Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Helena

19.08.2019 18:31
Jeffrey Coleman | sairaala

Jev kiitti vielä kerran itseään saatuaan suunsa ajoissa auki ennen kuin tilanne olisi muuttunut entistä kiusallisemmaksi. Hoitaja ei onneksi kommentoinut näkemäänsä mitenkään vaan siirtyi ottamaan käytettyjä lakanoita pois sängystä.
Jopa Jevin vatsassa muljahti hieman, kun hoitaja kertoi Jamielle lääkärin pyytäneen tätä käymään luonaan. Vanhemman pojan katse pysyi kuitenkin rauhallisena Jamien vilkaistessa häntä levottomasti.
Ennen kuin Jamie poistui huoneesta Jev ilmoitti odottavansa toista sairaalan aulassa. Ensin hän kuitenkin kuuntelisi ohjeet kätensä suhteen.

Bella Russell | Belgravia, Bellan koti

Smokey hyväksyi Tonyn anteeksipyynnön rapsutuksien kera vastaten kehräämällä entistä tyytyväisempänä. Kissa ei kuitenkaan itse ihan heti liikkuisi miehen syliin, luultavasti Bellan täytyisi nostaa se pizzakuskin saapuessa.
“Saat vuorosi, kun ruoka saapuu”, Bella lupasi miehelle ennen kuin toinen syventyi miettimään hänelle kysymystä, joka ei ollutkaan helpoimmasta päästä. Hetken aikaa nainen joutui oikeasti miettimään vastausta.
“Ahdistun helposti hiljaisuudessa jopa työskennellessä, yleensä joko hyräilen tai sitten kuuntelen hiljaisella musiikkia”, Bella vastasi lopulta. Niin hänen onnekseen kuin epäonnekseen Monarch’ssa oli harvemmin hiljaista.

Reed Sinclair | Monarch

“Ei sitä koskaan tiedä, millaisilla keinoilla yrittäisit estää mun lähtemisen”, Reed naurahti kevyesti virnuillen. Ei hän oikeasti minnekään olisi pakenemassa, mitä nyt Calvinia halusi vain kiusata aiheesta.
“Hmm… En tiedä kumpi meistä oikeasti menettäisi enemmän”, tyttö vastasi, kun nuorukainen lupaili melkein jo kuuta ja tähtiä taivaalta. Tosin Reed ei alkanut epäillä Calvinin sanoja, varmasti illan mahdolliset tapahtumat jäisivät ainakin mieleen.

Nimi: Malluuw

16.08.2019 22:03
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

"Itseasiassa ei huono idea lainkaan, on ollu raskasta duunissa." Totesin hymähtäen Charlielle, alkoholi ja toisen kanssa rennosti leffa illana nauttiminen ei ollut lainkaan paha idea, olihan tässä kerennyt olla vaikka minkälaista toimintaa jo.
"Haluatko nautiskella vain mietoja vai ajattelitko ottaa oikein vahvempaakin?" Kysyin udellen ja katsoin Charlieta, toivoin että ehtisimme kauppaan ja sen jälkeen palata takaisin asunnolleni, ennen kuin toisen persoona muuttuisi ja tiedä mitä vielä voisi tapahtua.


Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Sotke? Osuinko oikeaan siis?" Kysyin virnistäen.
"Vai oliko sinulla sivistyneet illalliset suunnitelmissa?" Jatkoin kysyen.
Seurasin Zacharyä Gallyn karsinan luokse ja hymähdin katsoen hevosta.
"Jäisin mielelläni pidemmäksikkin aikaa, mutta pitäisi alkaa valmistautua kuitenkin töihinkin." Totesin ja laskin käteni Zacharyn kyljille, suukotin toisen niskaa ja hymähdin lempeästi.

Nimi: E.M.

14.08.2019 21:02
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Mieleni olisi tehnyt sanoa Chrisille vastaan hänen virnistyksiensä tähden hänen toistaessa sanavalintojani. Onnekseen hän kuitenkin lisäsi viettävänsä aikaansa mieluusti minun seurassani. Niin, minun. Ei muiden. Tai toki mies ei niin sanonut, mutta varmasti hän ajatteli niin. Siten hymyillen saatoinkin antaa toisen opastaa minut ulos asunnosta.
Ulospäin mennessämme kuuntelin mielenkiinnolla Chrisin ehdotusta, mikä sai hymyni pysymään yllä. Toinen ajatteli nimittäin jo kauppareissua edemmäs ja ehdotti jonkinlaista suunnitelmaa illan varalle. Toki hänen piti varmistella minun mielipidettäni kiinnostamisesta, mutta olisiko mielipiteeni voinut olla muutakaan kuin oli?
"Kiinnostaa", vastasin siten suoraan, minkä perään käytin katseeni edessä päin. "Leffailta kuulostais kivalta. Voitais vaikka samalla ottaa jotain juotavaa vai mitä?" jatkoin sitten ja kysymykseni myötä katseeni palasi takaisin Chrisin kasvojen puoleen. Ei juominen nimittäin kovin paha idea voisi olla.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

"Shhs, älä nyt sotke suunnitelmiani", toruin kevyesti vitsillä, kun Vincent virnistellen pikkutuhmasta mainiten. Sellainen nimittäin oli ehkä osa suunnitelmaa, enkä tahtonut toisen sanovan arvanneensa ideani.
Siitä etenimme joka tapauksessa portaisiin ja siitä puolestaan maan tasalle asti, missä vaiheessa tunsin toisen taputtavan hellästi takapuolelleni. Veto sai minut vilkaisemaan miehen puoleen, enkä voinut olla virnistämättä toiselle.
"Ainahan minä", vastasin Vincentin sanoihin. Sen perään yritin parhaani mukaan hävittää virneen kasvoiltani ja suuntasin askeleeni Gallyn karsinan luokse. Olihan hevonen vielä harjattava ja liikutettava.


John Bates - Notting Hill, koti

Hennosti hymyillen Mary vastasi, ettei häntä vaivannut muu kuin väsymys. Vastaus sai minut hymyilemään kevysti toiselle takaisin. Väsymys oli nimittäin helppo asia parantaa, varsinkin mikäli hän malttaisi sanojensa mukaisesti viettää huomisen päivän kotona. Sen mainitsemisen perään hän sitten kysyikin minulta huomisten töiden määrästä.
"Käyn huomenna yhdessä tapaamisessa iltapäivällä, mutta muutoin olen kotona tekemässä etätöitä", vastasin tietäen vastaukseni olevan omalla tavallaan ympäri pyöreä. Toisaalta tiesin - kuten Marykin -, että minulla oli aina paljon töitä, ainakin jos tahdoin saada tehtyä kaiken, mitä ajattelinkin. Mielessäni se korvasinkin mahdollisen ympäri pyöreyden, ja saatoin jatkaa sanojani toisesta aiheesta. Nimittäin Marystä.
"Mutta ole sinä vain kotona. Voisimme katsoa, josko ehtisimme syödä samaan aikaan", totesin, sillä tiesin, ettei yhdessä syöminen ollut yksinkertaista, vaikka molemmat olisimmekin kotosalla. Saatoin nimittäin helposti uppoutua töihini ja tajuta ruoka-ajan ohituksen vasta reilusti jälkikäteen. Yrittää voisimme kuitenkin, mutta sen näkisi huomenna ja tällä hetkellä uni taisi olla Marylle prioriteetti.
"Nyt voisimme kuitenkin käydä nukkumaan. Voin jättää kirjan tähän niin en häiritse sinua valonkaan kanssa ja saat nukuttua kunnolla", jatkoin siten kevyen hymyni kanssa, minkä perään hölläsin käsieni otteita hieman, jotta Mary saisi siirryttyä parempaan nukkuma-asentoon.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Kuten olin arvannut, Sofian mielestä asia ei ollut loppuun käsitelty. Ensinnäkin sain osakseni nyrpistelyä ja murhaavaa katsetta, minkä perään tyttö päätti seurata minua eteisen puoleen. Siinä vaiheessa koetin kuitenkin olla huomioimatta tytärtäni, joskin takin niskaan saatuani toisen inttämisien alla murruin ja käännyin Sofian puoleen.
"Kyllä. Onko se muka paha asia?" vastasin, sillä toinen oli toki arvannut oikein asianlaidan, ja äänensävystäni pystyi päättelemään, etten kaivannut esittämääni kysymykseeni vastausta. Se ei nimittäin ollut paha asia. Päin vastoin. Paha asia olisi ollut, jos en olisi lainkaan kiinnostunut ainoan tyttäreni turvallisuudesta. Varsinkin kun vaarana ei ollut ainoastaan Reaperit vaan myös vankila. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, mikäli tekojeni takia Sofia joutuisi joskus sinne.
Ja kuten sanoista saattoi olettaa, sen perään olin valmis lähtemään. Sofia tuntui kuitenkin yrittävän jokaista keinoa mukaan päästäkseen, ja huokaisten hän painoi katseensa maahan, minkä perään kuulin hänen mutisevan jotain mitä en olisi tahtonut kuulla. Ei vain sen takia siis, että Sofia tuli ääneen sanahtaneeksi 'hoitojeni' luona pyörimisestä, vaan myös - ja enemmänkin - sen takia, etten tahtonut tietää olevani vastuussa toisen harmistuksista. Osin olisinkin tahtonut vain karistaa sen tiedon mielestäni, mitä yrittäen oikeastaan siirsinkin jo käteni ulko-oven kahvalle.
Hetkessä katseeni jäi kuitenkin tyttäreni puoleen, enkä päässyt ylitse toisen surullisesta olemuksesta, vaikka painoinkin kädelläni kahvan alas oven raolleen avaten. Helvetti soikoon, mihin tilanteeseen Carl oli minut ajanut. Olisiko hän voinut valita minkä tahansa muun ajankohdan jäädä kiinni? Ei tietenkään. Vaikka siinä kuinka koetinkin todeta itselleni, että tein oikein jättämällä Sofian kuin nallin kalliolle lupauksistani huolimatta, eivät toteamukset tuntuneet uppoavan kallooni. Katseeni oven puolessa käyttäen huokaisinkin kuuluvasti ja käytin samalla silmäni ummessa. Murhaisin vielä jonkun töissä.
"Hyvä on, vedä takki niskaan niin lähdetään", tokaisin huokauksen perään periksi antavaan sävyyn ja samalla silmäni avaten palautin katseeni tyttäreni puoleen. Kait se oli valittava kahdesta pahasta pienempi, enkä oikeasti tahtonut tuottaa Sofialle pettymystä. Toivottavasti homman vain pystyisi hoitamaan päämajan sisäisesti, sillä todellakaan en tahtoisi raahata tytärtäni mukana ympäriinsä jengiasioissa.

Nimi: Malluuw

13.08.2019 21:25
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

"Liikaa?" Kysyin ja pakostakin virne pääsi kohoamaan muuten niin neutraaleille kasvoilleni.
"Vietän mielelläni lisää aikaa sun seuras." Sanoin Charlielle ja opastin tuon ulos asunnosta kanssani(?).
"Voidaan suunnitella vielä jotain illaksi, tiedäthän, vaikka leffaa tai muuta." Selitin hieraisten vapaalla kädellä niskaani, kun toinen oli yhä Charlien lähellä.
"Jos sua kiinnostaa siis." Selitin pyöritellen tupakkia huulillani.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Hymähdin kun Zachary otti avaimeni vastaan, se oli hyvä kun asuisimme kuitenkin samassa asunnossa ja lupasi toinen vielä laittaa jotain yllätystä minulle.
"Jotain pikkutuhmaa päällekkin riittää jo varsin hyvin yllätyksenä." Vincent vastasi virnistäen ja katsoi toista lempeästi hymyillen tuolle, miten tämä ihmeellinen tunne valtasikaan mielen.
Saatuani suukon huulille tunsin virneen kohoavan kasvoilleni, kiusoitteliko toinen minua?
Seurasin portaat alas Zacharyä ja taputin hellästi tuon takapuolta.
"Ole valmis vastaanottamaan yllätyksesi." Muistutin hymähtäen.

Nimi: Silver

13.08.2019 16:16
Roger Brad Miller - Chelsea

Päämäärätön lenkkini pysähtyi hetkeksi kujalle minun lausuessa muutaman sanan sokeudesta ja kohtalosta maassa istuksivalle miehelle. Jos minun sanani olivat saaneet hänet hymyilemään, hänen sanansa saivat kevyen hymynpuolikkaan minun kasvoilleni. Tappaminen oli jotain mitä todellakin halusin. Mutta en aivan juuri tällä hetkellä.
"Jollain muulla voi olla se aikomus mielessä sinut nähdessään", totesin edelleen rauhaisaan sävyyn. Olisin jatkanut matkaani, mutta toinen jatkoi puhettaan, joten jäin aloilleni. Aiemmin mainitsemani sokeus jäi puheenaiheeksi. Ja kyllä, olivatkan näkökykynsä menettäneet alttiimpia vaaralle. Heille vain oli yhdentekevää, missä asennossa heidän luomensa olivat vai oliko niitä ollenkaan ja siihen olin viitannut huolettomuuden mainitessa. Joko mies ei ollut ihan ymmärtänyt tai sitten itse olin epäselvä. Tai jotain.
"Joo, jos silmäluomien asennot unohdetaan niin muuten sokeat eivät voikaan olla täysin huolettomia", lausahdin. Toisen käyttämä ilmaus kohteen saavuttamisesta saivat jonkin värähtämään sisälläni. Saalistusvaistot. Tummatukkaisen seuraava lause meni vähän yli pääkopastani enkä ollut varma mistä tai kummasta se johtui. Puhuiko hän sekavasti vai olinko minä hidasälyinen? Tarkoittiko hän juuri päinvastoin? Oliko lause ollut sarkastinen? Että kun sulki silmät... oli kuin sokea, joka oli helppo tappaa? En saanut ihan punaisesta langasta kiinni, mutta annoin asian olla. Senkin vuoksi, että toinen puhui jälleen. Joku hänen sokea tuttunsa oli omaa tyhmyyttään päätynyt hautaan. Tai ainakin pois elävien kirjoista. Ja tummatukka kai itse halusi mennä perään, kun pyyteli myrkkytikkua.
"Sinusta en tiedä, mutta minä en halua heittää veiviäni savustetuin keuhkoin, joten ei satu olemaan", sanoin päätä aavistuksen pudistaen. Vetäisin ponnarin irti hiuksistani työntäen sen takkini taskuun, jonne jätin käteni.
"En liiku niissä piireissä. Olen punaviinin ystävä", jatkoin. Vaikka toista ei varmaan hirveämmin kiinnostanut mikä olin. Ja jos toinen sattuisi tulkitsemaan jatkoa edeltäneet sanat tupakan vaaroista saarnamiseen, niin hän erehtyisi pahan kerran. Epäilin kuitenkin, että hän sellaista ajattelisi.

Nimi: Tiuhti

12.08.2019 20:28
Connor Armstrong | Chelsea

Lähestyviä askeleita Connorin mieli ei jaksanut huomioida, mutta jonkun miehen äänen kuullessaan hän avasi laiskasti silmänsä ja katsoi suoraan ylös päin vaaleatukkaiseen mieheen (Roger). Tämä oli luultavasti ollut vain ohikulkumatkalla, mutta taisi maassa istuskeleva mies sittenkin jotakuta kiinnostaa. Connor hymyili miehen kommentille ja otti taas uudemman henkosen sätkästään.
"Noh, jos et sä ole aikeissa vetää asetta esiin ja murhata mua, niin ei kai tässä sitten mitään hätää ole", mies saneli. Hän suoristi toisen jalkansa ja laski savuketta pitelevän kätensä koukussa olevan polven päälle lepuuttelemaan.
"Mutta eikös sokea ole enempi vaarassa? Näkevä voi koska vaan avata silmänsä ja huomata uhan, mutta sokea joutuu vaan kuuntelemaan miten askeleet seuraa perässä kunnes ne sitten saavuttaa kohteen."
Connor naurahti itsekseen ja nojasi taas päänsä seinään. Ei kuitenkaan sulkenut sillä kertaa silmiään.
"Kokeileppa kerran sokeana olemista niin huomaat miten yksinkertaisempaa on vain sulkea silmät ja olla tulematta tapetuksi", hän puheli. Oli melko varmaa, ettei hän ollut ihan täysin tietoinen siitä mitä selitti. "Tutulleni kävi silleen. Tuli sokeaksi ja kuoli. Mut ei sitä tapettu, omaa typeryyttään vaan heitti veivinsä. Ei sul sattuis olee normaalia tupakkaa?"

Nimi: Silver

12.08.2019 08:45
Roger Brad Miller

Kyyhkyläisten vierailun jälkeen palasin olohuoneeseen, mutta keskeytyneiden tekemisien jatkaminen ei enää oikein napannut. Vaelsin keittiön puolelle ja lasillisen vettä hörpättyäni katseeni kiinnittyi pöydällä olevaan lasinpalaan. Poimin sen käsiini. Pieni piristyshetki ei tekisi pahaa. Hetken lasia tarkasteltuani ryhdyin huvittelemaan. Pala viilsi käsivarsiin jo aiemmin tehtyjä naarmuja toistamiseen rikki ja piirsi pari uuttakin.
Hetkisen tuntemuksista nautittuani päätin lähteä ihmisten ilmoille. Heitin lasinpalan takaisin pöydälle ja huuhtaisin vähän kättäni. Osa naarmuista tihutti vielä verta, mutta väliäkö sillä.
Astelin eteisen puolelle ja puhelimen, avaimet sekä ponnarin matkaan napattuani heitin valkeahkon pilottitakin t -paitani päälle. Siitä suuntasin pihalle ja varmistin, että ovi meni lukkoon. Ulkona vedin hiukset poninhännälle ja lähdin kaupungille.
Kuljeskelin päämäärättömästi ja pidin ympäristöä silmällä. Normaaliin tapaan, mutta myös siksi, jos sattuisin vaikka näkemään mysteerin jätkineen. En tietenkään heihin suuntautuvan jälleennäkemisen toivossa. Mysteeriä en kaivannut vaan Bradia. Eikä sitä tiennyt vaikka persoona olisi juuri vaihtunut kun näkisin heidät tai hänet.
Syrjäisemmällä tiellä astellessani huomasin maassa istuvan tummatukkaisen miehen(Connor). Erityisemmin hän ei silmiin pistänyt, mutta oli ainoa lähetyvillä oleva ihminen, joten katseeni pyyhki hänen ylitseen. Hän näytti nukkuvan tai saattoi hän olla kännissäkin. Tai pilvessä.
"Vain sokeat voivat pitää huoletta silmiä kiinni. Näkeville se voi olla kohtalokasta", lausahdin neutraalisti miehelle. Hidastin askellustani, vaikka olinkin täysin valmis jatkamaan matkaa jos toinen ei reagoisi. Itselläni ei ollut tapana lepuutella silmiäni kujilla tai muuallakaan kaupungilla. En pelännyt sitä, mutta ei sitä ikinä elämästä tiennyt. Puolikin minuuttia ilman näköaistia saattoi merkitä kuolemaa. Epätodennäköistä, mutta mahdollista.
Eikä toisten ehkä tarvinnut olla niin varovaisia kuin toisten. No, niin tai näin, eipä minua toisen kohtalot tai tekemiset kiinnostaneet. Sosiaalinen siivu minusta vain tahtoi toisinaan puhutella ventovieraitakin. Osin sanani johtuivat myös siitä, että olin tylsistynyt. Minulla kun ei ollut muuta tekemistä kuin odottaa ottelua Piston kanssa.

Nimi: Tiuhti

11.08.2019 22:17
Jamie Hayes | Sairaala

Onneksi Jev sai sanottua edes jotain hoitajalle, kun Jamie itse ei siihen juuri sillä hetkellä kyennyt. Hän vain pujahti ulos vessasta hoitajan ohi sillä hetkellä, kun tämä ilmoitti tuoneensa lääkkeitä ja antamaan vielä ohjeita Jeville kättä varten. Sitten nainen käännähti Jamien puoleen samalla kun asteli ottamaan sairaalasängyn lakanoita pois.
"Jamie Hayeshan se oli?" hän varmisti pojalta. Jamie nyökkäsi kummissaan.
"Lääkäri, jonka tapasit eilen, pyysi sinua käymään luonaan. Alempi kerros, sukunimi Chapman", hoitaja kertoi.
Jamie vilkaisi levottomasti Jeviä ja kysyi sitten naiselta: "Tiiätkö mitä asia koskee?"
Vastaukseksi nuorukainen sai pään pudistuksen. "En valitettavasti. Mutta hän halusi tavata sinut pikimmiten."
Se sai Jamien nielaisemaan raskaasti. Asia ilmeisesti oli kiireellinen, ja mikä muka voisi olla kiireellisempää, kuin huonot uutiset. Hän katsahti taas pidempään poikaan.
"Tuun kohta takas." Hermostunein askelin hän poistui huoneesta ja lähti suuntaamaan hoitajan kertomaan suuntaan.

Anthony Dawson | Belgravia, Bellan koti

Smokey ei tosiaan tainnut olla mielissään siitä, ettei sitä sitten otettukkaan syliin vaikka kesken unien herätettiinkin, niin että se joutui itse tallustamaan omistajansa luo jääden sitten Bellan siliteltäväksi. Tony katsoi kissaa hymyillen ja vei kätensä rapsuttamaan sitä leuan alta.
"Sori, kyllä sä pääset vielä munkin syliin", hän pahoitteli kissalle ja sai karvaotukselta lempeän katseen.
Sitten hän saikin uutta ajateltavaa, kun piti keksiä Bellalle tehtävä. Hetken aikaa Tony käyttikin asian miettimiseen.
"Mikä on erikoisin piirre sussa? Tai onko sulla jotain outoa tapaa?"

Calvin Riddle | Monarch

Jo heti uutta juomatilausta aloitettuaan Calvin loi huvittuneen silmäyksen tiskiä vasten nojaavaan tyttöön.
"Noinko vähän sä luotat muhun?" hän henkäisi muka mielensä pahoittaneena ja ojensi sitten sini-vihreän juoman nuorelle jätkälle. Taisi jopa hänen katseensakin jäädä hetkeksi seuraamaan tiukkoihin housuihin puettua takamusta. Nopeasti Calvin kuitenkin vaihtoi kohteensa Reediin.
"Karkaa vaan, niin sulta jää elämäs paras asia viel kokematta", hän sanoi silmää vinkaten.

Sofia Armati | East End, koti

Totta kai Micah oli asiaa vastaan - mikäpä hänen mieltään olisi eilisestä muuttanut? Sofia nyrpisti nenäänsä ja katsoi isäänsä oikein murhaavasti. Toisen selittäessä vielä syynsä kieltoon ja noustessa sohvalta Sofia seurasi perässä eteiseen. Hän nojasi karmia vasten ja katsoi kun Micah veti jo takkia ylleen.
"Mitä sä pelkäät? Että mulle tapahtuu jotain, vai?" Sofia intti. Hän ei ymmärtänyt sitä, miksi se oli ehdoton ei, jos hän halusi päästä mukaan. Kyllähän hän tiesi, että isän työ oli mitä oli, mutta silti.
Tyttö huokaisi itsekseen ja painoi katseensa hetkeksi maahan.
"Mä vaan haluisin viettää aikaa kahdestaan. Edes joskus. Eikä se oikein näytä onnistuvan koskaan kun aina oot vaan töissä tai jonkun hoitos luona", Sofia mutisi harmissaan. Hän ei huomannut edes varoa sanoissaan, jos vaikka Zoe olisi sattunut olemaan kuuloetäisyydellä.

Margaret Bates | Notting Hill, koti

Johnin siirtäessä kätensä halaamaan Marya oli vain pieni ele, mutta sai hänet tuntemaan olonsa hyväksi. Hänen oli mukava olla siinä toisen lähellä, mutta Johnin esittämä kysymys sai palan nousemaan kurkkuun.
Voi, John, kyllä minua vaivaa jokin aivan muu! Olen viettänyt uskomattoman ihania päiviä romanttisissa ravintoloissa, saanut lukemattomat määrät huomiota ja paljon kukkakimppuja, joita on pitänyt heittää roskiin tai jättää muualle, etteivät ne herättäisi liikaa kiinnostustasi. Olen pettänyt sinua liian monta kertaa ja silti esitän luotettavaa vaimoa, jolla ei ole mitään salattavaa.
"Ei", Mary vastasi hennosti hymyillen. "Olen vain tainnut kuluttaa liikaa Lontoon katuja. Taidankin itse asiassa viettää huomisen päivän kotona. Onko sinulla paljon töitä?"

Connor Armstrong | Chelsea, syrjäinen kuja

Matka Guardiansien päämajalta kotiin katkesi jonnekin päin Chelseaa, kun Connor poikkesi syrjäiselle kujalle ihmisten katseilta piiloon. Levottomin liikkein hän laskeutui kylmälle asvaltille roskiksen viereen ja kaivoi takintaskusta tarvittavat välineet. Hänen sormensa vapisivat kun ne yrittivät vaivalloisesti saada sytkärillä kannabissavuketta syttymään, onnistuen siinä sitten lopulta.
Viime kerrasta oli niin paljon aikaa, että jo pelkästään ensimmäinen henkäys sai vierotusoireista kärsivän kehon rauhoittumaan. Connor nojautui seinää vasten ja piti polvensa koukussa. Miellyttävä tunne hiipi vähitellen varpaista päähän, kun hän otti useampia henkosia. Kuja oli rauhallinen, ja Connor uskalsi sulkea silmänsäkin hetkeksi. Ja vaikka joku sattuisikin kävelemään ohi, häneen tuskin kiinnitettäisiin sen kummemmin huomiota. Katujen varrella norkoilevat tyypit kun eivät olleet mitenkään tavaton näky Lontoossa.

Nimi: E.M.

11.08.2019 18:29
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Hymyni tuntui menevän lempeämmäksi, kun Chris nappasi minut kainaloonsa kietoen toisen kätensä ympärilleni. Se sai minut myös nojaamaan toiseen paremmin, enkä lainkaan katunut toisen päätöstä ottaa minut mukaan. En vaikka olin itse ollut sitä mieltä, että voisin odotellakin kämpällä.
"Hmm...mennään vaikka kävellen", vastasin katseeni Chrisissä käyttäen ja hänen katseeseensa vastaten. Sen perään kuuntelin miehen jatkosanat ja todellakin toivoin samaa. Mieluusti vaihdos saisi kyllä jättää kokonaan tulonsa välistä. Ja sen olin valmis sanomaankin.
"Toivottavasti vaihdos jää kokonaan välistä. En halua, et muut on liikaa sun kaa", sanahdinkin ja lauseen jatko tuli vain automaattisesti. Ei sillä, että olisin myöntänyt olevani mustasukkainen. En ikinä.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent lupasi olla järjestämättä mitään liian suurta, mikä kelpasi minulle. Siten vaikka hänellä olisikin jotain pientä mielessään, se ei pilaisi varmasti suunnitelmiani. Kyllä kaikki onnistuisi, ja siksi hymy huulillani seurasin vain toisen pukeutumista. Annoin jopa toiselle rauhan pukeutua.
Sen perään jäinkin kuuntelemaan miehen ehdotusta, mikä sai minut kohottamaan kulmiani. Yllätys - positiivinen sellainen - näkyikin kasvoiltani ja vielä voimistui, kun Vincent antoi siinä heti samantien minulle kämppänsä vara-avaimen. Siis minulle.
Ja niin, olimme toki sopineet, että muuttaisin Vincentille asumaan, mutta silti. En ollut ennen saanut keltään mieheltä avainta hänen kämppäänsä. En ollut edes halunnut. Nyt sen sijaan aivoni tuntuivat unohtavan täysin sopimuksemme, mitä kautta ne ottivat miehen sanat seurustelusuhteen alkuna. Ei ihme siis, että aloin pääni sisäisesti ihquttamaan.
Sitäkään en olisi olettanut tekeväni. Enhän minä halunnut sitoutua, tai siis pelkäsin sitoutumista. En koska siinä olisi liikaa läheisyyttä, vaan koska siinä on vaara tulla hylätyksi. Siinä hetkessä moinen ei kuitenkaan käynyt mielessänikään. Luottoni Vincentiin oli kova - jopa naurettavan kova -, vaikka olimme kirjaimellisesti tavanneet vasta päivää aiemmin.
Siksi toisen tarjotessa avainta minulle otin sen iloitsevan hymyn kanssa vastaan. Toki hymyäni yritin rajoitella mutta huonoin tuloksin. Käteeni saaneesta avaimesta katseeni nousi Vincentin kasvoihin, ja virnistin toiselle pienesti.
"Katotaan ehdinkö sitten valmistella jotain etukäteen~", vihjailin, minkä perään en malttanut olla suukottamatta toista huulille(?). Pusu jäi kuitenkin nopeaksi(?), ja sen jälkeen tungin jo avaimen taskuuni ja toista kädestä ottaen lähdin johdattamaan häntä takaisin kohti viltin portaita(?).

Nimi: Malluuw

08.08.2019 00:28
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Hymähdin kun pääsimme ulos asunnostani, vaiston varassa otin Charlien kainalooni turvaan ja pistin toisen käteni tuon ympärille(?), hän pysyisi näin matkassani eikä eksyisi minnekkään.
"Täs lähellä on joku putiikki, voidaan mennä jalan tai sit moottoripyörällä, miten haluat." Ilmoitin ja katsoin Charlieta.
"Hyvä jos mieluinen puhelin on jo tiedos, päästään nopeempaa takas mun asunnolle, toivottavasti vielä niin ettei toinen persoona vaihdu, en tahtois tehdä välikohtausta jos joku niist luulee et oon kidnapannau sut." Sanoin.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Koitan olla järjestämättä mitään liian suurta, en malta odottaa yllätystäsi." Hymähdin ja otin vaatekappaleitani alkaen pukea loppuja päälleni.
"Jos ehdit ennen minua asunnolle..voisin antaa vara-avaimeni sinulle, yövuorot voivat yleensä venyä, joten olisi hyvä jos pääsisit sisälle, ei tarvitse ulkona odotella." Hymisin ja otin avainnippuni esiin, pujotin vara-avaimeni irti niistä ja ojensin sitä puolestani nyt Zacharylle päin.

Nimi: Helena

05.08.2019 22:54
Jeffrey Coleman | sairaala

Ilmassa olevaa kiusaantuneisuuden synnyttämää jännitettä ei voinut olla huomaamatta. Jevin kävi hieman jopa Jamieta sääliksi, kun toinen poika joutui sulkemaan hänen sepaluksensa. Samaan aikaan häntä kismitti se, ettei ainakaan vielä pystynyt siihen itse yhdellä kädellä. No, jatkossa Jevin kannattaisi käyttää lökäreitä farkkujen sijaan niin kauan kuin kipsi olisi kuvioissa. Ehkä kiusallisilta tilanteilta vältyttäisiin vähemmän tiukoilla housuilla.
Jos tilanne ei ollut jo tarpeeksi kiusallinen, muuttui se sellaiseksi viimeistään odotetun hoitajan ilmestyessä vessan ulkopuolelle. Rykäisy sai niin Jamien kuin Jevin kääntämään katseensa hoitajaan.
“Huomenta”, Jev onnistui hetken hiljaisuuden jälkeen tervehtimään paikalle saapunutta hoitajaa. Ennen sitä hän oli kyllä joutunut nielaisemaan kurkkuun nousseen palan alas ja rauhoittelemaan itseään päänsä sisällä. Jev ei silti aikonut alkaa selitellä tilannetta tai se olisi muuttunut vielä kiusallisemmaksi - mikäli se oli enää mahdollista.
Hoitaja ilmoitti tuoneensa aamun lääkeannoksen. Jev saisi myös vielä vähän ohjeita ennen kuin hänen annettaisiin lähteä kotiin.

Bella Russell | Belgravia, Bellan koti

Tehtävän mieluisuus ei jäänyt epäselväksi eikä Bella ollut epäillytkään saavansa kieltäytyvää vastausta Tonylta. Miehen hymy ja naurahdus saivat naisen puolestaan virnistämään kevyesti.
Bella seurasi, kuinka Tony toteutti hänelle annetun tehtävän. Smokey ei pistänyt vastaan lainkaan, vaikka se herätettiin kesken unien. Kissa vain kehrätä hurisi hiljaa ja tapitti ihmetellen miestä, joka oli sen syliin nostanut ja turhan nopeasti takaisin sohvan selkänojalle laskenut. Tonyn asettuessa istumaan takaisin sohvalle, siirtyi Smokey puolestaan miehen takin päältä Bellan syliin saaden omistajansa naurahtamaan.
“Smokey vain pettyi, kun ei saanut jäädä syliin pidemmäksi aikaa…” Bella totesi huvittuneena samalla rapsutellen karvakasaa. Toivottavasti pizzakuski ei tulisi ihan heti. “Otan totuuden niin Smokey saa ainakin hetken olla rauhassa.”

Reed Sinclair | Monarch

Saadessaan nuorukaisen vilkaisemaan taaksepäin, Reed vain virnisti toiselle takaisin. Mistä sitä tietäisi, vaikka hän päätyisikin luikkimaan karkuun?
“Voi olla, että sun pitäis lisätä muutama ylimääräinen valvontakamera ja liiketunnistimet varmuuden vuoksi”, Reed jatkoi kiusoittelua kaksikon laskeutuessa portaita alas takaisin yökerhon puolelle.
Alakerrassa Calvin pääsikin heti töihin, kun kolme puumaa hyökkäsi tiskille vaatimuksineen. Reed vain hymyili huvittuneena vieressä, kun nuorimies joutui hetkeksi keskittymään raatamiseen. No, ainakaan Calvin ei joutunut puumien isku-uhriksi, vaikka juomien kanssa joutuikin improvisoimaan.
“Taidan nauttia vaan maisemista seuraavan tunnin ajan varmuuden vuoksi, eipähän tarvii pelätä, mitä tyrmäystippoja sinne joukkoon tiputtaisit vielä”, Reed naurahti nojautuen sitten tiskiä vasten jättäen kuitenkin tilaaville asiakkaille tilaa. Viekas pilke silmissä hän jatkoi vielä nuorukaisen piinaamista päästyään alkuun. “Varsinkin, kun nyt joudut pelkäämään et karkaan jonkun muun matkaan vielä heti, kun silmä vähänkää välttää.”

Jacques Dean | Knightsbridge, Princes Gardens

Osoitettu kohtelias huolenpito sai osakseen sekä töykeähköä äänensävyä että kujeilevaa virnettä. Jax ei pahoittanut mieltään, vaikka toinen pojista olisi selvästi halunnut hänen painuvan mahdollisimman nopeasti vittuun paikalta. Toinen, jonka käsi oli ehkä loukkaantunut, taasen ei antanut hänelle yhtä kylmää kohtelua takaisin. Silti jokin kujeilussa piti Jaxin valppaana varpaillaan.
“Hyvä hyvä, ei tarvitse siis huolestua enempää”, Jax hymähti, vaikka tilanne vaikutti päinvastaiselta tapaukselta. Hän ei silti aikonut soittaa hätänumeroon, vaikka kujeilijan käsi olisi saattanut tarvita tarkistusta. Se ei kuitenkaan hänelle kuulunut.
Jax ei kuitenkaan heti jatkanut matkaansa vaan jäi vielä paikoilleen seisomaan. Parempi itsesuojeluvaisto olisi ehkä voinut olla paikallaan. Kaksikon keskustelu kuitenkin onnistui nostattamaan Jaxin uteliaisuutta.
“Hukka? Teillä on aika mielenkiintoisia lempinimiä toisillenne”, Jax totesi rennosti. Sen verran hänellä oli järkeä päässään, ettei alkanut kysellä lippaasta ja ohimennen mainitusta veitsestä.

Nimi: E.M.

05.08.2019 19:17
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Sanoistani huolimatta Chris päätyi siihen, että olisi parempi, jos tulisin hänen mukaansa. En ajatellut asiasta sen enempää, joten kohautin vain olkiani, ja kyllähän toinen antoi perusteluakin päätöksensä perään.
"Okei", vastasin toisen laitettua nahkatakkinsa päälleen. Samalla mies tuli ottaneeksi tupakan huulilleen, mutta tällä kertaa itse jättäisin varmaankin polttamisen välistä. Ei sillä, että olisin kyllästynyt yskimiseen. Minä vain.. Olin liian hyvällä tuulella nyt, kunhan vain painoin toisen jälkimmäiset sanat pois mielestäni. Niinpä tartuinkin vain Chrisin käteen hymyssä suin.
"Mut mä tiedän jo mitä haluun. Enkä mä juokse hinnan perässä", kerroin osin kuin ylpeillen. Rogerin tai muiden persoonien mainintoja en kommentoinut puolestani mitenkään, sillä en tahtonut ajatella niitä nyt. Ollenkaan, lainkaan, jos oli mahdollista. Sen perään pääsimmekin lähtemään ja ulos kämpästä päästyämme nojauduin pienesti miehen puoleen(?).


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent ei laittanut lainkaan vastaan, kun vedin häntä lähemmäs itseäni ja jatkoipa hän jopa aviomies-ajatuksella pelleilyäkin. Sellaiseksihan minä sen laskin. Ei kyse voinut olla mistään muusta.
Niinpä kun sormukset tulivat puheeksi, ajatukseni eksyivät ainoastaan penissormuksiin. Varsinkin kun Vincent virnisteli siinä edessäni. Idea sai minut myös virnistelemään pahemmin ja mieluusti suutelin miestä uudemman kerran.
"Kyllä maltat", vastasin kykenemättä laskemaan virnua kasvoiltani, vaikkakin otettani toisesta tulin hellittäneeksi, kun Vincent tuli itse niin tehneeksi. Samalla vedin kättäni eroon toisen nivusen tienoilta ja perään kuuntelin toisen suunnitelmat spesiaalin järjestämisestä. Se sai virneeni jopa hieman kohoamaan.
"Älä liian spesiaalia. Minullakin on suunnitelmia muistathan?" sanahdin sitten suukottaen vielä toista pikaisesti huulille ennen kuin miehen kasaamasta vaatepinosta ojensin Vincentille hänen omia vaatteitaan yksitellen. Kyllähän hänenkin pitäisi pukeutua kunnolla ennen kuin voisimme poistua vintiltä.


John Bates - Notting Hill, koti

Vastasin Maryn hymyyn hänen kertoessa tietysti tietävänsä sanottavani, enkä lainkaan osannut arvella vaimoni hymyn olleen muuta kuin aito. Myös sanat uskoin todeksi, kun hän jatkoi, ettei hänkään pettäisi minua. Niin uskoin todellakin olevan, en mitään vähempää kuin sitä. Sen jälkeen Mary painoi päänsä rintaani vasten ja hiljaa huokaisten kertoi rakastavansa minua. Tiedotus sai minut hymähtämään lempeähkösti.
"Minäkin sinua", vastasin, minkä perään siirsin vapaalla kädelläni sylissäni olleen kirjan lukulaseineen yöpöydälle. Sitten huomioni palautin jälleen vaimooni, ja toisen kädestä irti laskien siirsin käteni lievästi halaamaan toista(?).
"Sinulla taisi todellakin olla pitkä päivä. Vai vaivaako sinua jokin muu kuin väsymys?" totesin, minkä jälkeen tavoittelin katseellani Maryn katsetta. Olihan hän jo haukotellut aiemmin ja nyt hän jo nojasi päänsä rintakehääni vasten.
Aiemmin olimme toki harrastaneet enemmänkin toistemme lähellä oloa, mutta emme niinkään nykyään. Jokin tilanteessa oli siis erilaista normaali-iltaan verrattuna, minkä takia pienesti siinä tavallaan toista halasinkin. Ehkä se oli vain toisen väsymystä, mutta saattoi se toki olla jotain muutakin.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Mielen sopukoissani huokaisin suuresti, sillä sanojeni myötä Sofia selkeästi suuttui ja vetäisi kätensä eroon omastani. Puuskaanhan hänen mielestään hänen kätösensä siinä vaiheessa kuuluivat, eikä tytön ilmeestäkään voinut erehtyä.
Ja Sofian reaktion takia vain kuuntelinkin hänen sanojaan. Tiesin olevan turhaa sanahtaa väliin mitään. Minä toki olin tosissani ja ei, tämän asian suhteen en voinut opettaa muita hoitamaan asioita puolestani. Mieluusti olisin niin tehnyt - varsinkin tänään -, jos olisin vain pystynyt.
Sanomattomuuteni pääsi kuitenkin muuttumaan, kun Sofia vaikutti saavan idean. Luin sen hänen kasvoiltaan jo, mutta eilisen jälkeen en olisi uskonut toisen tahtovan tulla mukaan. Ja vieläpä niin päättäväisesti.
"Valitettavasti kiellän", oli nimittäin rauhallinen mutta päättäväinen vastaukseni. Olin tehnyt eilen kantani selväksi, ja vaikka tiesin tytön olevan yhtä päättäväinen kuin minä itsekin, en taipuisi määräilyn alla tämän asian suhteen ainakaan. En silti ajatellut suututtaa toista enempää.
"Mutta en koska olisin ilkeä. En halua sotkea sinua töihini, varsinkaan kun tilanne on mikä on", jatkoin päätökseni perustellen, minkä jälkeen nousin sohvalta ylös.
"Ja asia on sillä loppuun käsitelty", lisäsin ennen kuin olin valmis siirtymään eteiseen vetämään takkia niskaan töihin lähtöä varten.

Nimi: Malluuw

05.08.2019 00:46
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Mietin hetken asiaa mielessäni itseni kanssa, olihan Charlie nähnyt alkoholi kätkönikin joten epäilin että toinen pian menisi niihin käsiksi ja mitä jos poissa ollessani tuon persoona vaihtuisikin.
"Tuu mukaan niin tulee mieluinen kännykkä, hinnalla ei niin väliä, kunhan tykkäät. En ota riskiä että jos se yks mielipuoli löytää sut tai jos persoona vaihtuu, tiedä vaikka lähtee takaisin kävelemään kun olet yksin." Kerroin ja otin nahkatakin ylleni ja kaivoin taas tuttuun tapaan tupakin huulilleni jo pyörimään.
Ojensin käteni Charlielle merkisi että olisimme lähdössä ja pitäisin tuosta huolen.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Hymähdin kun Zachary veti minua puoleensa itseään lähemmäs, mitä en lainkaan pistänyt pahakseni vaan astuin totta kai lähemmäs toista, mies oli vastustamaton.
"Mutta jos olen aviomiehesi, minun pitää siis seuraavalle kerralle hankkia meille sormukset." Totesin virnistäen, idea toisaalta ei ollut paha, voisin keksiä jonkin pienen yllätyksen siihen mukaan.
"Maltankohan odottaa huomiseen." Totesin hymisten, mutta suutelin Zacharyä vielä, ennen kun hellitin toisesta otettani.
"Minä järjestän meille jotain spesiaalia." Kerroin virnistäen.

Jackson "Jackal" Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

Vilkaisin ulkona ympärilleni, se hiljainen nilkki oli karannut omille teilleen, hänen tapaistaan kun ongelmiin jouduttiin.
Katsahdin meidän luoksemme tulleeseen ruskeahiuksiseen nuorukaiseen, virne kohosi kasvoilleni, andrealiini kihelmöi vielä kehossani äsköisen jälkeen ja halusin kokeille miten veitsi viiltäisi miehen pehmeitä kasvoja, ehkä hän saattaisi tykätä, hän näytti kuitenkin varsin hyvältä silmiini.
"Loistavasti." Sanoin katsoen mieshenkilöä kun Vulture lähti luotani ja palasikin pian kypärän kanssa.
"Mut entä meidän hukka?" Kysyin ja huomasin pian nurkan takaa tulevan nuorukaisen jolla oli mustasilmä ja ruhjeilla olevat kasvot.
"Hukka, mä käskin sun pysyä erossa bisneksistä!" Korotin ääntäni aralle pojalle joka puraisi alahuultaan hellästi ja nyökkäsi, mykkä kuten aina.
"Annaks lippaan sille jos me lähetään sun kyydil, voidaan jatkaa siihen mitä jäi kesken, ennen kun pöllit mun veitsen." Sanoin virnistäen ja katsoin Vulturea silmissäni palava katse, himoitsin päästä toteuttamaan fantasiani toisen kanssa, halusin että toinen viiltäisi jo valmiiksi ruhjeltua ihoani, jättäisi merkkinsä minuun.

Daren Welch - Hackney, Darenin koti

Laitoin kenkiä jalkaani ja mietin Jerryn sanoja, seurasin miten toinen silitti kissaan ja tunsin tällä kertaa itseni mustasukkaiseksi, olinko minä ihan lapsi, en minä kissalle voisi olla mustasukkainen.
Ravistelin päätäni saadakseni moiset ajatukset pois mielestäni.
"Oon valmis.." Ilmoitin ja katsoin Jerryä, hetken epäröin mutta ojensin sitten käteni Jerrylle, jos olisimme yhdessä niin parit pitivät toisiaan kädestä tai ainakin niin olin nähnyt muiden tekevän.

Nimi: Tiuhti

04.08.2019 21:12
Sofia Armati | East End, koti

Sofian suu puristui tiukaksi viivaksi kun isä kertoi, että heidän yhteinen päivänsä ei toteutuisikaan, koska tämän piti mennä töihin. Pahoitteluyritykset kaikuivat kuuroille korville ja Sofia vetäisi kätensä pois toiselta. Hän vei kätensä puuskaan ja tuijotti isäänsä ihan samalla ilmeellä, joka toisellakin aina vihastuessaan oli.
"Et oo tosissas", Sofia puuskahti ja rojahti nojatuolille. Hän katsoi isäänsä anteeksiantamattomasti. Mutta olikos se mikään ihmekään, että häntä suututti.
"Etkö sä voi opettaa niitä hoitamaan asioita keskenään?" hän mutisi. Mutta sitten hänen ilmeensä pehmeni hieman ja silmiin tuli enemmänkin määräilevä sävy. "Mä tuun mukaan. Etkä muuten varmasti kiellä."
Vaikka Micah olikin edellispäivänä tehnyt kantansa selväksi Sofian viemisestä töihin ei tyttö aikonut tällä kertaa luovuttaa ihan niin helpolla.

Margaret Bates | Notting Hill, koti

Johnin liikahtaessa lähemmäs ja ottaessa Maryn käden omaansa nainen vei siniharmaat silmänsä hieman yllättyneenä toiseen. Jo pelkästään sekin ele sai hänessä mielihyvän tunteen pulpahtamaan. Mutta se kuitenkin latistui heti, kun John vakuutteli ettei koskaan tekisi vastaavaa hänelle.
"Tietysti." Mary pinnisteli väkinäisen hymyn kasvoilleen. "En minäkään sinulle." Se oli ehkä epärehellisin lause, jonka hän oli kuunaan miehelleen lausunut.
Hän painoi päänsä Johnin rintakehää vasten (?) ja huokaisi hiljaa. "Mä rakastan sua."

Nimi: E.M.

04.08.2019 12:32
Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Katseeni jäi puhelun jälkeen hetkeksi ikkunan puoleen, joskin havahduin ajatuksistani kuullessani yläkerrasta tulevat pirteät askeleet, joiden omistajasta ei käynyt epäileminen. Ripeästi Sofia saapuikin olohuoneeseen huomioni puoleensa saaden. Tulevan pettymyksen tuoton valossa en saanut ilmettäni sen pirteämmäksi, vaikka tyttö olikin innostunut ja ideoideni kyselemisen perään totesi hymyään laskien, että voisimme kyllä toteuttaa hänenkin ideansa. Valitettavasti siitä ei ollut kyse.
"Ei se sitä ole", vastasin, minkä perään huoahdin pienesti. Mieluummin olisin viettänyt päiväni Sofian kanssa kuin setvinyt työasioita.
"Joudunkin menemään töihin, olen pahoillani. Siirretään suunnitelmat toiseen päivään", jatkoin pahoittelevan uutisen toiselle kertoen ja ottaen kevyesti kiinni tyttöä kädestä(?). Henkisesti jo olin valmistautunut toisen innostuksen totaaliseen romahduttamiseen. En olisi millään halunnut tuottaa Sofialle pettymystä, mutta tämä ei ollut minusta kiinni.


John Bates - Notting Hill, koti

Pitkään liikenteessä olo taisi olla jo väsyttänyt Marya hänen haukotuksiensa perusteella, mutta jaksoi hän silti avata tapahtuneita hieman. Ilmeisesti mitään ihmeempää ei ollut tapahtunut ja ainoa maininnan arvoinen asia oli Ednan tutun ystävättären miehen tekoset, mikä sai minut jokseenkin yllättymään. Sen pidemmittä sanoitta Mary kuitenkin jo suuntasi vaatekomeron puolelle.
Toki tiesin, että pettämisiä tapahtui, mutta niistä kuuleminen tuntui silti aina epämukavalta. Sentään kyseessä ei ollut Edna itsessään, silloin Marykin lienisi järkyttynyt. Kun aihe oli kuitenkin tullut esille, kurottauduin hiemn toisen puoleen hänen tultua sänkyyn istumaan ja otin häntä toisella kädellä kämmestä kiinni(?).
"Sinähän tiedät, etten minä tekisi koskaan sellaista sinulle", varmistin luottavaisesti pienen hymyn kera katseeni toisessa pitäen. Perään hieraisin vaimoni kättä peukalon syrjälläni(?).

Nimi: Tiuhti

03.08.2019 23:31
Jamie Hayes | Sairaala

Jamie vain nyökytteli kun Jev totesi ettei hoitajista ollut vielä kuulunut mitään. No, kai joku sieltä sitten aikanaan tulisi, ellei heitä oltu sitten kokonaan unohdettu.
Uudelleen hän nyökkäsi toisen mennessä vessaan ja mainitessa jättävänsä lukon auki. Jamie istahti sängyn viereen tuolille ja alkoi tutkia siinä odotellessa puhelintaan.

Kovin kauaa Jamie ei ehtinyt somea selailla, kun Jev vessan puolelta kysyi pääsisikö Jamie auttamaan. Hieman hämmentyneenä Jamie laski puhelimen pöydälle ja nousi tuolilta suljettua ovea kohti suunnaten.
"Mikä hätänä?" hän kysäisi ovea avatessaan, mutta huomatessaan toisen auki olevan sepaluksen hän tajusi, missä tämä tarvitsi apua. "Aa.. joo."
Pienoisesta - oikeastaan vähän isommastakin kuin vain pienoisesta - kiusaantuneisuudesta huolimatta Jamie meni toisen luo ja sen enempää mitään sanomatta tai toiseen katsomatta hoiti vetoketjun ja napin sulkemisen.

Siinä häärätessä taisi kummaltakin mennä ohi käytävän puolelta kuulunut koputus ja edellispäiväisen hoitajan ilmestyminen huoneeseen. Tämän kevyt rykäisy herätti huomion ja Jamie, joka oli juuri saanut toisen housut kiinni, käännähti katsomaan hoitajaa, joka oli ilmeisesti tyhjän sängyn nähdessään tullut tarkistamaan oliko huoneen potilas auki olevassa vessassa.

Anthony Dawson | Belgravia, Bellan koti

Bellan antama tehtävä nostatti huvittuneen hymyn miehen huulille eikä hän naurahdustakaan sen kummemmin estellyt. Hän oli oikeastaan ihan tyytyväinen, että tehtävä oli niinkin helppo ja yksinkertainen, koska Smokey oli jo ensitapaamisella vienyt hänen sydämensä.
Tony nousi ylös mutta kyykistyi heti sohvan käsinojalla nukkuvan kissan puoleen. Kädellään hän rapsutteli karvakasan hereille ja höpötteli tälle hieman, ennen kuin nosti väljän otuksen syliinsä. Smokey ei ottanut siitä nokkiinsa, että se herätettiin kesken unien, vaan tuijotti miestä samalla hiljaa pöristen.
"Älä vaan pure, jooko?" Tony puheli kissalle ja antoi tälle sitten pusun nenän päähän. Puremaa hän ei saanut, mutta Smokeyn ihmettelevän katseen kylläkin.
Tehtävänsä suoritettuaan Tony laski kissan nojalle, jolle tämä jäi istuskelemaan. Mies asettui takaisin sohvalle ja hymyili Bellalle.
"Oikein mukava tehtävä, sanoisinko", hän naurahti. Vuoro siirtyi hänelle. "No niin, kumman otat?"

Calvin Riddle | Monarch

Takaisin yökerhon puolelle mennessään Calvin kääntyi vilkaisemaan Reediä ja virnisti.
"Pitääkö vahtia ettet luiki karkuun, huh?", portaikossa katseensa eteenpäin suunnannut nuorukainen kiusoitteli.
Meluisan alakerran puolella Calvin meni suoraan tiskin toiselle puolelle viitsimättä ruveta enää temppuilemaan käsyjä vastaan. Juominenkin saisi nyt odottaa siihen asti, että tunti juomien parissa pelkän tarjoilun merkeissä olisi hoidettu.
Ja hetihän hän pääsi hommiin, kun kolme vanhempaa naista tulivat vaatimaan jotain mansikan makuista, halpaa mutta laadukasta, makeaa eikä yhtään kirpeää ja semmoista juomaa, joka nousisi kivasti päähän. Se oli juuri semmoinen "baarimikon painajainen", mutta silmiään pyöritellen Calvin väsäsi kolme samanlaista juomaa, joiden oli syytä kelvata puumille. Maksun saatuaan Calvin lykkäsi seuraavan asiakkaan Bertille ja katsoi Reediä.
"Otatko jotain?" Calvin kysäisi. "Vai nautitko vaan maisemista?"

Sofia Armati | East End, koti

Tavallisesta poiketen Sofia oli herännyt ensimmäiseen herätykseen ja jopa noussut heti ylös. Hän oli innoissaan saadessaan viettää koko päivän isänsä kanssa, koska he tekivät sitä niin harvoin. Ja odottihan hän myös mielenkiinnolla sitä, mitä tekemistä toinen mahtoi olla keksinyt.
Sofia päätti aloittaa aamunsa viileällä suihkulla, jonka jälkeen hän lukittautui huoneeseen meikkaamaan ja pukeutumaan. Hiukset Sofia jätti luonnollisille laineille ja naamansa hän väritti luonnollisin sävyin ilman vahvoja tehosteita. Ylleen hän puki polvista revityt mustat farkut ja harmaan pitkähihaisen. Tyytyväisenä ulkonäköönsä Sofia nappasi puhelimen pöydältä ja lähti alakertaan.

Portaita tullessaan Sofia näki isänsä olohuoneessa, ja hän hymyssä suin riensi tämän luo.
"Joko tiiät mitä me tehään?" hän kyseli innoissaan, mutta antoi hymynsä laskeutua kun huomasi toisen ilmeen.
"Jos se on noin vakavaa, niin ehkä toteutetaan mun idea."

Margaret Bates | Notting Hill, koti

John hyväksyi vaimonsa pahoittelut myöntäen, että oli työskennellyt itsekin myöhään. Se ei tosin tullut yllätyksenä Marylle, mutta hän ei jaksanut alkaa vänkäämään asiasta.
Hän oli siirtymässä oman vaatekomeronsa puolelle vaihtamaan yöpukua, mutta Johnin esittämä kysymys pysäytti aikeet. Pieni paniikki ryöpsähti hänen sisällään kun päähän ei ilmestynyt mitään järkevää vastausta, ja aikaa pelatakseen Mary esitti haukottelevansa.
"Ei mitään ihmeellistä. Ednan eräs tuttu oli löytänyt miehensä jonkun toisen kanssa sängystä ja siitä oli syntynyt aikamoinen soppa", hän sepitti lopulta. Se oli kuitenkin melko uhkarohkea teko, varsinkin kun hän itsekin petti miestään.
Ja ennen kuin John ehtisi kyselemään lisää Mary pujahti nopeasti vaatekomeron puolelle ja antoi oven jäädä raolleen.
Saatuaan mustan sametista ja pitsistä väkerretyn yöasun ylleen hän sammutti valot ja asteli sängyn luo asettautuen itsekin peiton alle. Oman puolen pöytälamppunsa hän napsautti päälle, mutta koska ei juurikaan harrastanut lukemista hän vain oli ja nojaili sängynpäätyä vasten.
Mielelläänhän hän olisi halunnut läheisyyttä mieheltään, mutta koska sellaista ei heidän välillään ollut ollut viime aikoina ei hän viitsinyt väkisinkään itseään toiselle tyrkyttää. John saisi luvan tehdä aloitteen, jos hän tätä yhtään houkutteli.

Nimi: Akit4

03.08.2019 22:45
Valentin "Vulture" Blackwood | Knightsbridge, Princes Gardens

Kurtistelin kulmiani Jackalin edelleen niskuroidessa vastaan. Miksi tämä oli nyt hänelle niin vaikeaa? Vastaanlaittamisista huolimatta pääsimme sitten kuitenkin takaisin pihalle, missä aloin välittömästi etsiä katseellani Wolfia. Hän saisi luvan ottaa Jackalin löytämät tavarat kantoonsa, kun taas minä huolehtisin jätkän pois. Wolf sen sijaan saisi itse etsiä keinon täältä kotiinsa, kun oli Jackalin tähän liemeen saattanutkin.
Wolf oli kuitenkin tainnut jo luikkia pakoon, sillä hänen sijastaan näinkin vain meitä lähemmäs kävelevän ruskeahiuksisen miehen. Ellei mies olisi itse kääntänyt huomiotaan meihin, en minäkään olisi huomioinut häntäkään sen kummemmin. Nyt hän kuitenkin jätti katseensa meihin ja alkoi jopa kyselemään, oliko kaikki okei. Kurtistin kulmiani. Miksi asiamme hänelle kuuluisivat?
"Joo, kaikki on loistavasti", mutisin melko töykeään äänensävyyn. Pitäisi vain huolen omista asioistaan. Laskin otteeni Jackalin käsivarresta, pyyhkäisin vereen tahriutuneen kämmeneni hänen takkiinsa, ja astelin luoksemme pysähtyneen miehen ohitse nostamaan aiemmin maahan heittämäni kypärän otteeseeni. Laskin asunnosta mukaani ottamani lippaan moottoripyöräni penkille ja käännyin ympäri. Katseeni jäi tutkimaan kulmikaskasvoista miestä kävellessäni takaisin Jackalin luokse mitään sanomatta. Siitä silmäni kuitenkin siirtyivät kumppaniini, tai tarkemmin hänen kaulallensa, jolla valuvaa verta sipaisin sormelleni. Samalla tyrkkäsin toisella kädelläni kypärän jätkän syliin.
"Me lähdetään nyt", tokaisin hänelle ja lipaisin sormeni puhtaaksi lähtiessäni takaisin kohti uskollista pyörääni. Samalla vilkuilin jälleen kolmatta miestä.
"Säkin voit poistua, täällä ei oo mitään nähtävää", sanoin kuivasti.


Jeremy Durham | Hackney, Darenin koti

Siirryin yhdessä Darenin kanssa eteiseen ja aloin vetää kenkiä jalkaani samalla kissaa virnistäen katsoen. Se oli kyllä suloinen. Virneeni vaihtui naurahdukseksi Darenin tokaistessa mustasukkaisuudesta.
"Ehkä. Sulla on aika kova vastustaja tossa", nauroin ja työnsin toisenkin kenkäni jalkaan ennen kuin kävelin kumartumaan kissan eteen. Annoin sille hieman huomiota ja silityksiä odottaessani Dareninkin olevan valmis.
"Jep, tää on kova", lisäsin vielä aiempiin sanoihini edelleen nauraen, kun kissa puski kättäni vasten kehrätessään. Annoin sen tehdä sitä vielä hetken aikaa, kunnes minun oli pakko nousta takaisin koko pituuteeni ja siirtyä ovelle. Pitihän kissan saada ruokansa, eikä se ilmestyisi tyhjästä.

Nimi: Helena

02.08.2019 17:20
Jeffrey Coleman | sairaala

Vessasta selvittyään Jamie kyseli hoitajasta saaden vanhemmalta pojalta vastaukseksi pään pudistuksen.
“Ei vielä”, Jev sanahti ennen kuin pyrki nousemaan sängystä. Olisi hänen vuoronsa mennä vessaan käymään.
“Jätän ton lukon taas auki, jos nyt jotain sattuu tai hoitaja vaikka tulee”, Jev sanoi ennen kuin siirtyi vessan puolelle sulkien oven perässään kuitenkin. Kotonakaan hän ei jättänyt vessan ovea auki edes yksin ollessaan. Ainoat poikkeustapaukset sattuivat joskus alkoholin vaikutuksen alaisena.

Sairaalasta lainaksi saatujen housujen kanssa ongelmia ei tullut käsipuolena, mutta ne alkoivat heti, kun Jev veti edellisenä iltana Chaselta saamansa farkut jalkaan. Tietenkään hän ei ollut tullut ajatelleeksi, kuinka hankalaa aluksi vetoketjun ja napin kiinni saaminen voisi olla.
“Tota… Jamie? Pystytsä tulla auttamaan…” Jev huikkasi hetken päästä joutuessaan toteamaan itselleen, ettei saisi farkkuja kunnolla päälleen ilman apua. Ei helvetti soikoon, häntä jopa hieman hävetti. Fiksuna hän olisi vielä pitänyt sairaalahousut jalassaan, mutta ei hän enää jaksanut vaihtaa takaisin niihin.

Bella Russell | Belgravia, Bellan koti

“No, jos mun jotain ois pitäny niistä oppia niin ettei mun kannata koskea mihinkään, missä on alkoholia…” Bella naurahti, mutta sanoista kävi jo ilmi, ettei hän ollut ainakaan vielä oppinut läksyään. Ehkä joskus.
Hän oli kiitollinen Tonylle siitä, ettei mies moittinut tai saanut mustasukkaisuus kohtausta. Muutamat Bellan ystävät olivat saaneet aikaan kunnon haloon kuultuaan, mitä hän oli sekoillut humalassa. Jotkut kiusoittelivat häntä vieläkin niin Calvinista kuin baarin perustamisesta. Kummankin tempauksen kohdalla häntä oli aluksi kaduttanut, mutta ainakaan enää häntä ei hävettänyt - vaikka Calvin teki siitä edelleen joskus vaikeaa.
Tony päätti valita ensimmäiseksi tehtävän. Bella joutui hetken aikaa pohtimaan, mutta Smokeyhyn luotu nopea vilkaisu auttoi keksimisessä.
“Anna pusu jokaiselle lemmikille huoneessa”, Bella esitti tehtävän naurahtaen huvittuneesti. Smokey tuskin pistäisi sitä pahakseen, mutta toivottavasti Tony ei vetäisi karvoja liikaa henkeensä.

Reed Sinclair | Monarch

“Hmm, kuulostaa hieman ainakin liioittelulta…” Reed härnäsi, kun Calvin mahtaili taitojaan jatkaen heidän sanallista leikkiä. Toiselle oli varmasti jo käynyt selväksi, ettei tyttöä helpolla saanut polvistumaan.
Reed ei pahoittanut mieltään, kun Calvin unohti herrasmiehen etiketin, vaikka nuorukainen sentään piti pukuhuoneen ovea auki hänelle. Pojan hoidettua juomalasien palautuksen esittelykierros jatkui. Hiljaisena nyökytellen ja hymyillen tyttö käänsi katsettaan alakerran yökerhon tiloissa ennen kuin seurasi poikaa yläkertaan istumabaarin puolelle.

Yläkerta olikin jo esitelty eikä Reedillä mennyt kauan hoksata, että he suunnistivat toimistoja kohti. Ilmeisesti Calvin halusi ilmoittaa Cliffille suorittaneen rangaistuksensa, ja niinhän tämä tekikin heidän päästyä miespuolisen pomon toimiston kynnyksen yli.
Kulmiaan huvittuneena kohotellen Reed seurasi kaksikon keskustelua. “Tärkeä meno” tosiaan, Calvin sai nuoren naisen melkein naurahtamaan ääneen. Hän kuitenkin pääsi yllättymään, kun Cliff suostuikin nuorukaisen pyyntöön yhdellä ehdolla.
Hänelle ei myöskään jäänyt epäselväksi, kumpi pomoista oli rennompi tapaus ja kumpi tiukempi, vaikka Reed ei vielä Bellaa ollut päässyt tapaamaan.
Kaksikon poistuttua toimistosta Calvin kääntyi katsomaan Reediä virnuillen.
“En aio väittää vastaan”, Reed naurahti ennen kuin tekaisi kasvoilleen muka pohtivan ilmeen aivan kuin olisi miettinyt, kerkeäisikö hän jäämään paikalle vai ei.
“Kai mä voin pitää, mutta en lupaa mitään…” Reed härnäsi lopulta virneen kera.

Jacques Dean | Knightsbridge, Princes Gardens

Työtehtävän sujuttua nopeasti Jax oli päättänyt jäädä itselleen uusille alueille kävelemään tutustuakseen taas uuteen osaan Lontoossa enemmän. Rauhoittava kävelytuokio oli muutenkin paikallaan, koska nopeudesta huolimatta kuoppaisuudelta ei oltu vältytty. Muutamat CG:n jäsenet eivät vieläkään halunneet hyväksyä Liverpoolista siirtynyttä Jaxia heitä hierarkiassa korkeammaksi jäseneksi. Heidän mielipiteensä hänestä eivät Jaxia kiinnostaneet, mutta kaikki jengin hommat hän vaati silti tehtäviksi siitä huolimatta.
Tietenkään häntä ei olisi haitannut päästä rankaisemaan niskuroijia, mutta pomon hermojen kannalta oli parempi saada hommat luistamaan ilman, että kenenkään muun tarvitsisi niihin puuttua.
Princes Gardensiin jalkaisin tutustuessaan Jax huomasi olevansa ainoa liikkeellä sielläpäin. Kylmä ilma oli ilmeisesti saanut ihmiset jäämään kotiensa lämpöön. Ja kellokin oli ties mitä, mutta se ei häntä haitannut.
Kauan Jax ei kuitenkaan ollut yksin kadun puolella, kun noin sadan metrin päässä olevasta rakennuksesta asteli ulos kaksi henkilöä (Jackal ja Vulture). Sen kummempin kaksikkoon reagoimatta nuorimies asteli katua pitkin lähemmäs. Alunperin aikomuksenaan hänellä oli vain kävellä normaalisti kahdeksi nuoreksi paljastuneista ohi, mutta vieressä ollessaan toisen pojan mahdollisesti loukkaantunut käsi herätti hänen huomionsa.
“Onko kaikki hyvin?” Jax hidasti vauhtiaan pysähtyäkseen ja esitti kysymyksensä kaksikolle kulmia kysyvästi kohottaen. Kätensä hän jätti takin taskuihinsa eikä tehnyt sen kummempia eleitä.

Nimi: E.M.

02.08.2019 11:29
John Bates - Notting Hill, koti

Lukemisiltani en tiennyt Maryn saapuvan kotiin ja makuuhuoneen läheiseltä käytävältä kantautuvat askeleetkin jäivät keskittymiseltäni huomaamatta. Niinpä katseeni tajusin kohottaa kirjastani vaimoani kohden vasta hänen pahoittelevien sanojensa myötä ja pieni yllätys näkyi kasvoiltani. Nopeasti se kuitenkin laimeni pois, ja Maryn jatkaessa kertomustaan laskin kirjan täysin syliini.
"Ei se mitään. Minullakin meni pitkään töiden kanssa", vastasin rauhassa ja ottaen samalla lukulasini pois silmiltäni. Kevyt lempeä hymy nousi suupieliini jättäessä katseeni toisen puoleen. Ei Maryn tarvinnut pahoitella menojaan, vaikka tiesin, että itsekin olisin tehnyt vastaavassa tilanteessa samoin. Mikäli siis hän olisi ehtinyt ensin sänkyyn ja minä tullut vasta sen jälkeen paikalle töiden kanssa viivyttyäni.
"Mutta mitäs he tiesivät?" jatkoin joka tapauksessa sanojani, kun kerran Edna, Martha ja juorut olivat tulleet puheeksi. Ei minua toki niinkään juorut kiinnostaneet, mutta tiesin naisten olevan Marylle tärkeitä ja kohteliaan käytöksen mukaisesti siksi jatkoin aiheesta. Enhän minä voinut vain heti takaisin kirjani puoleenkaan vain kääntyä.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Zoen kanssa sovinnon tehtyäni olin täysin tietämätön Sofian salakuunteluista, ja lepohuoneesta poistuttuamme seurasin Zoen varsin tyytyväisen oloisesti nappaavan kauppakassinsa mukaansa ennen yläkertaan suuntaamista. Minä puolestani pääsin siinä vaiheessa pienesti huokaisemaan ja hieraisin jatkoksi niskaani. Olisin saattanut olla jo hieman pulassa, jos en osaisi valehdella, mikä ei kuitenkaan saanut minua myöntämään, ettäkö minun olisi pitänyt lopettaa ja hoitaa sänkyasiat vain vaimoni kanssa. Se ei tullut mieleenikään.
Sen sijaan mieleeni tuli ensinnäkin soittaa pöytävaraus Coreen ja toisekseen tyhjentää huominen kalenterini työasioista, jotta pääsisin viettämään aikaa Sofian kanssa. Muut saisivat vain pärjätä ilman minua, ei siellä mitään akuuttia pitäisi olla menossa. Soittojen perään saatoinkin jatkaa päivää aikalailla normaalin tapaisesti, joskaan aamusta en osannut olettaa saavani soittoa töistä kesken koiralenkin. Ulkosalla en toki tahtonut työasioista puhua, minkä takia puhelu jatkui pidemmin vasta lenkiltä kotiuduttuani.
"Siis mitä hittoa? Eikö teitä voi jättää hetkeksikään yksin?" ärähdin kevyesti luuriin Mian vastattua siihen. Mia toimi toisena adjutanttina Lontoon yksikössä, ja hän oli kanssani suunnitellut uusinta hanketta, joka tuntui nyt osin yrittävän valua viemäristä alas.
'Ei se mun vika ole, että Carl jäi kiinni', nainen vastasi takaisin, ja tiesin hänen kyllä olevan oikeassa. Siksi tyydyin huokaisemaan ja istahdin sohvalle katseeni katossa käyttäen. Kaikista päivistä tällaista piti sattuakin tänään, enkä todellakaan nauttinut kuulemistani uutisista.
"Ei niin, mutta silti..mitä se oikein ajatteli? Carl tiesi, miten tärkeä rooli sillä on", vastasin hetkeä huokausujeni perään. Mies nimittäin tarkasti tiesi, että hän oli suurimmassa toteutusvastuussa laittomien aseiden hankkeesta. Jos kyseessä olisi olleet pienet käsiaseet tai puoliautomaattiaseet, niin homman voisi siirtää jollekulle toiselle helposti. Nyt oli vain kyse rajummista peleistä, eikä hanke voisi myöhästyä vain sen takia, että joudumme etsimään uuden kaverin hommaan.
'Siks sun pitääkin tulla tänne. Meidän pitää setviä asia ennen kuin koko hanke levähtää käsiin', sanat katkaisivat päässäni tapahtuneet kiroamiseni, mikä taisi olla hyväkin. Hirttäisin vielä nimittäin Carlin kunhan saisin hänet poliiseilta käsiini. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa moiselle.
"Hyvä on. Nähdään kohta", vastasin siten huokaisten, minkä jälkeen katkaisin puhelun. Hetkessä en todellakaan näyttänyt tyytyväiseltä katseeni olohuoneen ikkunasta ulos käyttäessäni, sillä Carlin takia joutuisin pettämään Sofialle annetun lupauksen kahden kesken vietetystä päivästä. Nyt päiväni menisi päämajalla, enkä oikein tahtonut ottaa tytärtäni mukaan töihin. Toki muistin, että hän oli juurikin sitä haikaillut, mutta mielipiteeni ei ollut suuresti eilisestä muuttunut. En silti olisi halunnut tuottaa toiselle pettymystä, mutta enpä voinut tuntuvan muuta tehdä.

Nimi: Tiuhti

01.08.2019 21:47
Margaret Bates | Notting Hill -> kotiin

Naisen katse oli lasittuneena metrossa olevaan digitaaliseen tauluun, jossa mainokset ja uutiset toistuivat aina samassa järjestyksessä. Häneltä jäi kuitenkin huomaamatta Brexitiä ja miesten hajuvesiä käsittelevät mainokset, kun päässä pyöri erilaisia vaihtoehtoja, jotka kävisivät valheeksi hänen menoistaan Johnille.
Maryn kasvoilla oli hajamielisen surullinen hymy, kun hän ajatteli päiväänsä salaisen rakastajansa seurassa. Tämä oli hemmotellut häntä ihan kunnolla: ostanut neilikoita kokonaisen kimpun (hänen lempikukkiaan), vienyt syömään älyttömän kalliiseen ravintolaan ja suunnitellut romanttisen illan kattohuoneistossaan. Ilta oli ollut täydellinen, mutta ihanat kukat hänen piti jättää toiselle, koska ei voinut viedä niitä Johnillekaan esiteltäväksi.

Kuullessaan oman asemansa Mary nousi ja nosti laukun olalleen. Ovet avautui ja hän poistui vaunusta hiljaisen aseman puolelle. Tuttua reittiä seuraten hän pääsi liukuportaita pitkin toiseen kerrokseen ja sitä kautta ulos. Oli pimeää ja ilma oli viilentynyt paljon, mutta onneksi matka kotiin ei ollut pitkä. Siitä huolimatta Mary kiirehti askeleissaan koska tunsi olevansa aivan jäässä.
Kotiovella, ennen oven avaamista, hän kertasi vielä suunnitelmansa. Lopulta hän päätyi vaihtoehtoon, että oli ollut vain viettämässä iltaa kahden näyttelijäystävänsä kanssa.

"John?" Mary huhuili eteisestä, ja kun vastausta ei kuulunut hän arveli miehensä siirtyneen joko sänkyyn tai ahertavan vielä töiden parissa. Kuten aina.
Kenkänsä ja takkinsa Mary jätti eteiseen ja laukun hän laski aulan piirongin päälle. Jaksamatta mennä suihkuun hän suuntasi suoraan makuuhuonetta kohti, josta löysi Johnin kirjaa lukemasta.
"Anteeksi että meni myöhään", hän pahoitteli. "Mutta tiedäthän sinä, Edna ja Martha osaavat juoruta paljon."
Mainittu kaksikko oli hyvin tuttu aviomiehelle eikä Mary epäillyt etteikö tämä uskoisi häntä. Mutta siltikin hänen sydämensä hakkasi odottaessaan toiselta vastausta.

Sofia Armati | East End, koti

Sofia käännähti sohvalla kun kuuli kahden kauppakassin tipahtavan lattialle. Hän huomasi heti Zoen ärtyneestä ilmeestä että jonkinlaista kinastelua oli tulossa. Häntä se tosin viihdytti ja joka kerta hän toivoi, että meneillään oleva riita johtaisi eroon. Vaan vielä isä jaksoi silti elättää noita-akkaa.
Kun Micah alkoi viettää Zoeta lepohuonetta kohti Sofia valpastui. Hänhän ei jättäisi tätä riitaa kuulematta, ja kun ovi parin perässä oli loksahtanut kiinni hän nousi sohvalta ja kipitti sen taakse. Korvansa ovea vasten painaneena Sofia saattoi kuulla ensimmäiset lausahdukset, mutta ilmeisesti pölyn taas jälleen kerran laskeutuessa molempien äänet madaltuivat eikä tyttö osannut arvata pussailtiinko siellä vai mitä. Siihen hänen mielenkiintonsakin sitten loppui ja turhautuneena hän raahusti keittiön pöydän ääreen istumaan ja miettimään. Tämäkään riita - jos sitä varsinaiseksi riidaksi saattoi edes kutsua - ei tuonut toivottua tulosta.
Sofia suuntasi katseensa keittiön ovensuulle istumaan jääneeseen Eliaan ja hymähti.
"Pitääkö tässä ite tehdä jotain että nuo ymmärtäis erota", hän mutisi koiralle niin hiljaa, ettei varmastikaan toiset kuulleet.

©2019 LONDON - suntuubi.com