Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Malluuw

17.07.2019 17:22
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Mitenköhän kissanminttu toimii Korppiin.." Aloin miettiä asiaa ääneen ja katsoin pientä pentua joka puski koirien ympärillä miukuen, ennen kun alkoi pestä Dinnin otsaa äänekkäästi kehräten ja leipoen pienillä tassuilla mattoani.
"Emmeköhän me keksisi keinon millä voisit maksaa takaisin linnatuomiosi." Virnistin, ennen kun aloin nauraa, Roryn kanssa oli niin helppo vitsailla asiasta.
"S-sano vain Bunny.." Sanoin hennosti punastuen kun toinen kutsui minua suureksi päälliköksi, tykkäsin toisen kutsuessa minua kuitenkin Bunnyksi.
"Seuraavaksi siirrät sormeasi vähän alemmas vain, siitä tulee eri sointu vaikka se onkin sama kieli." Selitin ja osoitin yhtä kitaran kielistä.

Nimi: Silver

17.07.2019 15:58
Rory Wilkins - Westminster

Korppi ei tainnut erityisemmin pitää soittoyrityksestäni ja siityi läheltämme koirien viereen. Kutsuin sitä nirppanokaksi ja virnistin sitten Nolanin sanoille.
"Enköhän. Paitsi ehkä soittamisen sijaan pitäisi tuoda kissanminttua tai jotain", tuumiskelin.
Sitten sainkin oppia alkusointuja kappaleesta, jonka Nolan oli itse aiemmin soittanut. Oma soittoni ei ihan hänen tasoaan vastannut, mutta oli se sen verran hyvin mennyt, etten tyrmään joutuisi. Virnistin huvittuneesti.
"Kiitos, se on kiva kuulla", vastasin.
"Olen joka tapauksessa niin mukava kaveri, että tulisit katumapäälle ja vapauttaisit minut", jatkoin hieman huumoria sanoihini sekoittaen. En kuitenkaan uskonut sanomani olevan totuuden vastainen.
"Opetatko lisääkin, oi suuri päällikkö?" tiedustelin sitten hetken kuluttua ja vaihdoin hieman jalkojeni asentoa. Risti-istunto tahtoi puuduttaa.

Nimi: Malluuw

17.07.2019 15:26
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

Hymyilin kun Rory kutsui minua mestarikseen, se tuntui hyvältä.
Nauroin katsoen Korppia ja Rory antoikin perään kommenttinsa asiasta.
"Kyllä sinä opit miellyttämään prinsessaakin." Vakuutin.
Opastukseni jälkeen, jonka näytin ja palautettuani kitaran taa Roryn puoleen kuuntelin toisen soittoa, muutama pieni virhe tuli väliin, muttei mitään vakavaa.
"Sehän meni tosi hyvin." Kehuin käsilläni taputtaen.
"Et sinä joudu tyrmään." Nauroin toisen vitsailuille.

Nimi: Silver

16.07.2019 22:30
Rory Wilkins - Westminster

"Sinun pitää hankkia itsellesi mestari jostakin -minulla on jo", vastasin hymyten Nolanin virkkeeseen nopeasta oppimisesta mestarin opissa. Hän olisi ainakin aluksi mestarini, mutta jos innostuisin opettelemaan lisää, asia voisi kääntyä päälaelleen.
Sain kitaran itselleni ja Nolanin pienen alkuopastuksen jälkeen tehtäväni oli kokeilla eri sointuja. En minä kitarasta mitään tiennyt, joten umpimähkään kaikki meni. Mutta kokeiluahan se oli, vaikka en voinutkaan kieltää, ettenkö olisi hieman jännittänyt sitä jostakin syystä.
Soitteluni lopuksi palautin kitaran Nolanille, tosin väliaikaisesti, sillä pyysin häntä näyttämään sointuja aikaisemmin soittamastaan kappaleesta. Nolan sanoi soittoni menneen ihan hyvin ja virnistin.
"Heh, kiitos vaan, Bunny", vastasin. Korppi taisi olla toista mieltä musisoimisestani.
"Vai ei prinsessalle kelvannu. Nirppanokka", totesin hymyille ja hipaisin kauemmas kävelevän pennun selkää.
Sitten huomioni palasi Nolaniin ja kitaraan.
"Seuraan tarkkana kuin kärppä", vastasin hänelle. Ja niin sitten vahtasin toisen jokaista sormen liikautusta, yrittäen painaa soinnut mieleeni. Hmm, ihan ookoo helppoa ehkä kai?
"Ehdottomasti, ennen kuin unohdan nuo soinnut", vastasin hymyten Nolanin kysymykseen ja ojensin käteni ottaakseni kitaran jälleen käsiini.
"Okei, kuunteles tätä", sanoin viedessäni sormet kielille ja parhaani mukaan toistin Nolanin sävelet. Soitin melkoisen hitaasti ja melkein varmasti, sillä pari kertaa sormeni eksyi väärälle kielelle. Toistin Nolanin näyttämät soinnut toiseenkin kertaan ja katsahdin sitten leikkisän virneen kera toista.
"Mites on, hyväksyykö Bunny tämän yrityksen vai joutuuko siniverinen tyrmään?" heitin vähän vitsaillen ja vein molemmat käteni vastakkaisille olkapäilleni, kallistaen vähän päätäni.

Nimi: Malluuw

16.07.2019 18:15
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Oppisin varmasti enemmän jos minulla olisi mestari joka opettaisi." Nauroin.
Silittelin Korppia sylissäni ja katsoin Roryn puoleen, toista taisi oikeasti jännittää soittaa, mutta ei kitara sen pahempaa toiselle tekisi kuitenkaan.
"Se meni ihan hyvin, ei pieni särähdys pahaa tee." Vakuutin hymyillen Rorylle.
Korppi miukaisi ilmoittaen mielipiteensä ja lähti koirien luokse, naurahdin ja katsoin Roryä.
"Katso tarkkaan, minä näytän niin voit kokeilla sitten, okei?" Ehdotin hymähtäen kun otin kitaran vastaan ja painoin sormillani vuoron perään eri kieliä, saaden soittaessani eri sointuja aikaan, soitin kuitenkin yksi sointu kerrallaan hitaalleen, että Rory saisi pysyttyä katseellaan perässä soinnuissa mitä soitin.
"Haluatko nyt kokeilla?" Kysyin hymähtäen toiselle, rohkaisin Roryä soittamaan, ei toinen oppisi jos ei uskaltaisi yrittää.

Nimi: Silver

16.07.2019 12:16
Rory Wilkins - Westminster

Kehuin Nolanin kitaransoittoa ja vaikka ikään kuin toruin toista taitojen vähättelystä, hän teki sitä jälleen. Virnistin.
"No, kun soittelet vielä vähän lisää, olet tuota pikaa oikea mestari", sanoin.
Seuraavaksi pyysinkin Nolania opettamaan minulle jotakin kitarasta ja hän aikoi opettaa minulle pätkän äskettäin soittamastaan kappaleesta. Nyökäytin hymyten päätäni.
"Sopii", lisäsin sanattomaan vastaukseeni.
Korppi pääsi isäntänsä syliin ja minä puolestaan sain kitaran käsiini. Se oli jopa hivenen jännittävää.
"Joo, niinhän se on", vahvistin Nolanin sanoja siitä, että jokainen aloitti jostakin. Ja minä aloitin nyt tästä.
Asettelin sormeni Nolanin opastuksen mukaan ja katsahdin sitten toiseen hänen pyytäessä minua kokeilemaan sointuja.
"Voi hitto, kokeillaanpa", sanahdin. Kiroilu kuvasti hieman sitä, että olin vähäsen jännittynyt, mutta tiedä sitten huomasiko sitä. En oikein edes tiennyt miksi olin, sillä ei mokaaminen minua haitannut. Enhän minä voinutkaan osata.
No, joka tapauksessa, painoin kevyesti joitakin kieliä samalla kun toisen käden etusormella ja peukalolla vedin kaikki kielet soimaan. Teinköhän minä edes oikein? Kitara särähti vähän ja irvistin. Irvistys jäi kuitenkin laimeahkoksi, sillä minua nauratti, mikä sai hymyn pysyttelemään huulillani.
"Mähän olen varsinainen kitaristi", naurahdin jokseenkin sarkastiseen sävyyn ja soittelin sitten puolisen minuuttia miten sattuu. Lopetettuani ojensin kitaraa Nolania kohti, huvittunut hymy edelleen huulillani.
"Hiton vaikeeta", sanoin ja suin vähän niskahiuksiani.
"Näytätkö sen kappaleen sointuja?" pyysin melkein saman tien edellisten sanojeni perään.

Nimi: Malluuw

15.07.2019 22:10
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

Hämmennyin alkuun kun Rory tuuppasi minua kevyesti olkapäähän, ensimmäisenä ajattelin kuulostaneeni pahalta, minkä jälkeen lämpö kohosi poskipäilleni.
"E-en minä hirveän hyvä ole, vapaa-aikanani vain välillä soitan." Sopertelin.
"Voin opettaa, opetan sinulle vaikka alkua tuosta kappaleesta, osaan sen ulkoa." Kerroin ja istuin Roryn vierelle lattialle, nostin Korpin omaan syliini, kun ojensin kitaran puolestaan Rorylle.
"Kaikki alottavat jostain enkä usko että yrityksesi kuulostaa hirveälle." Vastasin hymyillen.
Opastin Roryä laittamaan toisen käden sormensa ylös kielille, mistä toinen loisi painamalla eri soituja, kun taas toisella kädellä hän niin sanotusti rämpyttäisi kitaraa.
"Kokeile ensin eri sointuja, että opit tuntemaan ne." Neuvoin hymyillen.

Nimi: Silver

15.07.2019 21:37
Rory Wilkins - Westminster

Pahoittelin, ehkä hieman turhaan jos voisi sanoa, koirieni käytöstä, mutta se olisi voinut luoda vaaratilanteen. Onneksi mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Siksi Nolan kaiketi sanoikin, ettei minun tarvinnut pahoitella. Hymyilin toiselle.
"Niin, ei ehkä nyt kun mitään ei käynyt", totesin.
Pyysin Nolania soittamaan kitarallaan jotakin ja hänhän soitti. Kappaleen kuuntelun lomassa silittelin Korppia. Nolanin sitten lopettaessa virnistin ja ojensin kättäni tuupatakseni toista kevyesti olkapäästä.
"Hei, vau, se oli upeeta. Ja yks vähätteli taitojaan", sanoin, viimeisen lauseen melkein toruvasti, tosin hymy edelleen huulillani.
"Mutta haluisitko nyt opastaa mulle niinku jotain sointuja tai jotakin?" kysäisin sitten hiukan sanoja hakien, koska en oikeastaan tiennyt kitaroista juuri mitään, joten en myöskään tiennyt, mitä tulisi opetella ensin. Oliko jotain sellaista? Otettiinko kitara vain käteen ja etsittiin kivalta kuulostavia kohtia? Hieraisin tuumailevasti vähän otsaani.
"Et sitten naura jos mun yritykset kuulostaa ihan hirveeltä", sanoin naurahtaen, virneenpuolikas naamallani. Todennäköisesti kylläkin itse tulisin nauramaan, riippuen nyt miltä tulisin kuulostamaan. Mutta ehkä en ihan toivoton tapaus olisi.

Nimi: Malluuw

15.07.2019 01:09
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Ei se mitään, ei sinun tarvitse pahoitella." Vakuutin hymyillen Rorylle, ei pahempaa kuitenkaan ollut sattunut.
Nauroin Roryn sanavalinnalle, kitara itkisi riemusta, jos siis voisi.
"Kiitos, minä voin kokeilla jotain." Sanoin raapien niskaani ja istahdin sängylleni ottaen paremman asennon.
Minua hermostutti, mutta henkäisin syvään ja laskin katseeni kitaran pariin, aloin soittaa kitarallani ensimmäisenä mieleeni tulevaa biisiä, joka tässä tapauksessa oli Passanger - Let her go.
Suljin silmäni ja annoin itseni keskittyä kitaran pariin, en ollut hetkeen soittanutkaan sillä ja tuntui kuin unohtaisin hetkeksi kaiken ympärillä olevan tyystin.

Daren Welch - Hackney, Darenin koti

Värähdin ja erkanin hetkellisesti Jerrystä kun tuon kännykkä soi, en tiennyt soittajaa enkä viitsinyt alkaa kyselemäänkään, joten katsoin toista, kunnes tuo lopetti puhelun.
"Ei tietenkään." Vastasin hymyillen Jerrylle takaisin, toinen suorastaan paistoi onnesta, hänen hymynsä oli aitoa ja hän näytti suorastaan olevansa onnensa kukkuloilla, se tuntui minusta hyvältä, nähdä Jerry onnellisena.

Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka| K18

Ennen kun ehdin saada puuhiani loppuun Jacob nosti minut syliinsä hajareisin, dominoiva daddy, en pistänyt lainkaan pahakseni.
Vastasin suudelmaan ahnaasti jonka Jacob aloitti ja nuolaisin toisen huulia kun tuo alkoi puhua.
"Hmm~ Sitten on toinen vaihtoehto kans, sellanen jota vaan tää tietty daddy voi saada~ " Kerroin kuiskaten Jacobille ja nuolaisin huuliani, ennen kun liikautin kehoani Jacobia vasten houkutellen toisen dominoivaa puolta esiin.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Vastasin suudelmaan jonka sain ja nautin nähdä kun Zachary puraisi alahuultaan, miten toinen kiusasikin minua sillä näyllä, hän oli suorastaan silmän ruokaa minulle jo silloin.
"Aloitetaan mikä?" Kysyin kiusallani ja päästin virneen kasvoilleni, ainahan piti vähän kiusoitella.

Christopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin koti

Helpotuin kun Charlie alkoi rauhoittua, osasin siis jotenkin hoitaa tilanteen ja tuntui että pääni sisällä pienet käskyläiseni heittivät suunnitelmapapereita pitkin poikin riemusta kun olimme päätyneet oikeaan lähestymistapaan.
"Totta kai, mä hoidan sulle kaikkea tänne mitä tarviit." Lupasin ja annoin Charlien liu'uttaa sormensa omieni lomaan, se sai minut pienesti hymähtämään.

Nimi: Silver

14.07.2019 15:24
Rory Wilkins - Westminster

Dinni ja Vingi olisivat voineet kaataa Nolanin, vaikka, kuten hänkin sanoi, ne olivatkin yleensä koostaan huolimatta varovaisia.
"Joo... mutta silti. Sori", sanahdin ja virnistin hieman anteeksipyytävästi. Jos Nolanille olisi käynyt jotain, se olisi ollut minun syyni, sillä olivathan koirat minun.
Hellittelin hetken aikaa Korppia, ennen kuin palasin kitaransoittoon, jonka vuoksi tänne oltiin tultukin. Kissanpennun mielestä olin kaiketi lopettanut hellimisen liian aikaisin, sillä se hakeutui syliini. Hymyilin ja silitin Korppia.
Nolan ei ollut nimennyt kitaraansa. Virnistin hänen sanoilleen huonosta omistajasta.
"En usko, että olet. Korppikin on onnensa kukkuloilla luonasi, joten jos kitarasi olisi elävä olento, se itkisi riemusta", vastasin hymyten.
"Mutta se on tosi siisti", jatkoin sanojani kitaraan viitaten ja sitä katseellani tutkien. Kohotin sitten silmäni Nolanin omiin.
"Voitko soittaa jotain?" kysäisin.
"Viitsinkö edes koskea siihen, jos se hajoaa", lisäsin virnistäen hieman. Ihan kuin kitara kosketuksesta murenisi atomeiksi, virkkeessä oli vähän vitsin makua, mutta myös totuutta. En ollut tullut tänne rikkomaan muuta kuin Nolanin kuuloa.

Nimi: Akit4

14.07.2019 15:08
Valentin "Vulture" Blackwood | Knightsbridge, Princes Gardens

Purin hampaitani yhteen pitääkseni itseni housuissani jätkän kiusoitellessa minua kaulaani nuolaisemalla ja vihjailevia sanoa leperrellen. Henkäisin syvään. Katseeni kääntyi hänen omaansa. Toinen käteni nousi miehen kaulalle, jonka ympärille kiersin sormeni ikäänkuin ollen valmiina kurtistamaan.
"On", sanoin tiukasti, vaikka ajatus pikkuisesta leikistä täällä houkuttelikin. Kyllähän hälyttimien päälle meneminen nostatti adrenaliinia sen verran, että kehoa kutkutteli mukavasti. Meillä ei kuitenkaan olisi varaa jäädä täällä kiinni. Kaulalla olleva käteni kiristi otettaan, upottaen kiusoitellen kynsiään hänen ihoonsa. Jackal saisi kuitenkin luvan odottaa. Käteni oli tahriutunut miehen verestä laskiessani sen hänen kaulaltaan, jonka jälkeen tartuin tuttavani käsivarresta ja aloin vetää häntä mukaani.
"Me mennään nyt", käskytin jälleen repiessäni jätkää ovelle. Sen jälkeen suuntaisimmekin suoraan ulos ja moottoripyörälleni, kunhan muita häiriötekijöitä ei enää ilmaantuisi.


Jeremy Durham | Hackney, Darenin koti

Olin jälleen uponnut Darenin huulten vietäväksi, mutta yllättäen kännykkäni kuitenkin alkoi väristä. Joku soitti minulle. Irrotin huuleni ja avasin silmäni Darenia katsellen samalla, kun käteni haki kännykkää taskustani. Siirryin hieman kauemmas jätkästä.
"No?" kysyin luurin korvalleni nostaessani ja sormellani huuliani sipaisten. Kevyt virne häilyi kasvoillani. Olin suorastaan leijailla siitä sohvalta ilmaan vatsassani pyörivien perhosten mukana.
"Joo, mulle tuliki vielä muuta", selitin perääni kyselevälle isoäidilleni, "Mut mä lupaan tulla yöksi kotiin."
Toivoin saavani luvan jäädä Darenin luo vielä edes hetkeksi, ja onnekseni sen myös sainkin. Virneeni leveni säteileväksi onnesta.
"Okei, kiitti moi", sanoin ja suljin puhelimen. Työntäessäni sitä taskuuni käännyin vilkaisemaan Darenia kohti leveä, tyytyväinen hymy edelleen kasvoillani. Ilmeisesti minua ei oltu käskemässä kotiin ihan heti.
"Kai sua ei haittaa, vaikka viettäsin täällä vielä vähän aikaa?" kysyin virnistäen, vaikka ajatuksissani rukoilin lupaa jäädä tänne vaikka loppupäiväksi. Loppupäivä Darenin kanssa täysin kahden? Ah, joo, kyllä kiitos.


Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka | K18

Murahdin Marcuksen sanoille. En kuitenkaan lopettanut malttamatonta liikahteluani, vaan päin vastoin annoin lanteideni liikkua entistä kiihkeämmin. Jatkoipa Marcuskin tekemisiään halukkaammin. Henkäilin huulieni välistä kohdistaessani katseeni alas Marcukseen. Se näky sai minut puraisemaan poskieni sisäpintaa.
Päätin saaneeni tarpeeksi. Tartuin jätkästä kiinni ja nostin hänet ylös lattian tasolta, vetäen hänet sitten hajareisin syliini. Suutelin ahnaasti.
"Mitä, jos sun suu ei riitäkkään?" kuiskasin kiusoittelevasti. Tavallisesti en olisi kysynyt asiaa ainakaan näin suoraan, mutta nyt pääni olikin niin sekaisin kaikista käyttämistäni aineista ja juomista, etten enää välittänyt. Halusin Marcusta. Piste.


Elijah Carter | Westminster, Nicholaksen ja Elijahin asunto

Huoneeseeni päästyäni jäin vain typerästi aloilleni kasvojani käsiini haudaten. Minua hävetti, jonka johdosta meni hetki saada itseäni edes hieman kasaan. Ainakin siis sen verran, että onnistuin astelemaan vaatekaapilleni keräämään vaatetta itselleni. Heittelin vaatekappaleita yksi kerrallaan sängylleni, samalla pääni sisällä itseäni moittien.
Miksi tämä ei sujunut nyt yhtään? En todellakaan ollut onnistunut parantamaan antaamani ensivaikutelmaa, ehei. Kukaties olin tainnut jopa pahentaa sitä. Heroin hermostuneena hiuksiani ja istahdin pyyhe yhä ympärilläni sängylleni. Mitä voisin enää tehdä? En todellakaan viitsisi enää poistua huoneestani, saati vilkaista Nicholasia tai Rorya päinkään. Huokaisin.


Abigail Bellingham | Abin koti

Tällä kertaa en ollut enää laskenut kännykkää kädestäni, enkä myöskään kääntynyt takaisin maalaukseni puoleen, vaan sen sijaan jäin tuijottamaan puhelimeni näyttöä odottaessani saavani jälleen vastauksen viestiini. Eikä mennyt kauaakaan, kun se jo kilahti puhelimeeni kertoen, että Di olisi tänään vapaa suunnitelmista. Se sai minut hymyilemään hampaideni kera. Vastauksesta ja sen perässä olevasta vinkkaushymiöstä päätellen hän taisi ajatella samaa, kuin minäkin: ehkä voisimme siis keksiä jotain yhdessä? En kuitenkaan ehtinyt edes kirjoittaa viestiä ehdottaakseni sitä, kun Di ehti jo ensin.
Tämän toisen viestin luettuani laskin kissan sylistäni ja nousin tuoliltani, samalla karvoja vaatteistani puistellen.
"Tietty saat", kirjoitin ja perään laitetut hymiöt kertoivat minun ilahtuneen ehdotuksesta. Kirjoittaessani olin alkanut kerätä siveltimiäni kasaan aikeinani raivata edes hieman tilaa asuntooni ennen naisen saapumista.
"Tuu vaan heti, ku pääset", kirjoitin vielä perään, ja loppuun lisäsin vielä osoitteeni. Eihän hän sitä tainnutkaan vielä tietää.


Andrew Downham | Chelsea, koti

Naurahdin tuhahtaen, kun Matthew lupasi jättää minulle edes yhden semihyvännäköisen napattavaksi. Miten huomaavaista. Tietenkin hän veisi parhaat päältä, jos saisi siihen tilaisuuden.
Siitä juttu kuitenkin siirtyi takaisin siihen Matthewin treffiseuraan, jota hän alkoi kuvailla minulle. Nyököttelin hymähtäen päätäni. Kuulosti vähän turhankin hyvältä ollakseen totta, mutta Matthew ei takuulla osaisi teeskennellä noin hyvin, joten jotain oli todella täytynyt tapahtua kesken koiran ulkoilutuksen. Hänen sanojensa päätteeksi naurahdin.
"Hienoo, voitte sit yhdessä pistää koomikonuran käyntiin", tokaisin läppäistessä veljeä polvelle samalla, kun nousin sohvalta. Lähinnä kuitenkin vain siirryin siksi, että Droco oli saapunut hakemaan huomiotamme, jota kyykistyin antamaan sille rapsutuksien muodossa katseeni samalla takaisin veljeen kääntäen.
"Kai sä siis sait siltä numeron tai jotain? Vai oliks tää vaan tällanen yhen kerran deittikamu?" kysyin edelleen hieman huvittuneena hymyillen.

Nimi: E.M.

14.07.2019 14:11
Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Hymyillen nyökkäsin toisen naurahduksille, ja ehkä Vincent arvasi, mitä minulla oli mielessäni. Minua suukottaen hän joka tapauksessa suostui keräämään vaatteemme, mitä kautta minä jäin seuraamaan toisen toimia. Ja kyllähän se oli myönnettävä, että nautin näystä, jonka mies tarjosi vaatteita noukkiessaan. Sen tähden puraisinkin alahuultani enkä laskenut irti ennen kuin olin varmistanut, että Vincent oli nähnyt alahuulen seksikkään puremiseni.
"Aloitetaan vaan", vastasin sitten toisen hymähdyksiin miehen suukottaessa rintakehääni, minkä perään hain Vincentin huulet omiani vasten. Kyllähän sitä oli varmasti aina aikaa pienelle suudelmalle, jonka katkettua katseeni jäi toisen puoleen - eikä vain siis kasvoihin. Samaten alahuuleni pureminen palasi takaisin. Nautin tilanteesta ehkä hieman liikaa.


Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park, Chrisin koti

Chris yritti lähteä ratkaisemaan tilannetta, mutta en edelleenkään tiennyt, miten Bradin huoneeseen lukitseminen toimisi. Vastaan en kuitenkaan lähtenyt väittämään, kun toinen jatkoi sanojaan. Hän kun ei antaisi minun palata takaisin - oletin toisen tarkoittavan sekä Rogerin että Bradin vanhempien kämppää -, ja Rogeria Chris nimitti palkkamurhaajaksi. Joku sellainenhan hullu tappaja toinen olikin. Eikä Rogerin kämpän sisusta ollut ainoa outoa asia.
"Outo se on koko tyyppi", niiskaisin siksi vaisusti Chrisin sanojen jatkeeksi. Toisen puheisiin keskittyminen oli saanut minua hieman rauhoittumaan, mutten edelleenkään nauttinut millään tasolla olostani. Onneksi mies ei kuitenkaan jättänyt sanojaan siihen. Chris kun totesi Bradin saattavan meidän kaikki vaaraan - eli kaikki olisi Bradin syytä, mikä kävi minulle - eikä antaisi toisen riskeerata minua. Samalla hän laski kätensä poskilleni ennen kuin suuteli minua, minkä yhteydessä suljin silmäni. Kevyesti vastasin suudelmaan samalla kun kohotin oikean käteni miehen käsivarrelle. Suudelmaan jo osittain keskittyminen sai onneksi minua entisestään rauhoittumaan, ja suudelman loputtua kohotin katseeni Chrisin silmiin.
"Kiitos", vastasin ja pieni hymy pääsi viimein kasvoilleni. Toki tilanne ei ollut muuttunut - yhtä kusessa olin kuin aiemminkin -, mutta sentään toinen jälleen kerran lupasi huolehtia minusta. Chris oli varmasti ainoa ihminen, joka edes välitti minusta, minkä takia asumiskysymys tai pikemminkin varmistus nousi mieleeni.
"Voinks mä jäädä asumaan tänne?" kysyin siirtäen oikean käteni ottamaan toista kunnolla kädestä, minkä yhteydessä liu'utin sormeni toisen sormien lomiin(?). Katseeni jätin toiseen jokseenkin pyytävän sävyn kera.

Nimi: Malluuw

13.07.2019 18:58
Christopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin koti

Huomasin selvän paniikin ja huolen Charlien äänestä.
"Hmm..jos Brad tulee niin voin lukita teidät vaikka mun makkariin." Pohdiskelin.
"En anna sun palata sinne, en kenenkää teistä, Brad ei ehkä vielä näe sitä itse, mut sen veli on selvästi jonkin sortin palkkamurhaaja, ei normaalisti sen sisustus olis niin..outo?" Sanoin etsien oikeaa sanaa mikä voisi kuvastaa näkemääni, etenkin asevitriini joka komeili, olihan se ihan näyttävä, mutta hyvin epäilyttävä.
"Brad saattaa teidät kaikki vaaraan, enkä salli sen riskeerata sua." Ilmoitin ja laskin käteni Charlien poskille, ennen kun suutelin toista.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Ai että laitat minut töihin?" Kysyin nauraen kun osasin kyllä toisen vihjaillessa lukea mitä tuolla oli mielessä.
"Noh, selvä se." Hymähdin ja suukotin Zacharyä, ennen kun erkanin toisesta ja aloin noukkia vaatteitamme kasaan.
"Aloitammeko sinusta?" Kysyin hymähtäen ja suukotin Zacharyn paljasta rintakehää vielä, ennen kun se pitäisi peittää vaatekappaleilla.

Nimi: E.M.

13.07.2019 18:01
Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Ehdotukseni kävi Vincentille, mutta edelleen kiusotellen hän mietiskeli ääneen, että saisi nähdä kauanko pukeutumisessamme tällä kertaa oikein kestäisi. Ja niin...olihan hän oikeassa. Aamusta kun olimme päätyneet kesken pukeumisen toiselle kierrokselle, vaikka olimmekin olleet vastuussa vain omista vaatteistamme. Toisaalta silloin minun tekemisilläni saattoi olla ollut vaikutusta asiaan.
"Ehkä jos minä en keräile vaatteita lattialta voimme selvitä nopeastikin..?" vastasin siten vihjailevasti, mikä välittyi sekä äänestäni että kasvoiltani. Käteni päästin lipumaan miehen rintakehältä hänen käsilleen, ja mieluusti seuraisin sivusta, kun ilkeä poliisisetä noukkisi vaatteita.


Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park, Chrisin koti

Tuttujen maisemien kautta pääsimme Chrisin kämpän eteen, missä toinen ajoi moottoripyörän parkkiin. Siitä tiloissani en ehtinytkään edes yrittää pyörän selästä nousua ennen kuin mies nappasi minut syliinsä ja lähti kantamaan minua sisälle. Minä tunnuin olevan liiaksi tunteiden vallassa, että olisin laittanut edes vitsilläni hanttiin.
Samasta syystä jäin edelleen hiljaiseksi, ja Chris oli myös se, joka otti minulta kypärän päästä, kun olimme päässeet hänen kämpälleen ja sieltä sohvalle istumaan. Kypärän alta paljastuivat itkemisestä kostuneet poskeni, vaikka valtoimenaan en ollutkaan itkenyt. Kuitenkin tarpeeksi ja edelleen, joista jälkimmäiseen Chrisin lohduttavat lupaukset ja poskeni kuivaksi pyyhkäisyt auttoivat hieman.
Se nimittäin tuntui jo paljolta, että Chris oli edelleen luonani, vaikka kaikki muut tuntuivatkin inhoavan minua. Koska eihän Roger ollut ainoa. Hän vain ilmaisi typerät mielipiteensä - päähäni pyörimään jääneet mielipiteensä - varsin suoraan. Ja tietäen mitä kaikki minusta ajattelivat, itseni kasaan saanti oli vaikeaa. Miten minä ja Chris voisimme taistella kaikkia muita vastaan?
"Mut sit Brad tulee ja joudun sinne takasin", vastasinkin sen takia hätä ja orastava paniikki äänestäni kuuluen. Ja kun siinä olin suuni sitten avannut, en vain saanut sitä kiinni. En vaikka kurkkuani kuristikin.
"Sen äiti jo tietää et oon Lontoossa, ja en haluu sinne takasin. En mä ees halua olla tässä kropassa, saati elää sen elämää. Mä haluun ihan oman elämän, enkä kuulla et oon Bradin sairauden jatke", jatkoin ja minusta tuntui kuin kaikki paha olo olisi vain yrittänyt minusta ulos. Sen tähden kait silmieni kostuminenkin paheni ja vedin jalkani sohvalle, jotta sain kiedottua käteni polvieni ympärille.
Kun en minä tahtonut olla Brad. Tahdoin olla Charlie. Tehdä mitä halusin ja elää elämäni rauhassa. Ei ollut oikein, että sain siitä haukut ja väkivallat niskaani. Ei se voinut olla niin. Ja varmana olin enemmän kuin vain sekopää Bradin mielen tuotosta.

Nimi: Malluuw

13.07.2019 16:06
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Onneksi ei sentään käynyt niin, olisi voinut käydä pahemminkin." Huolestuin kun Rory sanoi että kaksikko olisi voinut kaataa minut.
"He ovat kyllä varovaisia." Vakuutin hymähtäen ja katsoin koiria jotka kävivät matolleni makuulleen.
Hento lämpö kohosi kasvoilleni kun katsoin Roryn paijaavan pienokaista, josta Korppi oli enemmän kuin mielissään ja lattialle jouduttuaan hakeutuikin Roryn syliin takaisin tuon istuttua alas lattialle.
"E-ei sillä nimeä ole, olenko huono omistaja jos en ole nimennyt sitä?" Kysyin hieraisten niskaani ja otin kitarani esiin, se oli siistissä kunnossa ja lähes uuden veroisen näköinen.

Christopher Holmes - Kensington > Reagent's Park, Chrisin koti

Pääsimme asuntoni pihaan pian ja tunsin ettei kaikki ollut Charliella hyvin, en tiennyt miten olisin tilanteeseen reagoinut ja mieleni teki entistä enemmän tupakkia, mutta sivutin sen ajatuksen mielestäni.
Pian ajoin moottoripyörän parkkiin ja sen tehtyäni nappasin Charlien syliini ja lähdin kantamaan toista sisälle päin(?), en tiennyt oliko tämä nyt mitenkään parempi vaihtoehto, mutta kiusallinen hiljaisuus saisi pian riittää jo.
Pääsimme asunnolleni missä istutin Charlien sohvalleni(?) ja riisutin tuolta kypärän pääsä(?).
"Ei sulla oo hätää, mä huolehdin ettei se limakoura koske sua." Lupasin sipaisten Charlien poskea kuivaksi(?), ennen kun riisutin oman kypäräni päästäni.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Otan tarjouksesi vastaan." Ilmoitin hymähtäen, en laittaisi pahitteeksi jos toinen minua tahtoisi auttaa puettamaan.
"Saa nähdä kuinka rivakasti tämä pukemisemme edistyy." Kiusasin virnistäen leikkisästi, olimmehan aiemminkin jo päässeet pukeutumisen aikana toiseen kierrokseen, mutta nyt meidän piti kuitenkin pitää malttimme ja keskittyä, työt odottivat meitä kumpaakin.

Nimi: E.M.

13.07.2019 13:51
Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent lähti mukaan leikkiin, mikä sai minut pysymään ilmeeltäni huvittuneena. Osasi hän silti kääntää tilanteen nurinkurin, sillä mies totesi minun jäävän vaille patukkaa, mikäli vasikoisin ja ilkeä poliisisetä joutuisi lukkojen taakse. Leikin tähden vedinkin ilmeeni punnitsevaksi, joskin se tuli keskeytyneeksi, kun Vincent suukotti minua ja laski minut sen perään viimein alas omien jalkojeni varaan. Ideastaan hän ei silti luopunut, vaan omiin lakipykäliinsä vedoten vaati päästä auttamaan pukeutumisessani. Kiusallani näytin mukamas olevani valmis kieltäytymään.
"Hyvä on~", vastasin kuitenkin sitten palauttaen hymyn kasvoilleni. "Mutta minä autan sitten myös sinua", jatkoin myöntymiseni perään ja hipelöin hieman miehen rintakehän paljasta ihoa toisen pitäessä käsiään lanteillani.


Brad Miller (Charlie) - Kensington > Reagent's Park

Vastaukseni jälkeen ajauduin taas ajatuksiini, joskin kuuntelin silti Chrisiä. Ruokapuheidensa jälkeen hän ehdottikin, että menisimme hänen kämpälleen.
"Okei", vastasin lyhyesti ja vaitonaisesti. Siinä vaiheessa moottoripyörän keula oli jo kääntynyt, mutta en silti tiennyt menimmekö nyt suoraan toisen kämpälle vai kuinka. Ehkä niin, en vain nyt kyennyt keskittymään, kun tajusin jo nyyhkäiseväni ensimmäisen kerran. En tahtonut lähteä itkemään siinä enkä ollenkaan, ja edelleen jäin hiljaiseksi(?), vaikka jonkin ajan kuluttua huomasinkin Chrisin kämpän lähistön tutulta näyttävät maisemat(?).

Nimi: Silver

13.07.2019 13:48
Rory Wilkins - Westminster

Päästin Nolanin menemään edeltä huoneeseen, mutta aivan ensimmäisiksi sinne kiiruhtivatkin koirani.
"Hyvä niin", vastasin Nolanille.
"Olisivat voineet kaataa sut", lisäsin päätä kevyesti pudistellen.
Pikaisen huonetutkimuksen tehtyään koirat laskeutuivat makaamaan matolle, jos Nolanilla nyt sellainen oli. Minä puolestani halusin taas paijata kissanpentua, joten nostin Korpin syliini ja toin sen kasvojeni eteen.
"Hei pikkuinen", sanoin kissalle ja pidin sitä varovasti rintaani vasten, silitellen sen pientä päätä. Se oli niin suloinen, että sydämeni oli sulaa laavaa. Päästin Korpin kylläkin pian lattialle kulkemaan omia teitään.
"Esittelehän se instrumenttisi", sanoin Nolaniin katsahtaen istahtaessani risti-istuntoon lattialle.
"Kai sillä on nimikin?" jatkoin hieman vitsaillen ja virnistin vähän.

Nimi: Malluuw

13.07.2019 13:18
Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Ooh, jäin kiinni itseteossa, voin jo otsikossa nähdä kuinka lehden etukannessa lukee, kaksikko jäi kiinni nakuilusta, toinen poliisi." Sanoin esittäen järkyttynyttä, mutta lempeä virne suli nopeasti kasvoilleni.
"Jos vasikoit niin sittenhän et saa enää pamppua jos ilkeä poliisi setä joutuu putkaan." Huomautin virne kasvoillani ja suukotin Zacharyä, ennen kun laskin tuon alas.
"Mutta jos minun oma lakipykäläni käskee sallia minun auttaa pukemisessa?" Jatkoin kysyen ja hymähdin laskien käteni Zacharyn lanteille.

Christopher Holmes - Kensington

Kirosin mielessäni hiljaa, olin todella huono näissä tilanteissa, ulospäin olin tyyni ja rauhallinen kuten yleensä, mutta mielessäni kävin itseni kanssa keskustelua mikä olisi oikea tapa lähestyä asiaa.
"Mennään mun kämpälle, okei?" Kysyin varmistaen, mutta käänsinkin moottoripyörän jo uuteen suuntaansa.

Nimi: pixeli

13.07.2019 00:12
Emil Stanley Dawson | St. James | k18

Nautintomme jatkui rytmin vaihdosten kanssa, jotka aiheuttivat henkäisyjä suudelmien välissä. Sekä myös toisen tauon, jolloin Ella painoi kasvonsa kaulaani. Sisäisesti hymyilin. Alkoholin ja nautinnon sokaisemilla aivoillani minusta se oli varsin herttainen ele.

Kaikki oli kuitenkin kohta loppumassa ja kumpikin luki sen toisistaan. Ellan jännittyminen oli minulle merkki siitä. Kumpainenkin myös huokaili, joka oli omiaan kertomaan päätöksen lähenemisestä. Katsekontaktimmekaan ei kestänyt kauaa silmiemme sulkeuduttua. Sitten tunsin toisen jännittyvän enemmän, se tuntui myös miehyydessäni, jonka takia kipristin kevyesti vatsalihaksiani. Olimme päässeet päätepisteeseemme. Parantelin syli-istunta asentoamme ja painoin pääni otsani Ellan otsaa vasten tasakseni hengitykseni ja saadakseni samalla tuntea toisen läheisyyden.(?) Tilanteen sitten ollessa sopiva irroittautumiselle, tekisin sen varovasti kipua vältellen. Pörrörin hiuksiani ja hymyilin Ellalle pehmeästi. Pariin kertaan jouduin vielä vetämään raskaammin henkeä koitoksen takia. Ehken enää toista kierrosta jaksaisi, mutta jos toinen haluaisi vielä suudella ja hellitellä niin en kieltäityisi. Nukkuminenkin kävisi hyvin, sillä uskoin kellonkin olevan jo sen verran.


London Wilford | Belgravia

Kuulo kysymykseeni Aubrey vastasi, ettei kuiskeelle ollut tarvetta, mutta hiljaisella sävyllä oli silti puhuttava. Nyökkäsin päätäni hymy huulillani. En missään nimessä halunnut alkaa mölisemään, joten rajojen kokeilu sai jäädä nyt. Siispä olin peittänyt nauruntyrkähdykseni joita Aubreykin näytti peittelevän puremalla huuliaan.
"En lupaa mitään, mut yritän olla kolisematta" naurahdin ja katsahdin sitten Aubreyhyn, sillä lohikäärmeen henkilöllisyyden halusin tietää. Toinen sitten kertoikin hivene epäsuorasti sen olevan käärme, joka ei tavallaan yllättynyt huomaamaani terraarion takia. Pysähdyin kuitenkin hetkeksi ja suustani karkasi kevyt hymähdys.
"Ei mul oo, käärmeet on oikeestaa ihan kivoja" Aubreyn nykivä suupieli ei ollut jäänyt minulta huomaamatta, enkä halunnut antaa toiselle naurunaihetta, sillä oikeastaan hitusen kammosin käärmeitä. En kuitenkaan maininnut siitä, koska kestin kyllä niiden läsnäolon varsinkin jos ne olivat terraarion sisäpuolella. Sitäpaitsi koin sen ehkä hitusen nolona pelätä käärmeitä, joten mieluummin jätin sanomatta.
"Onko hirmuisella lohikäärmellä joku toinenkin nimi?" Kysyin ja katsahdin terraarion suuntaan.

Nimi: E.M.

12.07.2019 20:24
Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent puolusteli tekoaan, mikä sai minut naurahtamaan huvittuneena ennen suudelmaa. Sen perään mies vastasi suudelmaan, ja vitsaili sitten pukemiseen auttamisesta lisäykseni perään. Ja jos kieltäytyisin, niin hän muka saattaisi sakottaa minua nakuilun takia, mikä sai minut leikkisästi siristämään silmiäni. Alas hän ei vieläkään minua laskenut. Se ei kuitenkaan ollut tismalleen sen hetken murhe.
"Entä jos olen vasikka ja kielin ilkeästä poliisisedästä, joka nakuilee myös?" sanahdinkin suurempaan 'ongelmaan' kantaa ottaen. Leikkiähän se oli, mieluusti Vincent voisi auttaa minua pukeutumisen kanssa.


Brad Miller (Charlie) - Kensington, Rogerin asunnon edusta

Chris yritti rauhoitella minua moottoripyörälle kaasua antaessaan, minkä jälkeen pääsimmekin jättämään Rogerin kämpän taaksemme. Ajatusteni kanssa jäin silti hiljaiseksi. Miten siinä nimittäin saattoi olla huolehtimatta? Siinä kun kaikki Rogerin ilkeät sanat tuntuivat palaavan mieleeni, mikä ei helpottanut tunnetilani kanssa. Vittu mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin elää rauhassa ja tehdä mitä halusin..
Hiljaisuus - tai ainakin teennäinen hiljaisuus moottoripyörän moottorin paukkeessa - taisi kuitenkin olla jotain, mitä Chris ei tahtonut, sillä sen sijaan, että olisin saanut olla hiljaa, hän alkoi kysellä kännykästä. Niin, hän kun oli rauhoitellessaan luvannut hankkia minulle uuden luurin. Normaalisti olisin ollut asiasta vain innoissani ja osannut sanoa tismalleen mitä tahdoin. Nyt niin ei kuitenkaan ollut.
"En mä tiedä, ihan sama..", vastasin ja vaikka kuinka koetin pakottaa ääneni pysymään tasaisena, ääneni kuulosti vapisemaan lähteävältä. En lainkaan tykännyt siitä, en lainkaan tykännyt tästä tunteesta. Olisin vain tahtonut jonnekin yksin, siltä minusta tuntui, ja sen tähden en vastannut toiselle ruoan hakemisista ilmoittamisiin.

©2019 LONDON - suntuubi.com