaa valmistautua kuitenkin töihinkin." Totesin ja laskin käteni Zacharyn kyljille, suukotin toisen niskaa ja hymähdin lempeästi.

Nimi: E.M.

14.08.2019 21:02
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Mieleni olisi tehnyt sanoa Chrisille vastaan hänen virnistyksiensä tähden hänen toistaessa sanavalintojani. Onnekseen hän kuitenkin lisäsi viettävänsä aikaansa mieluusti minun seurassani. Niin, minun. Ei muiden. Tai toki mies ei niin sanonut, mutta varmasti hän ajatteli niin. Siten hymyillen saatoinkin antaa toisen opastaa minut ulos asunnosta.
Ulospäin mennessämme kuuntelin mielenkiinnolla Chrisin ehdotusta, mikä sai hymyni pysymään yllä. Toinen ajatteli nimittäin jo kauppareissua edemmäs ja ehdotti jonkinlaista suunnitelmaa illan varalle. Toki hänen piti varmistella minun mielipidettäni kiinnostamisesta, mutta olisiko mielipiteeni voinut olla muutakaan kuin oli?
"Kiinnostaa", vastasin siten suoraan, minkä perään käytin katseeni edessä päin. "Leffailta kuulostais kivalta. Voitais vaikka samalla ottaa jotain juotavaa vai mitä?" jatkoin sitten ja kysymykseni myötä katseeni palasi takaisin Chrisin kasvojen puoleen. Ei juominen nimittäin kovin paha idea voisi olla.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

"Shhs, älä nyt sotke suunnitelmiani", toruin kevyesti vitsillä, kun Vincent virnistellen pikkutuhmasta mainiten. Sellainen nimittäin oli ehkä osa suunnitelmaa, enkä tahtonut toisen sanovan arvanneensa ideani.
Siitä etenimme joka tapauksessa portaisiin ja siitä puolestaan maan tasalle asti, missä vaiheessa tunsin toisen taputtavan hellästi takapuolelleni. Veto sai minut vilkaisemaan miehen puoleen, enkä voinut olla virnistämättä toiselle.
"Ainahan minä", vastasin Vincentin sanoihin. Sen perään yritin parhaani mukaan hävittää virneen kasvoiltani ja suuntasin askeleeni Gallyn karsinan luokse. Olihan hevonen vielä harjattava ja liikutettava.


John Bates - Notting Hill, koti

Hennosti hymyillen Mary vastasi, ettei häntä vaivannut muu kuin väsymys. Vastaus sai minut hymyilemään kevysti toiselle takaisin. Väsymys oli nimittäin helppo asia parantaa, varsinkin mikäli hän malttaisi sanojensa mukaisesti viettää huomisen päivän kotona. Sen mainitsemisen perään hän sitten kysyikin minulta huomisten töiden määrästä.
"Käyn huomenna yhdessä tapaamisessa iltapäivällä, mutta muutoin olen kotona tekemässä etätöitä", vastasin tietäen vastaukseni olevan omalla tavallaan ympäri pyöreä. Toisaalta tiesin - kuten Marykin -, että minulla oli aina paljon töitä, ainakin jos tahdoin saada tehtyä kaiken, mitä ajattelinkin. Mielessäni se korvasinkin mahdollisen ympäri pyöreyden, ja saatoin jatkaa sanojani toisesta aiheesta. Nimittäin Marystä.
"Mutta ole sinä vain kotona. Voisimme katsoa, josko ehtisimme syödä samaan aikaan", totesin, sillä tiesin, ettei yhdessä syöminen ollut yksinkertaista, vaikka molemmat olisimmekin kotosalla. Saatoin nimittäin helposti uppoutua töihini ja tajuta ruoka-ajan ohituksen vasta reilusti jälkikäteen. Yrittää voisimme kuitenkin, mutta sen näkisi huomenna ja tällä hetkellä uni taisi olla Marylle prioriteetti.
"Nyt voisimme kuitenkin käydä nukkumaan. Voin jättää kirjan tähän niin en häiritse sinua valonkaan kanssa ja saat nukuttua kunnolla", jatkoin siten kevyen hymyni kanssa, minkä perään hölläsin käsieni otteita hieman, jotta Mary saisi siirryttyä parempaan nukkuma-asentoon.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Kuten olin arvannut, Sofian mielestä asia ei ollut loppuun käsitelty. Ensinnäkin sain osakseni nyrpistelyä ja murhaavaa katsetta, minkä perään tyttö päätti seurata minua eteisen puoleen. Siinä vaiheessa koetin kuitenkin olla huomioimatta tytärtäni, joskin takin niskaan saatuani toisen inttämisien alla murruin ja käännyin Sofian puoleen.
"Kyllä. Onko se muka paha asia?" vastasin, sillä toinen oli toki arvannut oikein asianlaidan, ja äänensävystäni pystyi päättelemään, etten kaivannut esittämääni kysymykseeni vastausta. Se ei nimittäin ollut paha asia. Päin vastoin. Paha asia olisi ollut, jos en olisi lainkaan kiinnostunut ainoan tyttäreni turvallisuudesta. Varsinkin kun vaarana ei ollut ainoastaan Reaperit vaan myös vankila. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, mikäli tekojeni takia Sofia joutuisi joskus sinne.
Ja kuten sanoista saattoi olettaa, sen perään olin valmis lähtemään. Sofia tuntui kuitenkin yrittävän jokaista keinoa mukaan päästäkseen, ja huokaisten hän painoi katseensa maahan, minkä perään kuulin hänen mutisevan jotain mitä en olisi tahtonut kuulla. Ei vain sen takia siis, että Sofia tuli ääneen sanahtaneeksi 'hoitojeni' luona pyörimisestä, vaan myös - ja enemmänkin - sen takia, etten tahtonut tietää olevani vastuussa toisen harmistuksista. Osin olisinkin tahtonut vain karistaa sen tiedon mielestäni, mitä yrittäen oikeastaan siirsinkin jo käteni ulko-oven kahvalle.
Hetkessä katseeni jäi kuitenkin tyttäreni puoleen, enkä päässyt ylitse toisen surullisesta olemuksesta, vaikka painoinkin kädelläni kahvan alas oven raolleen avaten. Helvetti soikoon, mihin tilanteeseen Carl oli minut ajanut. Olisiko hän voinut valita minkä tahansa muun ajankohdan jäädä kiinni? Ei tietenkään. Vaikka siinä kuinka koetinkin todeta itselleni, että tein oikein jättämällä Sofian kuin nallin kalliolle lupauksistani huolimatta, eivät toteamukset tuntuneet uppoavan kallooni. Katseeni oven puolessa käyttäen huokaisinkin kuuluvasti ja käytin samalla silmäni ummessa. Murhaisin vielä jonkun töissä.
"Hyvä on, vedä takki niskaan niin lähdetään", tokaisin huokauksen perään periksi antavaan sävyyn ja samalla silmäni avaten palautin katseeni tyttäreni puoleen. Kait se oli valittava kahdesta pahasta pienempi, enkä oikeasti tahtonut tuottaa Sofialle pettymystä. Toivottavasti homman vain pystyisi hoitamaan päämajan sisäisesti, sillä todellakaan en tahtoisi raahata tytärtäni mukana ympäriinsä jengiasioissa.

Nimi: Malluuw

13.08.2019 21:25
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

"Liikaa?" Kysyin ja pakostakin virne pääsi kohoamaan muuten niin neutraaleille kasvoilleni.
"Vietän mielelläni lisää aikaa sun seuras." Sanoin Charlielle ja opastin tuon ulos asunnosta kanssani(?).
"Voidaan suunnitella vielä jotain illaksi, tiedäthän, vaikka leffaa tai muuta." Selitin hieraisten vapaalla kädellä niskaani, kun toinen oli yhä Charlien lähellä.
"Jos sua kiinnostaa siis." Selitin pyöritellen tupakkia huulillani.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Hymähdin kun Zachary otti avaimeni vastaan, se oli hyvä kun asuisimme kuitenkin samassa asunnossa ja lupasi toinen vielä laittaa jotain yllätystä minulle.
"Jotain pikkutuhmaa päällekkin riittää jo varsin hyvin yllätyksenä." Vincent vastasi virnistäen ja katsoi toista lempeästi hymyillen tuolle, miten tämä ihmeellinen tunne valtasikaan mielen.
Saatuani suukon huulille tunsin virneen kohoavan kasvoilleni, kiusoitteliko toinen minua?
Seurasin portaat alas Zacharyä ja taputin hellästi tuon takapuolta.
"Ole valmis vastaanottamaan yllätyksesi." Muistutin hymähtäen.

Nimi: Silver

13.08.2019 16:16
Roger Brad Miller - Chelsea

Päämäärätön lenkkini pysähtyi hetkeksi kujalle minun lausuessa muutaman sanan sokeudesta ja kohtalosta maassa istuksivalle miehelle. Jos minun sanani olivat saaneet hänet hymyilemään, hänen sanansa saivat kevyen hymynpuolikkaan minun kasvoilleni. Tappaminen oli jotain mitä todellakin halusin. Mutta en aivan juuri tällä hetkellä.
"Jollain muulla voi olla se aikomus mielessä sinut nähdessään", totesin edelleen rauhaisaan sävyyn. Olisin jatkanut matkaani, mutta toinen jatkoi puhettaan, joten jäin aloilleni. Aiemmin mainitsemani sokeus jäi puheenaiheeksi. Ja kyllä, olivatkan näkökykynsä menettäneet alttiimpia vaaralle. Heille vain oli yhdentekevää, missä asennossa heidän luomensa olivat vai oliko niitä ollenkaan ja siihen olin viitannut huolettomuuden mainitessa. Joko mies ei ollut ihan ymmärtänyt tai sitten itse olin epäselvä. Tai jotain.
"Joo, jos silmäluomien asennot unohdetaan niin muuten sokeat eivät voikaan olla täysin huolettomia", lausahdin. Toisen käyttämä ilmaus kohteen saavuttamisesta saivat jonkin värähtämään sisälläni. Saalistusvaistot. Tummatukkaisen seuraava lause meni vähän yli pääkopastani enkä ollut varma mistä tai kummasta se johtui. Puhuiko hän sekavasti vai olinko minä hidasälyinen? Tarkoittiko hän juuri päinvastoin? Oliko lause ollut sarkastinen? Että kun sulki silmät... oli kuin sokea, joka oli helppo tappaa? En saanut ihan punaisesta langasta kiinni, mutta annoin asian olla. Senkin vuoksi, että toinen puhui jälleen. Joku hänen sokea tuttunsa oli omaa tyhmyyttään päätynyt hautaan. Tai ainakin pois elävien kirjoista. Ja tummatukka kai itse halusi mennä perään, kun pyyteli myrkkytikkua.
"Sinusta en tiedä, mutta minä en halua heittää veiviäni savustetuin keuhkoin, joten ei satu olemaan", sanoin päätä aavistuksen pudistaen. Vetäisin ponnarin irti hiuksistani työntäen sen takkini taskuun, jonne jätin käteni.
"En liiku niissä piireissä. Olen punaviinin ystävä", jatkoin. Vaikka toista ei varmaan hirveämmin kiinnostanut mikä olin. Ja jos toinen sattuisi tulkitsemaan jatkoa edeltäneet sanat tupakan vaaroista saarnamiseen, niin hän erehtyisi pahan kerran. Epäilin kuitenkin, että hän sellaista ajattelisi.

Nimi: Tiuhti

12.08.2019 20:28
Connor Armstrong | Chelsea

Lähestyviä askeleita Connorin mieli ei jaksanut huomioida, mutta jonkun miehen äänen kuullessaan hän avasi laiskasti silmänsä ja katsoi suoraan ylös päin vaaleatukkaiseen mieheen (Roger). Tämä oli luultavasti ollut vain ohikulkumatkalla, mutta taisi maassa istuskeleva mies sittenkin jotakuta kiinnostaa. Connor hymyili miehen kommentille ja otti taas uudemman henkosen sätkästään.
"Noh, jos et sä ole aikeissa vetää asetta esiin ja murhata mua, niin ei kai tässä sitten mitään hätää ole", mies saneli. Hän suoristi toisen jalkansa ja laski savuketta pitelevän kätensä koukussa olevan polven päälle lepuuttelemaan.
"Mutta eikös sokea ole enempi vaarassa? Näkevä voi koska vaan avata silmänsä ja huomata uhan, mutta sokea joutuu vaan kuuntelemaan miten askeleet seuraa perässä kunnes ne sitten saavuttaa kohteen."
Connor naurahti itsekseen ja nojasi taas päänsä seinään. Ei kuitenkaan sulkenut sillä kertaa silmiään.
"Kokeileppa kerran sokeana olemista niin huomaat miten yksinkertaisempaa on vain sulkea silmät ja olla tulematta tapetuksi", hän puheli. Oli melko varmaa, ettei hän ollut ihan täysin tietoinen siitä mitä selitti. "Tutulleni kävi silleen. Tuli sokeaksi ja kuoli. Mut ei sitä tapettu, omaa typeryyttään vaan heitti veivinsä. Ei sul sattuis olee normaalia tupakkaa?"

Nimi: Silver

12.08.2019 08:45
Roger Brad Miller

Kyyhkyläisten vierailun jälkeen palasin olohuoneeseen, mutta keskeytyneiden tekemisien jatkaminen ei enää oikein napannut. Vaelsin keittiön puolelle ja lasillisen vettä hörpättyäni katseeni kiinnittyi pöydällä olevaan lasinpalaan. Poimin sen käsiini. Pieni piristyshetki ei tekisi pahaa. Hetken lasia tarkasteltuani ryhdyin huvittelemaan. Pala viilsi käsivarsiin jo aiemmin tehtyjä naarmuja toistamiseen rikki ja piirsi pari uuttakin.
Hetkisen tuntemuksista nautittuani päätin lähteä ihmisten ilmoille. Heitin lasinpalan takaisin pöydälle ja huuhtaisin vähän kättäni. Osa naarmuista tihutti vielä verta, mutta väliäkö sillä.
Astelin eteisen puolelle ja puhelimen, avaimet sekä ponnarin matkaan napattuani heitin valkeahkon pilottitakin t -paitani päälle. Siitä suuntasin pihalle ja varmistin, että ovi meni lukkoon. Ulkona vedin hiukset poninhännälle ja lähdin kaupungille.
Kuljeskelin päämäärättömästi ja pidin ympäristöä silmällä. Normaaliin tapaan, mutta myös siksi, jos sattuisin vaikka näkemään mysteerin jätkineen. En tietenkään heihin suuntautuvan jälleennäkemisen toivossa. Mysteeriä en kaivannut vaan Bradia. Eikä sitä tiennyt vaikka persoona olisi juuri vaihtunut kun näkisin heidät tai hänet.
Syrjäisemmällä tiellä astellessani huomasin maassa istuvan tummatukkaisen miehen(Connor). Erityisemmin hän ei silmiin pistänyt, mutta oli ainoa lähetyvillä oleva ihminen, joten katseeni pyyhki hänen ylitseen. Hän näytti nukkuvan tai saattoi hän olla kännissäkin. Tai pilvessä.
"Vain sokeat voivat pitää huoletta silmiä kiinni. Näkeville se voi olla kohtalokasta", lausahdin neutraalisti miehelle. Hidastin askellustani, vaikka olinkin täysin valmis jatkamaan matkaa jos toinen ei reagoisi. Itselläni ei ollut tapana lepuutella silmiäni kujilla tai muuallakaan kaupungilla. En pelännyt sitä, mutta ei sitä ikinä elämästä tiennyt. Puolikin minuuttia ilman näköaistia saattoi merkitä kuolemaa. Epätodennäköistä, mutta mahdollista.
Eikä toisten ehkä tarvinnut olla niin varovaisia kuin toisten. No, niin tai näin, eipä minua toisen kohtalot tai tekemiset kiinnostaneet. Sosiaalinen siivu minusta vain tahtoi toisinaan puhutella ventovieraitakin. Osin sanani johtuivat myös siitä, että olin tylsistynyt. Minulla kun ei ollut muuta tekemistä kuin odottaa ottelua Piston kanssa.

Nimi: Tiuhti

11.08.2019 22:17
Jamie Hayes | Sairaala

Onneksi Jev sai sanottua edes jotain hoitajalle, kun Jamie itse ei siihen juuri sillä hetkellä kyennyt. Hän vain pujahti ulos vessasta hoitajan ohi sillä hetkellä, kun tämä ilmoitti tuoneensa lääkkeitä ja antamaan vielä ohjeita Jeville kättä varten. Sitten nainen käännähti Jamien puoleen samalla kun asteli ottamaan sairaalasängyn lakanoita pois.
"Jamie Hayeshan se oli?" hän varmisti pojalta. Jamie nyökkäsi kummissaan.
"Lääkäri, jonka tapasit eilen, pyysi sinua käymään luonaan. Alempi kerros, sukunimi Chapman", hoitaja kertoi.
Jamie vilkaisi levottomasti Jeviä ja kysyi sitten naiselta: "Tiiätkö mitä asia koskee?"
Vastaukseksi nuorukainen sai pään pudistuksen. "En valitettavasti. Mutta hän halusi tavata sinut pikimmiten."
Se sai Jamien nielaisemaan raskaasti. Asia ilmeisesti oli kiireellinen, ja mikä muka voisi olla kiireellisempää, kuin huonot uutiset. Hän katsahti taas pidempään poikaan.
"Tuun kohta takas." Hermostunein askelin hän poistui huoneesta ja lähti suuntaamaan hoitajan kertomaan suuntaan.

Anthony Dawson | Belgravia, Bellan koti

Smokey ei tosiaan tainnut olla mielissään siitä, ettei sitä sitten otettukkaan syliin vaikka kesken unien herätettiinkin, niin että se joutui itse tallustamaan omistajansa luo jääden sitten Bellan siliteltäväksi. Tony katsoi kissaa hymyillen ja vei kätensä rapsuttamaan sitä leuan alta.
"Sori, kyllä sä pääset vielä munkin syliin", hän pahoitteli kissalle ja sai karvaotukselta lempeän katseen.
Sitten hän saikin uutta ajateltavaa, kun piti keksiä Bellalle tehtävä. Hetken aikaa Tony käyttikin asian miettimiseen.
"Mikä on erikoisin piirre sussa? Tai onko sulla jotain outoa tapaa?"

Calvin Riddle | Monarch

Jo heti uutta juomatilausta aloitettuaan Calvin loi huvittuneen silmäyksen tiskiä vasten nojaavaan tyttöön.
"Noinko vähän sä luotat muhun?" hän henkäisi muka mielensä pahoittaneena ja ojensi sitten sini-vihreän juoman nuorelle jätkälle. Taisi jopa hänen katseensakin jäädä hetkeksi seuraamaan tiukkoihin housuihin puettua takamusta. Nopeasti Calvin kuitenkin vaihtoi kohteensa Reediin.
"Karkaa vaan, niin sulta jää elämäs paras asia viel kokematta", hän sanoi silmää vinkaten.

Sofia Armati | East End, koti

Totta kai Micah oli asiaa vastaan - mikäpä hänen mieltään olisi eilisestä muuttanut? Sofia nyrpisti nenäänsä ja katsoi isäänsä oikein murhaavasti. Toisen selittäessä vielä syynsä kieltoon ja noustessa sohvalta Sofia seurasi perässä eteiseen. Hän nojasi karmia vasten ja katsoi kun Micah veti jo takkia ylleen.
"Mitä sä pelkäät? Että mulle tapahtuu jotain, vai?" Sofia intti. Hän ei ymmärtänyt sitä, miksi se oli ehdoton ei, jos hän halusi päästä mukaan. Kyllähän hän tiesi, että isän työ oli mitä oli, mutta silti.
Tyttö huokaisi itsekseen ja painoi katseensa hetkeksi maahan.
"Mä vaan haluisin viettää aikaa kahdestaan. Edes joskus. Eikä se oikein näytä onnistuvan koskaan kun aina oot vaan töissä tai jonkun hoitos luona", Sofia mutisi harmissaan. Hän ei huomannut edes varoa sanoissaan, jos vaikka Zoe olisi sattunut olemaan kuuloetäisyydellä.

Margaret Bates | Notting Hill, koti

Johnin siirtäessä kätensä halaamaan Marya oli vain pieni ele, mutta sai hänet tuntemaan olonsa hyväksi. Hänen oli mukava olla siinä toisen lähellä, mutta Johnin esittämä kysymys sai palan nousemaan kurkkuun.
Voi, John, kyllä minua vaivaa jokin aivan muu! Olen viettänyt uskomattoman ihania päiviä romanttisissa ravintoloissa, saanut lukemattomat määrät huomiota ja paljon kukkakimppuja, joita on pitänyt heittää roskiin tai jättää muualle, etteivät ne herättäisi liikaa kiinnostustasi. Olen pettänyt sinua liian monta kertaa ja silti esitän luotettavaa vaimoa, jolla ei ole mitään salattavaa.
"Ei", Mary vastasi hennosti hymyillen. "Olen vain tainnut kuluttaa liikaa Lontoon katuja. Taidankin itse asiassa viettää huomisen päivän kotona. Onko sinulla paljon töitä?"

Connor Armstrong | Chelsea, syrjäinen kuja

Matka Guardiansien päämajalta kotiin katkesi jonnekin päin Chelseaa, kun Connor poikkesi syrjäiselle kujalle ihmisten katseilta piiloon. Levottomin liikkein hän laskeutui kylmälle asvaltille roskiksen viereen ja kaivoi takintaskusta tarvittavat välineet. Hänen sormensa vapisivat kun ne yrittivät vaivalloisesti saada sytkärillä kannabissavuketta syttymään, onnistuen siinä sitten lopulta.
Viime kerrasta oli niin paljon aikaa, että jo pelkästään ensimmäinen henkäys sai vierotusoireista kärsivän kehon rauhoittumaan. Connor nojautui seinää vasten ja piti polvensa koukussa. Miellyttävä tunne hiipi vähitellen varpaista päähän, kun hän otti useampia henkosia. Kuja oli rauhallinen, ja Connor uskalsi sulkea silmänsäkin hetkeksi. Ja vaikka joku sattuisikin kävelemään ohi, häneen tuskin kiinnitettäisiin sen kummemmin huomiota. Katujen varrella norkoilevat tyypit kun eivät olleet mitenkään tavaton näky Lontoossa.

Nimi: E.M.

11.08.2019 18:29
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Hymyni tuntui menevän lempeämmäksi, kun Chris nappasi minut kainaloonsa kietoen toisen kätensä ympärilleni. Se sai minut myös nojaamaan toiseen paremmin, enkä lainkaan katunut toisen päätöstä ottaa minut mukaan. En vaikka olin itse ollut sitä mieltä, että voisin odotellakin kämpällä.
"Hmm...mennään vaikka kävellen", vastasin katseeni Chrisissä käyttäen ja hänen katseeseensa vastaten. Sen perään kuuntelin miehen jatkosanat ja todellakin toivoin samaa. Mieluusti vaihdos saisi kyllä jättää kokonaan tulonsa välistä. Ja sen olin valmis sanomaankin.
"Toivottavasti vaihdos jää kokonaan välistä. En halua, et muut on liikaa sun kaa", sanahdinkin ja lauseen jatko tuli vain automaattisesti. Ei sillä, että olisin myöntänyt olevani mustasukkainen. En ikinä.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent lupasi olla järjestämättä mitään liian suurta, mikä kelpasi minulle. Siten vaikka hänellä olisikin jotain pientä mielessään, se ei pilaisi varmasti suunnitelmiani. Kyllä kaikki onnistuisi, ja siksi hymy huulillani seurasin vain toisen pukeutumista. Annoin jopa toiselle rauhan pukeutua.
Sen perään jäinkin kuuntelemaan miehen ehdotusta, mikä sai minut kohottamaan kulmiani. Yllätys - positiivinen sellainen - näkyikin kasvoiltani ja vielä voimistui, kun Vincent antoi siinä heti samantien minulle kämppänsä vara-avaimen. Siis minulle.
Ja niin, olimme toki sopineet, että muuttaisin Vincentille asumaan, mutta silti. En ollut ennen saanut keltään mieheltä avainta hänen kämppäänsä. En ollut edes halunnut. Nyt sen sijaan aivoni tuntuivat unohtavan täysin sopimuksemme, mitä kautta ne ottivat miehen sanat seurustelusuhteen alkuna. Ei ihme siis, että aloin pääni sisäisesti ihquttamaan.
Sitäkään en olisi olettanut tekeväni. Enhän minä halunnut sitoutua, tai siis pelkäsin sitoutumista. En koska siinä olisi liikaa läheisyyttä, vaan koska siinä on vaara tulla hylätyksi. Siinä hetkessä moinen ei kuitenkaan käynyt mielessänikään. Luottoni Vincentiin oli kova - jopa naurettavan kova -, vaikka olimme kirjaimellisesti tavanneet vasta päivää aiemmin.
Siksi toisen tarjotessa avainta minulle otin sen iloitsevan hymyn kanssa vastaan. Toki hymyäni yritin rajoitella mutta huonoin tuloksin. Käteeni saaneesta avaimesta katseeni nousi Vincentin kasvoihin, ja virnistin toiselle pienesti.
"Katotaan ehdinkö sitten valmistella jotain etukäteen~", vihjailin, minkä perään en malttanut olla suukottamatta toista huulille(?). Pusu jäi kuitenkin nopeaksi(?), ja sen jälkeen tungin jo avaimen taskuuni ja toista kädestä ottaen lähdin johdattamaan häntä takaisin kohti viltin portaita(?).

Nimi: Malluuw

08.08.2019 00:28
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Hymähdin kun pääsimme ulos asunnostani, vaiston varassa otin Charlien kainalooni turvaan ja pistin toisen käteni tuon ympärille(?), hän pysyisi näin matkassani eikä eksyisi minnekkään.
"Täs lähellä on joku putiikki, voidaan mennä jalan tai sit moottoripyörällä, miten haluat." Ilmoitin ja katsoin Charlieta.
"Hyvä jos mieluinen puhelin on jo tiedos, päästään nopeempaa takas mun asunnolle, toivottavasti vielä niin ettei toinen persoona vaihdu, en tahtois tehdä välikohtausta jos joku niist luulee et oon kidnapannau sut." Sanoin.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Koitan olla järjestämättä mitään liian suurta, en malta odottaa yllätystäsi." Hymähdin ja otin vaatekappaleitani alkaen pukea loppuja päälleni.
"Jos ehdit ennen minua asunnolle..voisin antaa vara-avaimeni sinulle, yövuorot voivat yleensä venyä, joten olisi hyvä jos pääsisit sisälle, ei tarvitse ulkona odotella." Hymisin ja otin avainnippuni esiin, pujotin vara-avaimeni irti niistä ja ojensin sitä puolestani nyt Zacharylle päin.

Nimi: Helena

05.08.2019 22:54
Jeffrey Coleman | sairaala

Ilmassa olevaa kiusaantuneisuuden synnyttämää jännitettä ei voinut olla huomaamatta. Jevin kävi hieman jopa Jamieta sääliksi, kun toinen poika joutui sulkemaan hänen sepaluksensa. Samaan aikaan häntä kismitti se, ettei ainakaan vielä pystynyt siihen itse yhdellä kädellä. No, jatkossa Jevin kannattaisi käyttää lökäreitä farkkujen sijaan niin kauan kuin kipsi olisi kuvioissa. Ehkä kiusallisilta tilanteilta vältyttäisiin vähemmän tiukoilla housuilla.
Jos tilanne ei ollut jo tarpeeksi kiusallinen, muuttui se sellaiseksi viimeistään odotetun hoitajan ilmestyessä vessan ulkopuolelle. Rykäisy sai niin Jamien kuin Jevin kääntämään katseensa hoitajaan.
“Huomenta”, Jev onnistui hetken hiljaisuuden jälkeen tervehtimään paikalle saapunutta hoitajaa. Ennen sitä hän oli kyllä joutunut nielaisemaan kurkkuun nousseen palan alas ja rauhoittelemaan itseään päänsä sisällä. Jev ei silti aikonut alkaa selitellä tilannetta tai se olisi muuttunut vielä kiusallisemmaksi - mikäli se oli enää mahdollista.
Hoitaja ilmoitti tuoneensa aamun lääkeannoksen. Jev saisi myös vielä vähän ohjeita ennen kuin hänen annettaisiin lähteä kotiin.

Bella Russell | Belgravia, Bellan koti

Tehtävän mieluisuus ei jäänyt epäselväksi eikä Bella ollut epäillytkään saavansa kieltäytyvää vastausta Tonylta. Miehen hymy ja naurahdus saivat naisen puolestaan virnistämään kevyesti.
Bella seurasi, kuinka Tony toteutti hänelle annetun tehtävän. Smokey ei pistänyt vastaan lainkaan, vaikka se herätettiin kesken unien. Kissa vain kehrätä hurisi hiljaa ja tapitti ihmetellen miestä, joka oli sen syliin nostanut ja turhan nopeasti takaisin sohvan selkänojalle laskenut. Tonyn asettuessa istumaan takaisin sohvalle, siirtyi Smokey puolestaan miehen takin päältä Bellan syliin saaden omistajansa naurahtamaan.
“Smokey vain pettyi, kun ei saanut jäädä syliin pidemmäksi aikaa…” Bella totesi huvittuneena samalla rapsutellen karvakasaa. Toivottavasti pizzakuski ei tulisi ihan heti. “Otan totuuden niin Smokey saa ainakin hetken olla rauhassa.”

Reed Sinclair | Monarch

Saadessaan nuorukaisen vilkaisemaan taaksepäin, Reed vain virnisti toiselle takaisin. Mistä sitä tietäisi, vaikka hän päätyisikin luikkimaan karkuun?
“Voi olla, että sun pitäis lisätä muutama ylimääräinen valvontakamera ja liiketunnistimet varmuuden vuoksi”, Reed jatkoi kiusoittelua kaksikon laskeutuessa portaita alas takaisin yökerhon puolelle.
Alakerrassa Calvin pääsikin heti töihin, kun kolme puumaa hyökkäsi tiskille vaatimuksineen. Reed vain hymyili huvittuneena vieressä, kun nuorimies joutui hetkeksi keskittymään raatamiseen. No, ainakaan Calvin ei joutunut puumien isku-uhriksi, vaikka juomien kanssa joutuikin improvisoimaan.
“Taidan nauttia vaan maisemista seuraavan tunnin ajan varmuuden vuoksi, eipähän tarvii pelätä, mitä tyrmäystippoja sinne joukkoon tiputtaisit vielä”, Reed naurahti nojautuen sitten tiskiä vasten jättäen kuitenkin tilaaville asiakkaille tilaa. Viekas pilke silmissä hän jatkoi vielä nuorukaisen piinaamista päästyään alkuun. “Varsinkin, kun nyt joudut pelkäämään et karkaan jonkun muun matkaan vielä heti, kun silmä vähänkää välttää.”

Jacques Dean | Knightsbridge, Princes Gardens

Osoitettu kohtelias huolenpito sai osakseen sekä töykeähköä äänensävyä että kujeilevaa virnettä. Jax ei pahoittanut mieltään, vaikka toinen pojista olisi selvästi halunnut hänen painuvan mahdollisimman nopeasti vittuun paikalta. Toinen, jonka käsi oli ehkä loukkaantunut, taasen ei antanut hänelle yhtä kylmää kohtelua takaisin. Silti jokin kujeilussa piti Jaxin valppaana varpaillaan.
“Hyvä hyvä, ei tarvitse siis huolestua enempää”, Jax hymähti, vaikka tilanne vaikutti päinvastaiselta tapaukselta. Hän ei silti aikonut soittaa hätänumeroon, vaikka kujeilijan käsi olisi saattanut tarvita tarkistusta. Se ei kuitenkaan hänelle kuulunut.
Jax ei kuitenkaan heti jatkanut matkaansa vaan jäi vielä paikoilleen seisomaan. Parempi itsesuojeluvaisto olisi ehkä voinut olla paikallaan. Kaksikon keskustelu kuitenkin onnistui nostattamaan Jaxin uteliaisuutta.
“Hukka? Teillä on aika mielenkiintoisia lempinimiä toisillenne”, Jax totesi rennosti. Sen verran hänellä oli järkeä päässään, ettei alkanut kysellä lippaasta ja ohimennen mainitusta veitsestä.

©2019 LONDON - suntuubi.com